mutten enää ikävöi tippaakaan. En huolisi sua enää, jos vielä tulisi tilaisuus tutustua. Jättäisin myös vastaamatta viestiisi, niin kuin itse teit minulle. Kiitos mieleni pahoittamisesta siinäkin tilanteessa sekä kaikista sydänsuruista.
Olen saanut tietää susta asioita, jotka särkivät sydämeni lopullisesti. Itse asiassa jo viime kesänä.Taidat olla aikamoinen pukki ja naisten mies. Ilmankos en kelvannut, tuskin edes kaipaat vakavampaa suhdetta elämääsi.
Tästä on ollut rankka toipua, koska olin ilmeisesti niin umpirakastunut. Enpähän ole enää: aika susta tietoon samani jutut jatkuva itkeminen ja sydänsurut. Kaiken muun raskaan elämässä tapahtuneen tuskan ja murheen lisäksi tuo kaikki oli liikaa ja olen kokenut eläväni painajaisessa. Nyt näkyy hentoa valoa tunnelin päässä, ehkä minäkin saan vielä iloa ja onnea elämääni ja pääsen tästä kaikesta masennuksesta, johon kaikki tapahtunut epäonneni minut vajotti.
Ja se sun viestiin vastaamattomuus siinä tilanteessa, sen jälkeen mitä mulle oli tapahtunut, oli todellakin henkistä väkivaltaa. Annoit ikään kuin hiljaisen hyväksyntäsi sille mitä tapahtui ja osoitit, ettet halua olla missään tekemisissä mun kanssa. Todella inhottavasti tehty.
Mä yritän olla ajattelematta sua niin paljon kuin mahdollista, koska mulle tulee susta niin paha mieli. Oot semmoinen paha mörkö mun mielessä... ajatus susta ja mieliala laskee välittömästi. Ihan päinvastaiset tunteet siis kuin silloin, kun suhun ihastuin. Haluan vaan unohtaa. Ja unohdankin. Tiedän sen.
Kirjoittaminen ja asiasta keskusteleminen ystävien kanssa on terapiaa, jota ilman en voisi olla. Päiväkirja, keskustelupalstat, hyviä paikkoja purkaa tunteitaan, vaikka täällä saa ilkeitäkin vastauksia, lyödään lyötyä, niin en välitä. Joku voi tästäkin saada silti jotain vertaistukea.
Nyt kun ei ole romanttisia tunteita enää hämäämässä, näen kaiken niin selvästi. Olin idiootti yksipuolisten tunteitteni kanssa. Haluan löytää jonkun jota rakastan, joka rakastaa mua takaisin. Se et ole ainakaan sinä luojan kiitos. Tuskin olisit mikään yhden naisen mies tuollaisella "painivietillä". Meillä kun taitaa olla vähän erilaiset arvomaailmat. Saat mun puolesta painia kaikkien maanosien kaunottarien kanssa vaikka lopun elämääsi, mua se ei enää kosketa eikä itketä sekuntiakaan, mun tunteet on lopullisesti kuolleet ja se on suuri helpotus kaiken tämän jälkeen. Valoa tunnelin päässä... Sitä kohti!
Olen saanut tietää susta asioita, jotka särkivät sydämeni lopullisesti. Itse asiassa jo viime kesänä.Taidat olla aikamoinen pukki ja naisten mies. Ilmankos en kelvannut, tuskin edes kaipaat vakavampaa suhdetta elämääsi.
Tästä on ollut rankka toipua, koska olin ilmeisesti niin umpirakastunut. Enpähän ole enää: aika susta tietoon samani jutut jatkuva itkeminen ja sydänsurut. Kaiken muun raskaan elämässä tapahtuneen tuskan ja murheen lisäksi tuo kaikki oli liikaa ja olen kokenut eläväni painajaisessa. Nyt näkyy hentoa valoa tunnelin päässä, ehkä minäkin saan vielä iloa ja onnea elämääni ja pääsen tästä kaikesta masennuksesta, johon kaikki tapahtunut epäonneni minut vajotti.
