Yksinkeraisuudessani en tiedä mitäs pitäs tehdä seuraavan asian suhteen...
Elin aivan helvitinmoisen avoliiton n.14 vuotta. Sanat eivät edes riitä kertomaan siitä mitä kaikkea koin. Liitosta on 1 teini, joka joutuu edelleenkin kärsimään:(
Mies hakee, hakee, hakee, seurustellutkin muutaman vuoden ja nyt ilmeisesti löytänyt uuden uhrin...ja siltikkin haku jatkuu...
Joudun aivan varmasti vastailemaan ns."uusikon" kysymyksiin entisestä avokistani. Mutta mitäpä hälle kerron? En haluaisi kenellekkään pahaa, mutta kerronko ihan rehellisesti minkälainen meidän suhteemme oli vai jätänkö sittenkin kertomatta? En kyllä haluaisi edes pahimmallekkaan vihamiehelle sellaista helvettiä jonka tämän miehen kanssa jouduin kokemaan.
Heillä on nyt ilmeisesti menossa rakastumisvaihe ja exä on muuttunut aivan kummalliseksi minunkin suhteen. Välillä tuntuu, että toimii kuin jokin marionetti, eli taplaa toisen naruissa ja toimii sen myöden mitä uusi uhri arvostaa.
En kyllä haluaisi vaikuttaa katkeralta exältä, mutta jotenkin vain tuntuu, että en haluaisi samaa helvettiä kellekkään muulle ihmispoloiselle, joka sattuu nyt vain rakastuneena näkemään sen hyvän ihmisessä. Rakkausvaiheen jälkeen hän kyllä putoaa korkealta ja kovaa.
Josko kukaan joka on joutunut saman helvetin läpikäymään, eli persoonallisuushäiriöisen kanssa elänyt osaisi antaa neuvoja kuinka pitäisi toimia?:)
Itse en ole yhteyksiä ottamassa, mutta melkeimpä tiedän, että tämä "uusikko" haluaa jossakin vaiheessa kysellä asioita jotka häntä askarruttavat.
Elin aivan helvitinmoisen avoliiton n.14 vuotta. Sanat eivät edes riitä kertomaan siitä mitä kaikkea koin. Liitosta on 1 teini, joka joutuu edelleenkin kärsimään:(
Mies hakee, hakee, hakee, seurustellutkin muutaman vuoden ja nyt ilmeisesti löytänyt uuden uhrin...ja siltikkin haku jatkuu...
Joudun aivan varmasti vastailemaan ns."uusikon" kysymyksiin entisestä avokistani. Mutta mitäpä hälle kerron? En haluaisi kenellekkään pahaa, mutta kerronko ihan rehellisesti minkälainen meidän suhteemme oli vai jätänkö sittenkin kertomatta? En kyllä haluaisi edes pahimmallekkaan vihamiehelle sellaista helvettiä jonka tämän miehen kanssa jouduin kokemaan.
Heillä on nyt ilmeisesti menossa rakastumisvaihe ja exä on muuttunut aivan kummalliseksi minunkin suhteen. Välillä tuntuu, että toimii kuin jokin marionetti, eli taplaa toisen naruissa ja toimii sen myöden mitä uusi uhri arvostaa.
En kyllä haluaisi vaikuttaa katkeralta exältä, mutta jotenkin vain tuntuu, että en haluaisi samaa helvettiä kellekkään muulle ihmispoloiselle, joka sattuu nyt vain rakastuneena näkemään sen hyvän ihmisessä. Rakkausvaiheen jälkeen hän kyllä putoaa korkealta ja kovaa.
Josko kukaan joka on joutunut saman helvetin läpikäymään, eli persoonallisuushäiriöisen kanssa elänyt osaisi antaa neuvoja kuinka pitäisi toimia?:)
Itse en ole yhteyksiä ottamassa, mutta melkeimpä tiedän, että tämä "uusikko" haluaa jossakin vaiheessa kysellä asioita jotka häntä askarruttavat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luulisin, että usein käy niin että tästä seuraa se että uusi uhri ei usko exän sanoja. Ei varsinkaan suhteen alussa kun narsisti on todennäköisesti pystynyt koukuttamaan uhrinsa "sokeaksi" kaiken narsistia koskevan negatiivisen suhteen. Voi keskustellessa uskoakin mutta keskustelee sitten narsistin kanssa, joka kyllä on yleensä taitava selittämään esimerkiksi että exä on mustasukkainen ja siksi haluaa "mustamaalata" häntä, exä haluaisi hänet takaisin, exä on vähän mieleltään vinksahtanut ja keksii pahaa sanottavaa narsistista jne ja rakastuneen uuden uhrinhan narsisti on saanut luottamaan itseensä ja rakastumaan itseensä, niin uusi uhri uskoo ja haluaa uskoa rakastettuaan mieluummin kuin tämän exää. Narsisti voi myös kostaa exälleen tämän että on mennyt puhumaan omista kokemuksistana.
