3 kuukautta sitten sairastuin rintasyöpään. Sairaalassa mulle ehdotettiin kaikenlaista virkistäytymistä muiden rintasyöpään sairastuneiden kanssa. Olen miettinyt sitä ja päättänyt olla menemättä niihin. Olen käynyt lukemassa joitakin kirjoituksia verkkoklinikan syöpäpalstalta. Tulee oikein ahdistunut olo kun niitä juttuja lukee. Toisille tulee hoidoista eri oireita kun toisille jne. Itse olen ajatellut elää tämän sairauden kassa normaalia elämää, kuten ennen sairastumista. Jos mulle tulee epätietoisuutta asiosta, kysyn niistä lääkäriltä. Jos tästä syövästä päivittäin vaihtaa mielipiteitä kohtalotoverien kanssa, tuntuu että ei sitten muita asioita enää kykene ajattelemaankaan. Itselläni menee joskus päiviä, etten muista moista sairautta minulla olevankaan. Ja toivottavasti se sieltä vielä jonain päivänä katoaakin, koska 85% sairastuneista paranee. Hyvähän se on että tällaisia palstoja on. Varmaan monille hyvin tärkeitä,mutta en tiedä onko minun laillani ajattelevia sitten muita.
syövän kanssa normaalia elämää
epänormaaliko?
131669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mulla ei kyllä ole syöpä, vaan kauhea nippu muita sairauksia, vakavempia ja ei-vakavempia. Pakko kuitenkin selailla näitä nettipalstoja, ja mullakin alkaa ajatukset harhailemaan entistä enemmän...löytää omista sairauksista ne kaikkein vakavimmat muodot ja sitten odottelee koskas mulle käy noin kun jollain nimimerkillä...tyhmää tämä on, vaikka kyllä voi olla kannustavaakin.
On kyllä helpompaa kun elää normaalisti, tai riippuu ihan sairaudesta/asiasta. Mulla on toinen korva melkein kuuro, ja siis oikeelta puolelta jos joku puhuu, en paljoa kuule. Vanhempani laittivat minut varhaisteini-iässä jonnekin kuulovammaisten leirille. Se oli kauheaa. Oikein tuli enemmän sellainen olo että mussa on jotain vikaa, ja olen poikkeava...joillekin tuollaiset sopii, joilleki ei. minulle ei..mieluummin luen netistä juttuja jos tarvis, ja elän niin kuin kaikki muutekin! Onnea sinulle, ja toivotaan että paranet nopeasti!
Se on niin, että 95% rintasyöpään sairastuneista elää vielä viiden vuoden päästä.
Tosiasiahan on, että sitten moni saakin tiedon leviämisestään, josta ei niin vain paranekaan.
Ihan totta ei siis sinun lukusi olekaan.
Minä elän normaalia elämää, luen syöpäjuttuja jne.
mutta kuitenkin mulle jää tuhottomasti aikaa myös muuhun; perheelle, työlle, opiskelulle ja ystäville.
Sanoinkin et 85% SELVIÄÄ. Näin onkologi viimeks kuukausi sitten mulle sanoi. En tiedä miks olis valehdellut. Loput 15% ei sitten ilmeisesti selviä. Ja niihin monesti kuuluu sellaiset tapaukset, jos rintasyöpä on geeniperimä tai syöpä saadaan kiinni liian myöhäisessä vaiheessa.
ennen , eli vielä kaksi vuotta sitten puhuttiin, että 85% selviää.
Voidaan jopa sanoa, että noin 60% ei kuole tähän tautiin. Loput ovat metastaasien kanssa kamppailevia, kuka vuoden, kuka 10 vuotta.
On kuitenkin kauniimpaa puhua tilastoina, että 95% selviää, näin puhutaan nyt.
Niin, he nimittäin selviävät tästä eka kierroksesta. Harva onneksi kuolee viiden vuoden sisällä. Antaa paljon lisää aikaa.
olla,että 5 vuoden päästä tästä taudista puhutaan kuin jostain flunssasta eli sillon on voitu jo keksiä parantava lääke
ihanaa!!
valitettavasi uusimisriski on aina olemassa,se on kylmä totuus.
