On tuskallisempaa aiheuttaa oma häviönsä, kuin se, että toinen voittaa.
??
??
Kaksi tapaa hävitä
jungsterit ;
17232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Narsisteille kaikessa lienee kysymys voittamisesta tai häviämisestä, mitään muuta ei ole edes ns. rakkaussuhteessa.
Ehkä kuitenkin kannattaisi enemmän olla huolissaan siitä, miksi pitäisi voittaa....varsinkin jos kyse on asioista, joissa ei ole voittajia.
Samaa tarkoitin ja nimenomaan sitä, että on valitettavaa että narsistit eivät näytä tajuavan tätä vaikka hekin varmaan kaipaavat ihmistä lähelleen.
Narsisti mm. katsoo, että hänellä on oikeus ja muilla velvollisuudet.
Niin, narsisti haluaa pitää itsensä vahvoilla ja muut heikoilla. Häviön tunteminen ei silloin vahvista tätä näkemystä omasta itsestä. Narsisti haluaa itse määrätä pelinsä säännöt.
:)
"Narsisti haluaa itse määrätä pelinsä säännöt."
Ja muuttaa niitä sääntöjä itselleen sopiviksi ilman mitään tajuttavaa logiikkaa.
Eihän sitä peliä ole pakko pelata.
Ei olekaan. Sen takia narsistien suhteet päättyvätkin usein muutaman vuoden jälkeen.
Aitonarsisti, jollaiseen Halebob alunperin viittasi, osaa irtautua. Tutustuin yhteen ja voin sanoa, että opin paljon - molemmilta.
Narsku ei häviä vaan lapsellisesti vääntää asiat aina niin, että on voittaja. Siis omasta mielestään.
Esim:
Hyvä että lopetit suhteen, olisin sen kuitenkin pian lopettanut. Oikeastaan minulle suhde loppui jo kuukausi sitten.
Sitten on naama norsunv*tulla ja niin happaman näköinen.
Aiheuttaa itse häviönsä. Temppu oli oikeassa siinä, että häpeä liittyy tähän. Joskus voi olla tavattoman nöyryyttävää, kipeää, tajuta se tosiasia, että - tahattomattaan - itse aiheutti oman häviönsä, jossain. Esimerkkinä vaikkapa kilpailu. Tai hävisi taistelussa uskoessaan jonkin asian puolesta, jonka taustalla voi olla mikä tahansa tekijä.
Suhteessa voi aiheuttaa oman häviönsä tahallisesti (aloite erosta). Sen kipu on taas eri luokkaa kuin kipu kun toinen on voittanut rehellisesti (ehdottanut eroa). Jos itse on a i h e u t t a n u t häviön; sitä voidaan tarkastella kasvojen ja maineen menetyksellä (häpeällä), ristiriitaisilla tuntemuksilla teon oikeellisuudesta (syyllisyys), jne.
Jos toinen taas voittaa, saamme itsetunnolle kolauksen ja joudumme tunnemme nöyryytystä. Seuraa tietysti kysymyksiä, missä meni vikaan, mutta häpeä ja syyllisyys eivät ole niin voimakkaita, ellemme itse aiheuttaneet syytä. Voimme vain joko a) onnitella toista hyvästä suorituksesta tai b) vihata toista tekonsa tähden ja syyllistää hänet koko jutusta. Voi tietysti olla vaihtoehto c) jolloin emme ymmärrä hävinneenne taistelua, vain jatkamme muina miehinä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Emme näin ollen tunne häpeää tai syyllisyyttäkään, tai ainakin vahvasti vaimennamme niiden äänen.
Erilaisia näköjään ollaan ja eri tavalla asioita ymmärretään.
Kun uskon johonkin asiaani, ei se usko horju, vaikka joku narsisti kävelee uskoni yli ja mitätöi sen. Kun näin tapahtuu kysyn aina perusteita siltä, joka minua/asioitani mitätöi. Jos niitä en saa, se ei ollut vakavaa, eikä minun tarvitse alkaa kyseenalaistamaan ajatuksiani tai itseäni. Jos taas saan perusteet ja huomaan niissä totuuden siemenen, muutan ajatuksiani sen suuntaiseksi. Kumpikaan tapa ei silti aiheuta itsetunnossani mitään kolahduksia.