Tämä riski on aina otettava huomioon vaikka haluaisikin kertoa totuuden. Ehkä se jää itämään jonnekin uudenkin mieleen ja sitten myöhemmin kun heidänkin suhteensa luultavasti mitä todennäköisimmin muuttuu h*lvetiksi, voi muistaa silloin sanomasi. Voihan tietysti olla niinkin että varsinkin uusi uhri, joka jo tietää narsisteista ennestään, voi olla tosi kiitollinenkin siitä että saa tietoa. Mutta sitä on vaikea tietää miten tulee tapahtumaan. Luulisin että sen se saa ainakin aikaiseksi, että narsisti raivostuu jos uusi uhri paljastaa keskustelunne hänelle kuten on ihan luonnollista keskustella tällaisista asioista.
Olen joutunut juuri tuollaiseen tilanteeseen. Vastasin uusikon kyselyihin vain että hänenä pelastaisin itseni ja pakenisin heti, enkä suostunut sen tarkemmin asioita kertomaan.
Luultavasti uusikko tajusi mistä on kyse, oli siis ehkä tietämystä/kokemusta narsisteista, koska erosivat. Tai sitten exäni jäi hänelle tyypilliseen tapaan kiinni toisista naisista ja/tai valehtelusta ja suhde kariutui siihen. En tiedä, kun en ole narsistiexääni missään yhteyksissä, lapsilta vain kuulin, että erosivat. Ja hyvä niin, pelastuipa ainakin yksi nainen siltä helvetiltä.
Noin yleisesti, olen samaa mieltä kuin mitä nimimerkki "21" kirjoitti.
Jos kertoo yleisesti ongelmallisuudesta, menemättä pahimpiin yksityiskohtiin? Ehkä painoittaisin itse asian niin, että minulla ja kyseisellä ihmisellä oli helvetillinen suhde, josta itseäni vieläkin parantelen. Sanoisin, että ehkä heidän suhteensa voikin toimia paremmin, kuka tietää. Samalla kuitenkin ilmaisisin huoleni ja vahvasti kehoittaisin pitämään huolta itsestään, pitäen silmänsä ja korvansa auki.
Varoitus olisi annettu, mutta vähennetty katkeran exän tilitys -leiman mahdollisuutta?
Kuulostaa viisaalta neuvolta.
Kuuntele itseäsi ja tee itsellesi oikein.
Kiitos kaunis kaikille vastauksista:)
Näin teen kuten nm.21 neuvoi, eli "minulla ja kyseisellä ihmisellä oli helvetillinen suhde, josta itseäni vieläkin parantelen." ja toivotan hänelle parempaa tulevaisuutta exäni kanssa:)
Oikein mukavaa ja työntäyteistä viikkoa kaikille:)
Sorry 21.Ttaisikin olla nimimerkki katkera ex joka tämän neuvon antoi. Mutta olit ainakin samaa mieltä:)
:)
Kerro vain. Jokainen tekee omat valintansa, mutta ainakin sitten suhteen päätyttyä tuo ihminen tietää, että hän ei ollut ainoa, joka joutui uhriksi.
Näin teen:)
Olkoonkin niin, että olen sitten se ns. "paha ihminen" joka joutuu panettelun kohteeksi, mutta en vain halua että kukaan muu joutuu saman helvetin läpikäymään. Itselläni ei ole enää mitään hävittävää. Olen sen verran viisastunut, että en enää ikimaailmassa samanlaiseen suhteeseen ajautuisi.
Alussa kaikki olikin aivan liian hyvää ollakseen totta. Seurustelun alkuvaiheessa muistan sanoneeni, että itselläni on tunne, että kaikkilla hyvän-näköisillä, fiksuilta tuntuvilta miehillä on "kusta päässä". ja näinhän tässä sitten kävikin.
Tosin olisin voinut lähteä suhteesta jo paljon, paljon aikaisemmin. Jotenkin vain tuntui, että katsotaan tämä nyt loppuun, mutta jossakin vaiheessa tuli sitten raja vastaan...Liekkö ollut se fyysinen pahoinpitely:( jonka lapsikin näki.
Avittaakseni kanssasisariani minun on kaiketi aivan pakko kertoa uusikolle koko tarinani. Tietääpähän sitten varautua tai alkaa kehittelemään suhdettaan aivan uudelta pojalta. Jotenkin on vain tunne, että ei se ihminen mihinkään muutu, vaikka alkuunsa leperteleekin niitä näitä. Kuulin myös hänen kertoneen, että on hyvissä väleissä exänsä kanssa, siis minun, joka ei kyllä pidä yhtään paikkaansa....Itse en halua olla missään väleissä tähän manipuloinnin ja valehtelun maailmanmestariin, niin että uskokoon satuja se ken halua...
Jos hän olisi muuttunut, hän olisi varmaankin pyytänyt sinulta anteeksi ja muutenkin yrittänyt selvitellä tilannetta. Eihän 14 vuotta voi noin vain pyyhkäistä olemattomiin.