eli tilanne on tämä. olen harkinnut vakavissani jo noin yli puoli vuotta nykyisen suhteen kannattavuutta.ja pähkäillyt että onko helpompaa rakentaa uusi elämä ,aivan alusta. takana 6 vuotta , mutta olen kuitenkin aivan yksin, hoidan koti askareet ym.kaiken yksin ,lisäksi toinen on innokas juhlija viikonloppuisin ja useesti venyy kahteen päivään.ei ole ikinä humalassa mitään harmia aiheuttanut ja meneekin suoraan nukkumaan kun kotiutuu.on ajoittain ollut aikoja että vähemmänkin mennyt. mutta menkööt ,en jaksa enää ,koska olo niin turtunut.jos ei aikuinen mies itse tajua mikä on normaalia niin ei. olen totaallisen kyllästynyt enkä usko että toinen muuttuu .
sitten kävi niin että tutustuin mieheen ehkä ihastuinkin ,en saa häntä mielestä... ,kun tulee päivässä hetki ,että jää ajattelemaan omia jatuksia niin kappas..siinä sitä taas mietiskellään. ehkä vaan olisi paras ottaa ero ja antaa ajan kulua? elää oikeasti (yksin) .en todellakaan ole pettäjä tyyppiä, joten en halua ,vaikka haluaisin pitää yhteyttä nyt.
mietiskelen paljon ,koska meillä on pieni lapsi jota rakastan yli kaiken. ja toisinaan tuntuu että teenkö väärin jos erotaan miehen kanssa? tuntuu kaikkein pahimmilta ajatella lapsen puolesta eroa ja ajatuksia.en osaa kuvitella millaista on lapsuus ilman isää .en olisi ikinä joskus uskonut että meidän suhde olisi kärjistynyt tähän tilanteeseen ,mutta tältä nyt tuntuu..tuskin olen kuitenkaan ainut nainen jolla samoja kysymyksiä?
ja sitten se ihastus vaan tuli ja näyttää pysyvän mielessä..... niin että mitä tässä sitten tekisi kun on lisäksi ihastunut?!
olla ja elää toivossa että toinen muuttuu ja odottaa että lapsi kasvaa aikuiseksi? vai ottaa ero ja aloittaa elämä uudestaan yksinhuoltajana? ja kenties tutustua ehkäpä myöhemmin tähän ihastukseen.. huoh .. :/
sitten kävi niin että tutustuin mieheen ehkä ihastuinkin ,en saa häntä mielestä... ,kun tulee päivässä hetki ,että jää ajattelemaan omia jatuksia niin kappas..siinä sitä taas mietiskellään. ehkä vaan olisi paras ottaa ero ja antaa ajan kulua? elää oikeasti (yksin) .en todellakaan ole pettäjä tyyppiä, joten en halua ,vaikka haluaisin pitää yhteyttä nyt.
mietiskelen paljon ,koska meillä on pieni lapsi jota rakastan yli kaiken. ja toisinaan tuntuu että teenkö väärin jos erotaan miehen kanssa? tuntuu kaikkein pahimmilta ajatella lapsen puolesta eroa ja ajatuksia.en osaa kuvitella millaista on lapsuus ilman isää .en olisi ikinä joskus uskonut että meidän suhde olisi kärjistynyt tähän tilanteeseen ,mutta tältä nyt tuntuu..tuskin olen kuitenkaan ainut nainen jolla samoja kysymyksiä?
ja sitten se ihastus vaan tuli ja näyttää pysyvän mielessä..... niin että mitä tässä sitten tekisi kun on lisäksi ihastunut?!
olla ja elää toivossa että toinen muuttuu ja odottaa että lapsi kasvaa aikuiseksi? vai ottaa ero ja aloittaa elämä uudestaan yksinhuoltajana? ja kenties tutustua ehkäpä myöhemmin tähän ihastukseen.. huoh .. :/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos se juhlii aina pari päivää viikonloppuisin, niin eikö se juuri silloin tiedä että mikä on normaalia?
mutta noin fiksu ajattelu maailma kuin sinulla (eikösjoo) ole niin jatka toki ,pääset viellä pitkälle!?
Annat kuvan, että ihastuksesi olisi kuitenkin syy tai iso syy ero ajatuksiisi, vai miksi et kirjoittanut tätä tekstiä avo/avioero palstalle?
Mieti tarkkaan ennenkuin menet tekemään mitään peruuttamatonta.. Itsellä samantapainen tilanne ilman ihastusta..
Muista ettei ne asiat aina vaihtamalla parane.. Mutta vain sinä tiedät asioiden oikean laidan ja tunteesi..
Jakselehan, päätät mitä ikinä..
jälkeenpäin ajattelinkin että olisi pitänyt kirjoittaa toiseen palstaan, mutta siis ,vaikeita asioita.
tiedän että ei se välttämättä vaihtamalla paranekkaan ehkä tarvitsen viellä itse aikaa ajatella ,että onkohan tässä jonkinlainen kriisi menossa (kuuden vuoden kriisi)? en tiedä en ole kuullutkaan :) ,mutta syy mahd. eroon ei ole ihastus.
tämä ihastus vaan pistää pään jotenkin pyörälle ja saa näyttämään elämän taas aivan uudessa valossa..
kiitos viestistä nim.samassa veneessä(kö?)
Ole hyvä vain nainen.nainen..
Itse olen kamppaillut samoissa mietteissä jo useamman vuoden.. Ilman sen suurempia kriisejä.. Lapsi on ja mies juo.. nämä ne pääpirteet.. Puoleen ja toiseen.. Tunteetkin on toki tallessa.. Muuten enään tässä oliskikaan..
Mutta eipä tuota voi kukaan muu asialle mitään.. Vaikka helpollahan tuota pääsisi jos joku muu sen puolesta päättäisi.. Vaikka se toinen osapuoli parisuhteessa..
Ajan kanssa.. Ajan kanssa..
Tuskin tärkein asia on tällä hetkellä suhde mieheesi tai se että on löytynyt ihastus.
Tärkein minusta on seurata juomista jos se etenee niin että otetaan arkisin myös tai ei pyynnöstä pysty olemaan erossa edes kuukautta. Eli elätkö kenties muutaman vuoden päästä alkoholistin kanssa?? Ykkös asia on lapsen tulevaisuus ja hyvin vointi! Lapsuus ilman isää on kuitenkin parempi kuin koettu ja eletty lapsuus alkoholisti isän kanssa. Tämä ei ole provo vaan tarkoitettu mietittäväksi ja ehkä helpottaa ratkaisuja.