Älkää nyt käsittäkö tätä väärin. Suojelu on mun mielestä upea laji ja olisi mahtavaa kilpailla siinä itsekin. Kyselin aikaisemmin voiko sakun kouluttaa ilman piikkipantaa ja vastaukset olivat juuri sitä mitä ajattelinkin että voi.
Minulle kuitenkin sanoi yksi toisen rodun harrastaja "yritäppä kouluttaa koirasi suojeluun ilman piikkaria tai sähköä". Tulistuin harrastajan kommentista ja karjasin tälle takaisin "jos mun koirasta ei ole mihinkään ilman piikkipantaa tai sähköpantaa, niin yksinkertaisesti en sitten harrasta sitä lajia!!"
Miten te suhtaudutte ihmisiin, jotka eivät osaa kouluttaa koiraansa suojeluun / eivät halua kilpailla siinä? Onko teidän mielestänne ei-suojelua-harrastava ihminen jotenkin huono kouluttaja? Tai vaihtoehtoisesti, pidättekö tätä yhtä hyvänä kouluttajana tai harrastajana?
Olen itse harrastanut koirani (ei saku) kanssa hakua ja pienimuotoisesti jälkeä. Haussa koira oli aivan loistava, vaikka koulutin sen lähes seniori-ikäisenä lajiin.
Minulle kuitenkin sanoi yksi toisen rodun harrastaja "yritäppä kouluttaa koirasi suojeluun ilman piikkaria tai sähköä". Tulistuin harrastajan kommentista ja karjasin tälle takaisin "jos mun koirasta ei ole mihinkään ilman piikkipantaa tai sähköpantaa, niin yksinkertaisesti en sitten harrasta sitä lajia!!"
Miten te suhtaudutte ihmisiin, jotka eivät osaa kouluttaa koiraansa suojeluun / eivät halua kilpailla siinä? Onko teidän mielestänne ei-suojelua-harrastava ihminen jotenkin huono kouluttaja? Tai vaihtoehtoisesti, pidättekö tätä yhtä hyvänä kouluttajana tai harrastajana?
Olen itse harrastanut koirani (ei saku) kanssa hakua ja pienimuotoisesti jälkeä. Haussa koira oli aivan loistava, vaikka koulutin sen lähes seniori-ikäisenä lajiin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
se on kuule hyvin koirakohtanenki mitä rensseleitä sillä täytyy kaulassa käyttää. itse en ole joutunut ikinä sähköä käyttämään mutta vietinvaihdoissa olen kyllä piikkaria käyttänyt. ja se on aivan sama mitä koiran kanssa harrastaa kuhan vaan se koira siitä tykkää. oma koirani jonka kanssa harrastan suojelua rakastaa sitä touhua.. en mä sitä suojelukentälle edes veis jos koira ei siitä tykkäisi.
"mutta vietinvaihdoissa olen kyllä piikkaria käyttänyt" että MITÄ??????
että mitä???
että mitä sillä tavoittelet? piikkarin käyttö on sairasta.
just... jälleen kerran joku kukkahattutäti kertoo et miten julmaa on käyttää piikkaria :D hommaappa ensi koiralles tulos jossai ja tuu sit huutelee mikä on sairasta!
hommattu on, jossain. kerroppa rautahoususetä mitä sillä piikkarilla teet ja miks???
jossain??? :D heheheh... näyttelytulos ei välttämättä ihan sama homma oo! en mä jaksa oikeesti alkaa jauhaa sun kanssas ku et lajista todennäkösesti edes mitään tiedä.. ja mä tossa jo aiemmin kirjotin et vietinvaihdoissa.
mun tulokset ei tähän kuulu, mut sanotaan ne on peko puolelta, ei näyttelyistä. mut kiemurtelun sijaan ja mun harrastamisen sijaan voisit vastata kysymyksiin.... jos osaat!!!!!!!!! vaikka kivahan se on kukkahatuista ja näyttelyistä puhuu jos sillä voi välttää vastaamista!!!!! ja jos oon niin tyhmä etten lajista tiedä, niin valistapa, jaa viisauttasi!!
