Onko täällä muita, jotka ovat valinneet yksinäisyyden ikään kuin hintana jostain muusta? Olen itse päättänyt panostaa kunnolla rakkaaseen harrastukseeni, vaikka se tarkoittaakin sitä, että minun on käytännössä mahdoton saada uusia ystäviä. Kalenterini on niin täynnä ohjelmaa, että sopivaa aikaa tapaamisille joutuisi aina etsimään kissojen ja koirien kera, jos joku tahtoisi tutustua paremmin.
En kehtaa etsiä kavereita edes netistä, kun on niin noloa todeta siihen tyyliin, että mulle sopii tapaaminen vain arkisin klo 16-17.30 keskustassa, kun en tahdo jättää harrastustani yhtään vähemmälle minkään nettitutun takia. Ystävän takia olisin kyllä valmis joustamaan, mutta pelkkien tuttujen kohdalla todennäköisyys ystävystymiseen on niin pieni, etten katso sitä sen arvoiseksi...
Tällä hetkellä yksinäisyys tuntuu kahdesta pahasta pienemmältä, mutta olen huolissani tulevaisuudesta ja etenkin vanhuudesta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeammaksi ystävien löytäminen muuttuu. Kadunko vielä joskus katkerasti sitä, etten panostanut ihmissuhteisiin ajoissa?
En kehtaa etsiä kavereita edes netistä, kun on niin noloa todeta siihen tyyliin, että mulle sopii tapaaminen vain arkisin klo 16-17.30 keskustassa, kun en tahdo jättää harrastustani yhtään vähemmälle minkään nettitutun takia. Ystävän takia olisin kyllä valmis joustamaan, mutta pelkkien tuttujen kohdalla todennäköisyys ystävystymiseen on niin pieni, etten katso sitä sen arvoiseksi...
Tällä hetkellä yksinäisyys tuntuu kahdesta pahasta pienemmältä, mutta olen huolissani tulevaisuudesta ja etenkin vanhuudesta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeammaksi ystävien löytäminen muuttuu. Kadunko vielä joskus katkerasti sitä, etten panostanut ihmissuhteisiin ajoissa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitä harrastat ? Minä olen pyrkinyt täyttämään tyhjän ajan harrastuksilla. Kesäisin ei tahdo aika riittää, mutta talvisin on sitten liikakin. Itse harrastan salia ja moottoripyöräilyä. Harrastin toki jo noita ennenkuin yksinäistyin, mutta kun jäin totaali yksinäiseksi niin noi saivat lähes uskonnon mitat elämässäni. No nytpä siitä sitten maksaa.
Harrastukseni on niin harvinainen ja piirit niin pienet, että jos kertoisin mitä harrastan, en enää sen jälkeen kehtaisi kirjoittaa tänne mitään henkilökohtaista... Mut olisi ihan liian helppo tunnistaa.
Hyvä kuitenkin että sullakin on sellaisia harrastuksia, joiden parissa saat aikaa kulumaan kodin ulkopuolella. Liian moni yksinäinen jää vaan roikkumaan nettiin tai tuijottaa telkkaria aamusta iltaan, ja siinä vasta huonoon tilanteeseen päätyykin, kun viettää kaikki päivät yksin neljän seinän sisällä. Kunnolliset harrastukset pitää paljon paremmin normaalissa elämässä kiinni, mikä on aina plussaa.
Miksi noihin kahteen asialliseen ketjuun olette laittaneet miinusta ? Eikö itsellänne ole harrastuksia vai miksi ?