Minulle elämä ei ole kilpailua eikä voittaminen tärkeintä.
Aika outo asetelma jo alussa, voitto ja häviö.....jos kyse oli syyllisyydestä ja sen tuntemisesta.
Joskus voi syntyä rakkaudellinen kilvoittelutilanne kahden ihmisen välillä, jossa yritetään voittaa toinen(voittaminen on siis molempien yhdessä hyväksymä tavoite).
Silloin omasta huonosta taidosta(tai tuurista) johtuva häviäminen harmittaa paljon enemmän, kuin se että toinen voittaisi taidoillaan (tilanne vaatii myös molemminpuolista toisen taitojen arvostusta)
Eli syntyy tilanne missä häviäjää harmittaa nimenomaan oma häviö, ei toisen voitto, ja voittajaa harmittaa (empatian kautta) toisen häviö, joka vie ilon voitosta.
Hyvä väittely voisi olla esimerkkini mukainen tilanne, jossa kilvoitellaan väittelyn voitosta, kokematta vahingoniloa, ja iloitsemalla myös toisen voitosta (ei onnistu sellaisen henkilön kanssa jonka narsismi on häiriötilassa, tai jos oma narsismi on häiriötilassa, tai molemmilla viiraa päässä ;) )
Eli voitostaan nauttiva ihminen on narsisti? Tai ainakin viiraa päässä?
Työelämä, väittelykerho jne jne. Kaikki narsumarsuja.
Olet yksi vakikeskustelijoista, ole vastuullinen yleistäjä, kiitos.
" Jos itse on a i h e u t t a n u t häviön; sitä voidaan tarkastella kasvojen ja maineen menetyksellä (häpeällä), "
Oman kokemuksen mukaa juuri tuo saa narskun raivostumaan mielettömästi. Kun pystyy todistamaan narskun itse aiheuttameen virheen, niin sitä hän ei pysty myöntämään ja sitten alkaa raivoaminen, valehtelu, manipulointi jne.
Edelle mainitun. tapahtumaketjun kautta oikeastaan tutustuin NPH:n. Tilanteessa henkilö käyttäytyi mielestäni niin erikoisella tavalla, että menin aivan ymmälleni.
Henkilö itse menee paljastamaan "salaisuuden" ja sitten syyttää toista omasta tyhmyydestään.
Tietämälläni narskulla reaktio kaikkiin asiohin on seuraavanlainen: Ensisijaisesti ajattelee aiheutuuko asiasta minulle haittaa ja kysyy kysymyksiä mitä ei pitäisi kysyä, alkaa väittämään vastaan tai kieltämään asian. Esim.
Sanon: pettäminen on yleistä, johon narsku vastaa: ei minun mielestäni (pettää puolisoaan minkä kerkee)
Sanon: Muut saattaa tietää asiota, joita et oleta heidän tietävän. N: minusta liikkuvat huhut on valheita.
Sanon: Seurustelen mirkun kanssa. N: Käydäänkö vielä sulkkista pelaamassa? (narskulla ollut suhde mirkun kanssa, vaikka itse naimisissa)
Mielestäni narskun kommentit ja kysymykset menevät jo tyhmyyden puolelle. Vai voiko narskun maailma pyöriä vaan itsensä ympäri ja näin ollen hän ei edes itse ymmärrä tekevänsä paljastuksia, vaan ensisijaisesti on vain kiinnostunut omasta edusta?
En ymmärrä miten näet paljastuksia em. lauseissa, ellet jo tiedä todeksi asioita joista kalastelet.
1 ja 3 ei paljasta mitään, 2 on ainoa mistä jotain paljastuu.
Jos narsisti antaa toisen voittaa, hän todennäköisesti hyötyy siitä itse jotenkin. Se ei kuitenkaan poista niitä raivontunteita, mitkä siitä herää.
Aika lapsellista ajattelua - voittaa ja häviää. Kaikki häviää kun ihmiset näyttävät rumat puolensa.