Kovat on konstit porukalla
ootko sä ees koskaan nähny mikä se piikkari on? tiedätkö miten sitä käytetään? oikein käytettynä se ei todellakaan vahingoita koiraa milläänlailla! eipä se ole minun tehtävä ketään valistaa mistään... jos sua laji kiinnostaa ni ei muuta ku ite harrastamaan.. sit ku olet päässy koiran kanssa siihen vaiheeseen et pitäs päästä löysille haukkumaan niin ilmota ihmeessä mulle jos saat sen toimimaan ilman vuoden junnaamista siinä samassa treenissä jollai muulla pannalla! mä olen yli 20vuotta harrastanu lajia ja yksikään koirani ei ole kärsinyt piikkarista.. tottakai jos sä alat repimään sitä koiraa siitä ni varmaan voiki tehä kipeetä..
oon nähnyt piikarin, sellasen ei terävillä piikeillä mitä suomessa käytetään. tiedän ettei sillä oteta lujaa, kevyt liike riittää. oon nähny kentällä kun remmiräyhää poistettiin koiralta piikkarilla... joo nopsaan oppi ettei luonu ees katsetta muihin!!! saman vaikutuksen ois saanu toisin ja työläämmin menetelmin, mut ei kai sovi "tuloksia heti mulle nyt" ihmisille...
Koko koiratouhu kaikkineen joka sektorilla on mennyt överiksi..
Kehissä ja kentillä. Väline urheilua !
Minkä ihmeen takia sitä koiraa pitäs sit muuten "repiä" ihan normi pannalla jos ei toivotun käytöksen saa pois helpomminki?! Eipä se siitä koirastakaan oo kivaa et junnataan samaa hommaa pitkän aikaa mikä ei oo siitä kivaa...
Kysymys ei ole siitä, ettenkö VOISI käyttää halutessani piikkaria koulutuksessa. Mutta kun en HALUA.
no kouluta sä koiras ihmeessä niinkun haluat! eipä siihenkään ole yhtä ainoota oikeeta tapaa.. mut ohan toiki perseestä et sit pitää alkaa het arvostelee muitten koulutus tapoja vääriks ja julmiks jos itse ei sattumalta siitä tavasta tykkää! moni ihminen ei esimerkiks pidä suojelusta harrastuksena niin pitäskö seki sit kieltää kokonaan ku se on niin julmaa?!
Ja sit sellanen ihan pieni pointti piikkari ja sähkö on LAILLA kielletty!
no tulihan se viimein sieltä... niihän se on ylinopeuden ajaminenki :D
"Eläinsuojelulaki 12 §
Välineet, laitteet ja aineet
Sellaisten eläimen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden, joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, valmistus, maahantuonti, myynti, luovutus ja käyttö on kielletty.
Maa- ja metsätalousministeriö määrää, minkälaisia välineitä, laitteita ja aineita on pidettävä sellaisina, joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa."
Mikä sitten luokitellaan TARPEETTOMAKSI kivuksi? Ja hox Kukkis, koularia saa käyttää ihan laillisestikin jos siinä on tarpeeksi lyhyet piikit (alle 8mm).
Mä tiiän hyvin monta jotka käyttää piikkaria. Itsekin. Tokihan sitä voi kritisoida mutta menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska kun ihmiset tuppaavat kritisoimaan kaikkea ja valittamaan kaikesta, sanat menettävät merkityksensä. Mielestäni itse kapistus ei kerro vielä mitään, enemmänkin laittaisin painoarvoa sille miten sitä käytetään.
En väheksy muiden lajien harrastajia vaikka suojelu onkin itsellä se ykköslaji. Se ei monestikaan sovi "aloittelijan harrastukseksi" joten mielestäni on hyväkin asia etteivät kaikki siihen pyri. Tiedän myös pari tyyppiä jotka harrastavat suojelua ILMAN piikkarin käyttöä enkä millään lailla väheksy heitäkään.
tästä on ihan tutkittuakin juttua et piikkari koirat ovat niskaltaan terveempiä kuin nämä ketjulla koulutetut "positiivisesti" viedyt koirat. Toisekseen mielestäni koiralle selkeempää on kuin asiat tehdään kerralla kunnolla aiheuttamatta mitään ylimääräistä kipua, tuskaa tahi stressiä! Piikki oikein käytettynä on erittäin hyvä apuväline suojelussa eikä se todellakaan tuota koiralle kohtuutonta kipua ja uskoisin ettei monikaan koira tunne siinä tilassa kipua laisinkaan vaan lähinnä paineen kaulassaan.
Kipiää tekee kattoa näitä jotka nykii ketjukaulaimesta tai nahkapannasta ja sit ihmetellään kun koirilla on niskat paskana.
Järjenkäyttö on sallittua ja jopa suotavaa!
Puru kentillä niikuin kaikissa muissakin lajeissa homman täytyy olla koiralle kivaa..puruissa se kiva koiran näkövinkkelistä vaan saa niin suuret mittasuhteet et kielletyn toiminnan sammuttamiseen ei vaan yksinkertaisesti riitä se että ottaa palkan pois(niinkuin yleisesti pehmeän koulutuslinjan edustajat tekevät) vaan siihen pitää lisätä jotain ikävää..näin ollaan koirallekkiin selkeämpiä ja reilumpia.