Se ei todellakaan mene noin,että 85% selviää,eli paranee kokonaan.
Syöpä voi olla pitkäänkin remissiossa.
Ei onkologisi ole valehdellut,olet vain käsittänyt asian väärin.
Viitisen vuotta on kriittistä aikaa uusiutumisen suhteen.
Lukaiseppas vaikka Joensuu ja kump.toimittaman kirjan;Syöpätaudit,se on suunnattu lähinnä lääkäreille,mutta kirjoitettu siten,että maallikkokin tajuaa.
Ja siellä vähän morkkaamallasi Verkkoklinikalla,jossa itsekin käyn,sieltä voit lukea näitä uusiutumisia,kuin myös sr.syöpiä,jotka on havaittu ajoissa,mutta valitettavasti ovat jo ehtineet ¨lähettää metastaaseja.
Oliko sinun thoraxisi puhdas?Oli varmastikin,entä maksa?Ja luustokartoituksessakin kaikki oli ok!?
Toki meidän kannattaa elää täysipainoista elämää,mutta totuus on se,että sairaus on koko ajan "istumassa olkapäällä".
Kirjoititko (muistako oikein?),että sinut leikattiin 3 kk sitten?
Missä vaiheessa boitosi ovat nyt?
Onko syöpäsi hormonipositiivinen vai negatiivinen?
Et ole mitenkään epänormaali,kukin suhtautuu asioihin eri tavalla.Itse olen kuitenkin henkilökohtaisesti realistisempi kuin sinä,tuntien ja tietäen tämän sairauden salakavaluuden.
Kannattaisiko kuitenkin,kun itsestä ja omasta terveydestä on kyse,tutustua sairauteen vähän enemmän.....
Itse ainakin olen tiedonjanoinen,ja se tiedonjano voi joskus pelastaa minut,tai sitten ei.....tästä sairaudesta kun ei koskaan tiedä,missä tilanteessa ollaan esim.vuoden kuluttua.
Hyvää kesää sinulle!
Kuule. Ensinnäkin tiedän syövästä aika paljon ja jos haluat tietää , tietoa nyt voi saada muualtakin kuin sun suosimaltasi verkkoklinikalla. Enkä ole morkannut sitä palstaa . Sanoin vain OMAN mielipiteeni, miten mä sen koen.(Jos lukisit uudelleen kirjoitukseni).Juuri tätä tarkoitan. et täällä palstoilla vääristellään toisten kirjoituksia. Olen terveydenhoito alalla ja olen ollut aika paljon tietoinen syövästä jo ennen se minuun tuli. Tietolähteeni olen vain hankkinut muualta kun keskustelupalstoilta. Vai onko tää se oikein tapa hankkia tietoa? Ja jos haluat tietää, mulle ei ole vielä hoitoja alettu antamaan, kun leikattu nyt kahdesti peräkkäin. Ja syöpäni ei ollut hormonaalista lainkaan.Siitä ollaan yhtä mieltä, että tässä sairaudessa ei tiedetä yhtään missä mennään ja miten käy.Mutta toivotan sulle kuitenkin hyvää jatkoa ja hyvää kesää.
ovat pelkkiä tilastoja, niitä voidaan rustata ihan miten vaan. Mun syöpälääkärini selitti asian näin: Rintasyöpäpotilaista noin 60 % ei kuole rintasyöpään. Heistä 85 % on elossa 5 vuoden jälkeen ja jos syöpä uusii enemmän kuin viisi vuotta ensi kerran jälkeen, se lasketaan kokonaan uudeksi syöväksi. Näin siis 85 prosenttia todella "paranee", jos he sairastuvat uudelleen he pääsevät tähän paranee/ei-paranee tilastoon uutena tapauksena (jolla sitten onkin jo selvästi huonommat paranemismahdollisuudet...). Näin siis minä, viisi ja puoli vuotta sitten rintasyöpään sairastunut, kuulun tuohon 85 prosenttiin jotka paranevat, mutta saatan yhtä hyvin kuulua siihen 40 prosenttiin rintasyöpään sairastuneista, jotka siihen kuolevat - siis jos tautini "uusii" myöhemmin.
