pahin mokasi?

Koulussa. Oltiin käymässä vierailulla dementiayksikössä.
Poislähtiessä yksi luokan naisista tarjosi mulle kyytiä osan matkaa. Kaunis, semmonen todella ujo ja ylimenevän kiltti muija. En tiedä tiedättekö tyyppiä, mutta semmonen aivan liian hyvä tähän maailmaan kait.

No se ehdotti mulle että pydähdyttäs syömään. Ja mä vastasin, että ei mulla ole nälkä, enköhän mä kotiin asti kestä.
Hetken myöhemmin tajusin, että ei se vaan syömisen vuoksi... Näin jälkikäteen jos voisin sanoa, että tekisin toisin, mutta silloin kun sen tajusin, tuntui että ei sitä voi siinä vaiheessa enää korjata.
Ja se hetki meni ohi. Ja no... Se siitä.

Voi helvetin aasi. Huusin itselleni mielessäni jokusen kerran tulevien kuukausien aikana... Ihan niinku se olisi ollut aivan kamala juttu minuutin viiveellä sanoa, että joo, kyllä mä haluaisin sun kanssas pysähtyä syömään.

olipa hauska juttu:)

En tiiä onko pahin miun mokista.. Mut otti päähän kuitenkin. Ehdinki jo unohtaa tän joksikin aikaa... :|

Olin 15-vuotiaana isosena rippileirillä. Kesken leirin miulta murtui yksi varvas. Siitä seuraavana päivänä osallistuttiin leiripaikan läheisessä pienessä kirkossa jumalanpalvelukseen. Penkit oli täynnä vanhuksia, paikalla oli myös kaikki meidän leiriltä ohjaajia myöten.
Miun tehtävänä oli lukea koko kirkollisen edessä joku rukous puoliksi toisen isosen kera. Onnistuin hengittämään syvään ja olemaan nauramatta, se teki vaikeeta koska nauran jostain syystä sillon kun jännittää että joku menee pieleen. Lähin huojentuneena kävelemään pois sen ihme puhujanpöntön takaa, kolautin vasta murtuneen varpaani sen reunaan täysillä ja sanoin hiljaa "Ai saatana..." Vaikka olikin pieni kirkko, siellä kaikui ihan kehuttavasti ja kaikki kuuli sen. Linkkasin paikalleni istumaan katse tiukasti lattiassa. Kaiken lisäksi en ees hävennyt, vaan meinasin revetä nauramaan hermostuksissani :( ihme etten saanu huutoo, ei siitä eteenpäin tarvinnu tehä mitään koko kirkon edessä, paitsi siunata omat pikkuset ^^

Tapahtu lukiossa. Oon aina ollu ujo ja jännittäjä jne. Koulua ei ollu vielä kauaa, uus luokka ja tuntemattomat ihmiset. Esitelmän pitäminen - käääk. Mokasin totaalisesti! Olin punainen ja hiki valui naamasta, aloin änkyttämään.. Luokka nauroi ja huuteli. Opettaja yritti rauhotella niitä pahimpia pilkkaajia onnistumatta. Meitsi siellä luokan edessa hikilammikossani änkyttämässä jotain lauseita, jotka ois voinu olla hebreaa tai vaikka arameaa. Ja pidin 45min yllä sitä showta, mikä urpo! Jos ois ollu järkeä päässä, oisin tajunnu lähteä sieltä menee 5 minuutissa. Noh, siinäpä se oli sit kohtalo sinetöity mun osalta tossa uudessa ympäristössä.

Olin novairilla töissä sähkärinä ja aina oli reissuhommia
erään kerran kun menimme jonnelkin itä-suomeen kirjastoon asentamaan laitteita
oli kauhean kireä aikaatulu enkä mä kerennyt edes suihkussa käymääN;)=
hikipäässsä asentelin sähköjä:) ja haisin hirveeltä:)a oli vain jatkettava hommia.
no asensin ison mootorin myös olisiko ollut 40kw:) paksut kaapelit piti vetyää korkealle suodattimen huipulleno menihän se kun nuorena jaksoi
sitten se moka mä en muistanut poistaa oikosulkulaatoja ja kun koneet käynnistyivät
poksahti kallis kontakrori. no kun oli kiire saatiin uusi taksiila hakemalla:)

silloin oli vielä synttärini ja oli vieraitakin kutsuttu yksi nätti likakin:9
no mä en voinut muuta kuin soittaa sinne jka pahoitella etteten kerennyt olemaan paikalla:)