Kahteen asialliseen viestiin ei ketjuuun. Mutta siis Miksi voisiko nuo Pari miinuksen laittajaa vastata
Eiköhän syy ole kateudessa tai katkeruudessa. Lapsellista käytöstä, joka kertoo empatiakyvyn puutteesta. En yhtään ihmettele, että sellaiset miinustelijat on yksinäisiä.
mä kerron mitä tein aamulla
päätin lähteä ajelulle kun pidän autoilusta
mistään ei meinannut löytyä avoinna olevaa kahvilaa;(
oli vain ajettava lujaa ja välillä ylinopeuttakin että pääsisi kahville johonkin
löysin sentään alebubin:)
jos jatkan vielä olen tupakoitsija jolla joskus ottaa hermoon kun tupakat loppu
ei tupakointi vaarallista ole kyllähän mullekin riittää tavallisesti kerran tunnissa henkeen vedettävää käryä:)
joku tupakkkalain kannattaja voi väittää toisin
no samapa tuo
ostin askin norttia sieltä alebubista ja maksoin sen visalla:)
sain maksuaikaa tupakalle ja lasku tulee postissa kotiin
Ei niitä hyviä ystäviä saa kuin karkkia karkkikaupasta. Hyvät ja kestävät ystävyyssuhteet solmitaan jo lapsuudessa ja ne kulkevat kaikissa elämäntilanteissa mukana. Mitä vanhemmaksi tulee sen vaikeampaa on enää hyväksyä ketään ystäväkseen ja mielummin sitä jää nauttimaan omasta ihanasta seurastaan, kun alkaa väkisin jonkun ystäväksi.
Mikä kullekin on mieleistä ja antaa sisältöä elämään se on ratkaistava itse. Kaikki eivät tarvitse muiden seuraa joillekin riittää kirjallisuus, musiikki, viihde, jokin oman mielenkiinnon kohteen harrastus, jotka toimivat yhtä hyvin. Toiset taas tarvitsevat kaikessa toisia ihmisiä poistamaan ikäväänsä ja kaipuutaan ja yleensähän sellaisia ihmisiä ovat ne, jotka ovat jääneet vaille rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa. Traumoja siis jo varhaislapsuudesta.
"Hyvät ja kestävät ystävyyssuhteet solmitaan jo lapsuudessa ja ne kulkevat kaikissa elämäntilanteissa mukana. Mitä vanhemmaksi tulee sen vaikeampaa on enää hyväksyä ketään ystäväkseen ja mielummin sitä jää nauttimaan omasta ihanasta seurastaan, kun alkaa väkisin jonkun ystäväksi."
Jälleen täysin perustelematonta pötyä. Hyvin harvalla on enää nykyisin elämässään lapsuusajan ystäviä, jos on muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan.
Eikä ystävien saaminen vanhempana ole yhtään sen vaikeampaa kuin lapsena tai nuorena. Kun osallistuu itselle tärkeisiin asioihin ja toimintoihin niin löytää samanhenkisiä ihmisiä ja joistakin heistä tulee läheisiäkin ystäviä.
Jossain syrjäisellä maaseudulla, jossa kaikki tuntee toisensa sadan kilometrin säteellä, peli voi tosiaan olla aika lailla menetetty jos välit paikallisiin lapsuudenkavereihin on katkennut. Ainakin kaupungeissa on kuitenkin ihan realistiset mahdollisuudet löytää uusia ystäviä vielä aikuisiällä. Siitä pitää huolen muuttoliikkeen lisäksi se, että kun harrastukset, mielenkiinnon kohteet, arvomaailma tai elämäntilanne muuttuu, muutos vaikuttaa usein myös kaveripiiriin.
Lapsena ystävystyminen on varmaan helpompaa, kun useimmilla on niin paljon vapaata aikaa ja koulukin on aika ihanteellinen paikka ystävyyssuhteiden muodostumiselle: Ympärillä on samat tutut naamat päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, joten samanhenkisten ihmisten on helppo löytää toisensa ja ystävystyä kunnolla. Jokainen kuitenkin muuttuu ajan kuluessa, ja jos vaikka yläasteen ystävyys perustui armottomalle Backstreet Boysien fanitukselle, mitä yhteistä on jäljellä enää kymmenen vuotta myöhemmin? Hyvällä tuurilla paljonkin, mutta huonolla pelkät muistot vanhoista hyvistä ajoista. Toinen meni amikseen ja sai kaksi lasta kahdelle eri isälle ennen kuin asettui aloilleen, meni naimisiin putkimiehen kanssa ja työskentelee ahkerasti siivoojana. Toinen on valmistunut maisteriksi, suorittaa jatko-opintoja yliopistossa ja nauttii railakkaasta sinkkuelämästä. Joskus on kiva viettää aikaa entisen bestiksen kanssa ja muistella menneitä, mutta jos elämä on kuljettanut selvästi eri teille, moni huomaa kaipaavansa sellaista seuraa jonka kanssa on enemmän yhteistä.