Ja se sun viestiin vastaamattomuus siinä tilanteessa, sen jälkeen mitä mulle oli tapahtunut, oli todellakin henkistä väkivaltaa. Annoit ikään kuin hiljaisen hyväksyntäsi sille mitä tapahtui ja osoitit, ettet halua olla missään tekemisissä mun kanssa. Todella inhottavasti tehty.
Mä yritän olla ajattelematta sua niin paljon kuin mahdollista, koska mulle tulee susta niin paha mieli. Oot semmoinen paha mörkö mun mielessä... ajatus susta ja mieliala laskee välittömästi. Ihan päinvastaiset tunteet siis kuin silloin, kun suhun ihastuin. Haluan vaan unohtaa. Ja unohdankin. Tiedän sen.
Kirjoittaminen ja asiasta keskusteleminen ystävien kanssa on terapiaa, jota ilman en voisi olla. Päiväkirja, keskustelupalstat, hyviä paikkoja purkaa tunteitaan, vaikka täällä saa ilkeitäkin vastauksia, lyödään lyötyä, niin en välitä. Joku voi tästäkin saada silti jotain vertaistukea.
Nyt kun ei ole romanttisia tunteita enää hämäämässä, näen kaiken niin selvästi. Olin idiootti yksipuolisten tunteitteni kanssa. Haluan löytää jonkun jota rakastan, joka rakastaa mua takaisin. Se et ole ainakaan sinä luojan kiitos. Tuskin olisit mikään yhden naisen mies tuollaisella "painivietillä". Meillä kun taitaa olla vähän erilaiset arvomaailmat. Saat mun puolesta painia kaikkien maanosien kaunottarien kanssa vaikka lopun elämääsi, mua se ei enää kosketa eikä itketä sekuntiakaan, mun tunteet on lopullisesti kuolleet ja se on suuri helpotus kaiken tämän jälkeen. Valoa tunnelin päässä... Sitä kohti!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voimia ja jaksamista sinulle. Tiedän miltä sinusta tuntuu tuon saman kokeneena.
Todellinen paskiainen, kun ei viitsi vaivautua edes viestiin vastaamaan, tosi epäkypsää ja epärehellistä. Et menettänyt mitään päinvastoin hyvä kun pääsit eroon mokomasta. Taatusti olet ansainnut paremman. Tsemiä!
kirjoittaisit hänestä, johon minä tyhmä menin ihastumaan...
"Myrsky repii puita taivas salamoi
myrsky samanlainen sydämessä soi
elämääni muita tulla ei vain voi
siks revin kirjees, tuleen heitin sen......"
J mies särkenyt jonkun naisen sydämen?
Kiitos asiallisista kommenteista. Mulla on tunteiden lopullisesta kuolemasta joku kriisi, koska toisaalta olen todella helpottunut, toisaalta todella surullinen ja katkera miten paljon olen joutunut itkemään tämän ihastukseni (ja muiden asioiden) vuoksi ja piiiitkään. Ja todella surullinen miten asiat meni. Mutta siis myös helpottunut.
Koen että elämäni on ohi. Viime yönä en saanut unta vaan itkin monta tuntia kovaäänisesti nyyhkyttäen. Mitäköhän naapuritkin ajatteli.
Jä tämä sydänsuru-juttu on yksi pienimmistä asioista elämässäni. Se vaan oli kaiken muun tuskan päälle jotenkin liikaa. Mulla on monta vuotta ollut epäonnea monessa asiassa elämässä. Puolisentoista vuotta sitten alkoi romahtamaan ja ikäviä asioita tapahtui. Kesällä 2010 jouduin mm. rajun työpaikkakiusauksen kohteeksi ja sain potkut kiusaajieni valehtelun ja mustamaalaamisen vuoksi 3 ½ kk koeajan jälkeen.
