Kanerva/puolukka/mustikka

Mäntyniemeen on aikanaan istutettu luonnonmustikkaa, kanervaa jne. Muistaakseni ne on kasvatettu tilauksesta jossakin Suomessa. Olen lukenut jostakin, että niitä saisia kyllä ostaa muutkin jostakin taimistosta - olisiko ollut Mustiala vai mikä.

Mutta sitten omiin kokeiluihin ja yrityksiin:
Rakensimme noin 10 vuotta sitten omakotitalon kalliotontille, jossa kasvoi ennen rakentamisen aloittamista mustikkaa, puolukkaa, kanervaa jne. Rakennustöiden aikana osa sitten tallaantui ja kuoli pois - osa kärsi, mutta jatkoi kasvuaan kaikesta huolimatta. Ja nuo ovat sitten levinneetkin jo ajan kanssa. Kanerva on käsitykseni mukaan levinnyt siemenistä aivan itsekseen, kun uusia pikkutaimia on melko kaukana säästyneistä kanervista.

Lisää olen sitten saanut niin, että veljeni toi kesämökiltään maapalasia, joissa kasvoi mustikkaa ja puolukkaa. (Hänen piti rakentaa viemäröinti, minkä vuoksi hän joutui kaivamaan maata. Silloin hän irrotteli suunnilleen kaksi-kolmekymmentä senttiä sivuiltaa olevia levyjä maasta ja toi minulle niitä muutaman.) Osa noista lähti ja osa ei. Ja ne, jotka lähtivät kasvamaan, ovat sitten levinneetkin. Istutusvaiheessa laitoin nuo levyt suunnilleen saman syvyiseen kuoppaan kuin niissä oli sitä maata ja reunoille laitoin aivan tavallista puutarhamultaa. Istutuksen jälkeen peitin maan harsoilla ja suihkuttelin noita maapalasia aluksi päivittäin pari kertaa. Kanervaa olen sitten tuonut aivan pieninä taimina vanhempieni luota maalta sellaiselta soraharjulta eli taimet ovat olleet vain muutaman sentin korkuisia. Ja istutustapani on ollut sama. Kuvittelisin, että tuo lehtien tai neulasten jatkuva suihkuttaminen on estänyt niiden liiallisen kuivumisen ja siten kasvien juurtumisen.

Eli jos Sinulla on joku paikka, mistä saisit taimia, niin siirtämistä kannattaa yrittää. Tosin ei keskikesällä, vaan joko kesän lopussa tai sitten ensi keväänä. Ihanne olisi tietysti parin viikon sateinen jakso syksyllä, etteivät "taimet" kuivetu.

(Olen saanut siirrettyä pieniä katajiakin niin, että olen kaivanut metsästä sellaisia parin kymmenen sentin korkuisia yksinään kasvavia katajia laajan maapaakun kanssa. Ja sitten olen istuttanut ne haluamaani paikkoihin ja istutuksen yhteydessä kastellut hyvin. Sen jälkeen olen sitten suihkutellut neulasia päivittäin - laiskana hetkenä vesiletkulla ja joskus sitten suihkupullosta - parikin kertaa riippuen ilmoista viikon tai parin ajan. Kanervantaimet ovat olleet vielä varmuuden vuoksi harson alla. Suurin osa siirroistani on onnistunut. Joku kuoli, mutta seuraavan kevään kuivuuteen, kun en ymmärtänyt suojata auringolta enkä huolehtia kastelusta. Ja olen huvikseni siirtänyt myös juolukkaa sekä sitten kallionkoloihin kissankäpälää ym.)

Ja yksi lohdutuksen sana: Kastele sitä kuivunutta ja kuolleelta näyttävää paikkaa siellä tontilla. Juuret voivat lähteä kasvattamaan uusia varsia. Meillä kävi sellainen tuuri, että pihamme kosteaan osaan (kallion kolo) ilmestyi Maariankämmekkä. Naapuri tiesi kertoa, että ko. alueella on muutama kymmenen vuotta sitten kasvanut paljon Maariankämmeköitä, mutta ne ovat hävinneet asutuksen levittyä sinne. Ja tänä vuonna löysin jo kolmannen Maariankämmekkäyksilön - niiden on täytynyt olla lepotilassa vuosikausia.