Ystäviä kyllä saa vanhemmallakin iällä, mutta ne jäävät vain pinnallisiksi ja niiden syvyys ja kesto ei ole nuoruuden ja pitkäaikaisen ystävän luokkaa. Et ole väärässä, mutta et niin oikeassakaan tämän asian suhteen, kyllä ystävyyssuhteen vakiinnuttaminen ja luottamusuhteen syntyminen vievät aikaa ja mitä lähemmin on seurannut ystävänsä elämää läheltä sen paremmin hänet tulee tuntemaan ja sen paremmin se suhde tulee kestämään.
Ehkä en osaa sitä sinulle ihan oikein nyt selittää, mutta ehkä ymmärtänet mitä ajan takaa.
Lapsena alkaneilla ystävyyssuhteilla on tietysti edellytykset kestää kauemmin, koska kaikki kuolee aikanaan ja mitä nuorempana ollaan tavattu, sitä useampia vuosia ystävyydelle on aikaa. Ja onhan sekin totta, että yhteiset kokemukset vuosien takaa lähentää ihmisiä toisiinsa ja samalla syventää ystävyyttä. Lisäksi lapsena ja teininä on yleensä mahdollista viettää enemmän aikaa yhdessä kuin aikuisena, jolloin arkiset kiireet painaa päälle. Mutta voiko siitä vetää sen johtopäätöksen, ettei aikuisena voi löytää muita kuin pinnallisia ja tilapäisiä ystävyyssuhteita? Ei voi, joten voisitko kertoa mihin perustat väitteesi?
"Hyvät ystävyyssuhteet solmitaan jo lapsuudessa ja ne kulkevat elämäntilanteissa mukana"? Näin joillain onnellisilla. Monella ei ole ollut hyviä kavereita. Kaverit voi unohtaa sut kun löytyy poika/tyttöystävä, toiset löytää parempaa seuraa varakkaampia ja mielenkiintosempia tyyppejä. Parisuhteessakin saa huomata olevansa yksin. Mutta eipä hätää voit seurustella viihdelaitteiden kanssa ja lukea muista maailmoista, ihmisistä. Kun elää toisten elämää mielikuvituksen siivin ei tarvitse elää omaansa. Siksi kait viihde, julkkiksetpelit ja tosi tv kiinnostavatkin nykyaikana yhä enemmän ihmisiä. Kun kävin tuttavieni luona tässä lähiaikoina lomalla heidän piti vierailunikin aikana seurata tv:stä ihmissuhdesarjoja tuntitolkulla. Tuli hiukan tarpeeton olo.
helppoa se on jos on älyä:)
on niin mukava kysyä jotain:)
" En kehtaa etsiä kavereita edes netistä, kun on niin noloa todeta siihen tyyliin, että mulle sopii tapaaminen vain arkisin klo 16-17.30 keskustassa, kun en tahdo jättää harrastustani yhtään vähemmälle minkään nettitutun takia. Ystävän takia olisin kyllä valmis joustamaan, mutta pelkkien tuttujen kohdalla todennäköisyys ystävystymiseen on niin pieni, etten katso sitä sen arvoiseksi... "
http://tinyurl.com/4memgku
jaa jaa pelaaja on yksinäinen ja vaatii koneelta kohtuuttomasti tehoja
on ihan älytöntä sellainen
nettipelien kkanssa aika menee kivasti ja ovat ilmaisia
viimeksi pelasin super mahjongia
Äh, olen utelias. Onko harrastuksesi larppaaminen?
Moi, itse olen täyttännyt yksinäisyyden harrastuksilla myös .En ole kotona kuin yhden illan viikossa ja senkin täyttää pyykkitupa.Kyllähän harrastuksia saa ja pitää olla mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoo et joskus tympii.