Vähintään yhtä "vaarallisia" kuin nämä nettipalstat syöpään sairastuneen kannalta ovat muuten nämä "terveydenhoitoalalla" olevat asiantuntijat, oma serkkunikin on perushoitaja ja tietää syövästä enemmän kuin Suomen parhaat syöpälääkärit...
No ei ne terveydenhoitoalan ihmiset varmaan olekaan asiantuntijoita, kun ei lääkäritkään tiedä mikä on faktaa ja mikä ei, mut täytyyhän heillä jo koulutuksenkin puolesta olla kuitenkin jonkinlaista perustietoa. Että en nyt ihan samaa mieltä kanssasi Tintti ole. Tässä yritetään nyt tehdä jotain syntipukkia aloittajan "syövän kanssa normaalia elämää" kirjoittajasta. Hänhän vain kertoi, miten itse haluaa elää sairautensa kanssa. Eiköhän se liene jokaisen itse päätettävissä. Jonkinlaista katkeruutta olen havainnut kanssaihmisiä kohtaan näillä palstoilla, kun lukee. Moni haluaa tuoda vain esiin,että MÄ kyllä tiedän ja Mä osaan. Pitäis ensin opetella se keskustelemisen jalo taito.
nyt lukenut viestini vähän tarkemmin, toisten kuunteleminen kuuluu myös siihen keskustelun jaloon taitoon; minä en suinkaan kertonut itse tietäväni mitään vaan kerroin mitä oma lääkärini oli minulle kertonut!
Enkä halunnut syyllistää alkuperäistä kirjoittajaa - oliko hän sama kuin tämä terveydenhoitoalalla työskentelevä ekspertti, jolle kommenttini suuntasin? Hänhän tuntui juuri olevan näitä MÄ tiedän ja MÄ osaan -ihmisiä, joita valitettavasti näiltä palstoilta turhan paljon löytyy. Anteeksi jos tulkitsin viestinsä aivan pieleen...
Olisi kiva muuten tietää paljonko perushoitaja koulutuksessaan saa tietoa esim. rintasyövästä - esim perushoitajaserkkuni ei eläessään ole syöpäosastolla käynyt siitä puhumattakaan että olisi siellä työskennellyt ja silti tiesi kaiken minun sairauteeni liittyvän paremmin kuin lääkärini. Häntä kuunnellessani aloin ihan tosissani ihmetellä mihin kallista lääkärinkoulutusta oikein tarvitaan...
"Itse olen ajatellut elää tämän sairauden kassa normaalia elämää, kuten ennen sairastumista."
Tuosta tuli mieleen, että millaisia hoitoja sait?
Minusta on ollut virkistävää laskea leikkiä ja viljellä huumoria juuri samanmoisen asian kanssa painiskelevan kanssa. Kaikki eivät tee samoin, mua se auttaa.
Tietoa etsin kirjoista, netistä, myös ulkomaalaisilta sivuilta, kohtalotovereilta ja tietenkin lääkäriltä, sen harvan kerran kun sellaisen tapaan. ;)
Eipä tuo suhtautumisesi kaiketi epänormaalia ole (sitähän kysyit)
Minulle sopii tyystin eri tyyli.
Silti olen liki sama ihminen, ystävä, rakastettu, perheenäiti kuin ennenkin. samat kuviot jatkuu, tosin hoitojen rytmittämänä ja valtaisana tiedonjanona.
Sairastuin rintasyöpään 39 vuotiaana. Se oli kova paikka, oli kuin olisin saanut kuolemantuomion. Rinta leikattiin (radikaali leikkaus) vuonna 1989.Hoidoksi sain sädehoitoa. Alkujärkytyksestä ja leikkauksesta toivuttuani minäkin jatkoin elämääni aivan normalisti.(Ehkä lasten vuoksi oli pakko elää normaalia lapsiperheen elämää.)
Jokainenhan meistä on ihmisenä erilainen, mutta minun leikkauksestani on kulunut 15 vuotta eikä syöpä ole uusinut.
ps. en muuten usko tilastoihin enkä todennäköisyyslaskelmiin, aina on poikkeuksia joihin nämä ei sovi.
Toivotan sinulle aurinkoisia kesäpäiviä ja iloista mieltä.