Kyseessä oli yksi elämäni hirveimmistä ja vaikeimmista kokemuksista, josta tuskin toivun koskaan. Masennus, johon vajosin, oli hirveä ja sosiaalinen elämäni onkin kuihtunut kaiken kriisin, koettelemusten ja tuskan keskellä lähes olemattomaksi. En ole koskaan ollut niin yksin kuin nyt n. vuoden ajan. Jäin yksin tuskan ja murheiden kanssa... Muutama ystävä on, mutta heitä näen vain niin harvoin. Luottamus ihmisiin kuollut.
Näen vieläkin painajaisiani ex-kiusaajistani ja mut nöyryytettiin ja häpäistiin työntekijänä täydellisesti. Olen aina työurani aikana saanut pelkkää kiitosta töistäni, joten kokemus oli todella järkyttävä. Tämä työpaikkakiusauskokemus tapahtui kaiken lisäksi tuntipalkkaisissa hanttihommissa ja olen ollut vuosia it-alalla erilaisissa asiantuntijatehtävissä.
Olen ylikiltti ja salasin koko työssäoloaikana kaiken kiusaamisen enkä kertonut kenellekään enkä puolustautunut mitenkään, leikin reipasta ja iloista. Kaksi kertaa itkin töissä, mutta kaikki olivat niin kiireisiä etteivät huomanneet. Ajattelin, että jos saavat minut savustettua ulos, niin en sellaisessa työpaikassa halua ollakaan ja olen vain iloinen kun pääsen pois. Ja olinkin. .
Mulle on aina ollut kunnia-asia, että hoidan työni hyvin, mutta tämän kiusauksen takana oli naisten kilpailu ja kateus, joka johtui siitä, että minut palkattiin esimiestehtäviin eikä kyseisessä työpaikassa oltu kuulemma koskaan aikaisemmin palkattu ketään suoraan esimieheksi, vaan vaasta vuosien työskentelyn jälkeen on ihmiset ylennetty. Tämä sitten koitui kohtalokseni, koska ne pari kanaa ilmeisesti kokivat etten ansainnut työtäni. Kaiken huippu on etten edes hakenut enkä olisi halunnut sinne miksikään esimieheksi, ei multa mitään kysytty.
Kokemus traumatisoi pahasti. Ihmisten pahuus, valheellisuus ja kierous järkytti maailmankuvaani. Yksinjääminen asian kanssa ja masennus lannisti.
Tunnen vieläkin olevani epähaluttu, hyljeksitty ja ei-toivottu häviäjä. Olen lihonut ja tunnen itseni tosella rumaksi ja vastenmieliseksi. En pääse millään eroon jatkuvasta masennuksesta ja jatkuvasta yksinäisestä itkeskelystä. Olen enää vain harvoin iloinen ja hymyileväinen. Olen opiskellut kaksi ammattia ja haluan opiskella kolmannen. En vain tiedä minkä enkä tiedä parantaako se mitään ja onko millään enää mitään väliä. Ehkä elämäni todellakin on ohi ja olen turha ihminen.
Haluaisin nopeasti jonkun uuden ihastuksen pelastamaan mut, joka piristäisi, tekisi onnelliseksi ja saisi unohtamaan kaiken pa*kan. Mutten koskaan käy missään missä tapaisia miehiä. Olen jopa miettinyt aikuisopiskelukurssille menemistä ihan vain, että sais pokattua jonkun prinssin sieltä. Sellaisen, joka toisi elämääni rakkautta ja iloa, ei yksinäisyyttä ja surua, ja jonka kanssa ratsastaisimme valkoisella hevosella auringonlaskuun ja näyttäisimme keskisormea koko muulle maailmalle. Mutta yksin mun on taivallettava masennus läpi, ehkä joskus saan elämänilon takaisin ja sit voi taas miettiä enemmän niitä miesjuttujakin.
Huoh ei jaksa ees lukea. Voitko tiivistää kahteen lauseeseen?
vali vali vali
laitetaan miinuksia ja valitetaan lisää
valiti valivali