Olen yli kolmekymppinen nainen, eronnut ja lapseton . Huono itsetunto on vaivannut aina yläasteesta tähän saakka. Koulussa kiusattiin koska olin ujo ja hiljainen, inhosin ryhmätöitä ja esitelmiä. En koskaan haalinut suurta kaveriporukkaa, pari hyvää kaveria riitti.
Epännistuneet parisuhteet ovat masentaneet entisestään. Miehiin on ollut helpompi tutustua kuin naisiin. Tällä hetkellä mulla on ulkomailla asuva poikaystävä ja edessä ehkä muutto hänen maahansa.
Mutta kavereita kaipaisin, yksin käyn kuntosalilla, lenkillä, uimassa ja kahvilla.
Ei ole ketään kenen kanssa jutella ja harrastaa. Ujous, epäsosiaalisuus ja huono itsetunto on syynä etten tutustu kehenkään.
Ajattelen olevani jotenkin tyhmä ja pelkään avata suutani ja sanoa mielipiteitä, koska pelkään että mulle nauretaan ja toisaalta myös varon etten loukkaa ketään sanoillani.
Ahdistaa myös ajatus että miltei kaikilla on jo perhe ja mulla ei, pelkään etten saakkaan lapsia. Tuntuu että kaikki ovat onnellisesti naimisissa. Ahdistaa pyöriä viikonloppuisin yksin kaupoilla ja katsella nuoria pariskuntia perheineen.
Epännistuneet parisuhteet ovat masentaneet entisestään. Miehiin on ollut helpompi tutustua kuin naisiin. Tällä hetkellä mulla on ulkomailla asuva poikaystävä ja edessä ehkä muutto hänen maahansa.
Mutta kavereita kaipaisin, yksin käyn kuntosalilla, lenkillä, uimassa ja kahvilla.
Ei ole ketään kenen kanssa jutella ja harrastaa. Ujous, epäsosiaalisuus ja huono itsetunto on syynä etten tutustu kehenkään.
Ajattelen olevani jotenkin tyhmä ja pelkään avata suutani ja sanoa mielipiteitä, koska pelkään että mulle nauretaan ja toisaalta myös varon etten loukkaa ketään sanoillani.
Ahdistaa myös ajatus että miltei kaikilla on jo perhe ja mulla ei, pelkään etten saakkaan lapsia. Tuntuu että kaikki ovat onnellisesti naimisissa. Ahdistaa pyöriä viikonloppuisin yksin kaupoilla ja katsella nuoria pariskuntia perheineen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ryhmätyöt ja esitelmät oli todellakin perseestä. Pitäisi kieltää lailla. Onneksi ei tässä iässä niistä tarvitse enää kärsiä kun koulut on käyty...
Minäkin vihasin ryhmätöitä ja esitelmiä. jos mut laitettiin johonkin esitelmään niin mä lintasis koulusta jotta ei tarvinnut harjoitella ja sit mut vaihdettiin toiseen. Kavereita ei ole mullakaan ja sekös vitut..taa mielettömästi kun kukaan ei soittele tai ketään ei edes kiinnosta olenko elossa. Joulukin tulee ja mä vihaan koko joulua. Kaikilla on joku jouluna mut mä olen yksin.
Minäkin olen yksin joulun. Ikävä kyllä meitä yksin joulun viettäjiä riittää,
Onneksi ei sentään ihan yksin joulua tarvitse viettää, menen vanhempien luo ja veli perheineen tulee sinne myös. Tosin tässä iässä luulisi jo viettävän joulua oman perheen kanssa.
Sama täällä. Ahdistaa muutenkin jo ihan liikaa...
no yksin minäkin olen nyt ja asun kerrostalossa
on niin saatanan tylsää asua että tekee huonoa(:
Olenkin ajatellut muuttavani jonnekin joko rivitaloon tai omakotitaloon
Täytyisi vain valita asuinpaikka huolella
kannattaa vaan ottaa joku itsevarma nainen esim. jonka tunnet tai voi olla ettet tunne rióolimalliksesi ja aina kun tulee tilaisuus tutustua, mieti "mitä hän tekisi tässä tilanteessa?" ja teet sitten niin ihan rohkeasti vaan : ))))
Hmm,täytyypä kokeilla, kiitti vinkistä :-)
Mullakin sama juttu vaikka ikää yli kolmenkympin niin ei niitä kavereita ole niin paljon että saisi joka päivä aukoa ovea. Kyllä se kavereitten puuttuminen on pahasta. Ja siinä jää paljon karsinut juttelu halua jos tupakka, viina on päälimmäisenä aiheena.