Toisekseen suojelu on edelleen rotumme rodunomainenlaji ja minä kuulun siihen porukkaan joka ei ymmärrä ihmisiä jotka ottavat saksanpaimenkoiran ja vihaavat sen rodunomaistakoetta tai pitävät lajia jotenkin raakana.
Tämä harrastusmuoto ja koe nyt vaan sattuu turvaamaan edes ne pienet käyttöominaisuuksien ja terveyden rippeet rodussamme... Joskaan suurin osa teistä jotka ette lajia harrasta ette myöskään arvosta koirassa niitä ominaisuuksia joita siinä kuuluisi ehdottomasti olla.
Ajatelkaa nyt vaikka jäniskoiraa joka ei aja jänistä tai hirvikoiraa joka on helvetin kaunis mut pelkää hirveä ja te kehuisitte että onpas ne muuten hyviä tessuja ja kyllä se metsästys on niin ikävä laji kun siinähän kuolee niitä pupujakin. Tehdään vaan joka rodusta sohvalla löhnöttäviä karvakasoja..sit ois kaikki kukkahattutädit hyvin tyytyväisiä.
Minä en alkuperäisenä kirjoittajana pitänyt suojelua raakana tai vastenmielisenä lajina. Saksanpaimenkoira on KÄYTTÖrotu ja on ok, että jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan se suojelutulos. Mutta en itse osaa kouluttaa koiraa suojeluun, koska kunnon pk-taustaa ei ole.
Pidän enemmän hausta ja siksi minua ihmetyttääkin miksi aina kaikki muiden pk-lajien harrastajat haukutaan pystyyn, jos hihnan päässä sattuukin olemaan saksanpaimenkoira eikä vaikka bordercollie? Se, että en osaa, ei tarkoita sitä ettenkö haluaisi. Ja nyt on ihan turha heittää sitä kommenttia että miks otat sakun jos et osaa kouluttaa sitä suojeleluun? Jokainen tyylillään...
Siihen aikaan, kun harrastin saku-poikieni kanssa (70-ja 80-luvuilla), niin silloin oli tulossa muotiin, että IPO on se kaiken alku ja juuri. Kävin IPO-harkoissa ja käyminen loppu siihen, kun koira ei enää ymmärtänyt, että se kaikki suojelutoiminta on vaan siellä kentällä tapahtuvaa, eikä sitä tuoda minnekään muualle. Olin varovainen harkkojen jälkeen ja tiedostin koiran liikkeistä tilanteen, että juttu saattaa olla jääny päälle.
Kerran kävi näin: Sakupoikaa oltiin koulutettu maalimehen kanssa kentällä. Koiralle jäi juttu päälle. Kun naapurin emäntä heitti matontamppaustelineellä mattokasan olkapäilleen, niin koira hyökkäsi mattoihin kiinni. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa, mutta siitä ymmärsin, ettei suojelu ole meidän laji. Kilpailtiin sitten viestillä (mikä on kuninkuuslaji, jos sota-aikoja muistellaan) ja koira sai hyviä tuloskia. Lisäksi näyttelyssä sille tuli V2, eli kyllä ne näyttelylinjaisetkin osasi käyttöpuolen tuolloin.
Ja niistä bordercollieista. Mulla on tällähetkellä bortsu, joka tuli mulle pitkän harkinnan jälkeen pitovaikeuksien takia reilun vuoden ikäisenä eikä sitä oltu edellisessä paikassa koulutettu pätkääkään ja kyllä vaan totta mooses haastetta riittää. Onhan se hentosempi, kuin saku, mutta niin perkeleen juoni ja oikukas, että välillä joutuu miettimään syntyjä syviä ihan tosissaan. Eli ei helppo tapaus ollenkaan. Viestejä ollaan sillä otettu, mutta tuskin siitä tulee viestikoiraa, koska sille tuotta vaikeuksia irtaantua "laumastaan" pitkäksi aikaa.
^Tuo sinun saksanpaimenkoirasi edustaa sitä koiratyyppiä mitä karsimme suojelukoulutuksella. Pehmeitä koiria, jotka kokevat tavalliset asiat niin pelottavina että tarvitsee alkaa naapurintätiäkin rouhimaan.
Suojelukoulutuksella haemme taspainoisia koiria, joille ei jää tuhanpaiväiset asiat päähän kummittelemaan.
Hyvä ettette edenneet suojelu-urallanne - koirasi ei olisi siihen soveltunut.
Nimenomaan niin se on, että jotkut koirat soveltuvat suojeluun ja toiset taas ei. Jotkut koirat soveltuvat viestille ja toiset taas ei. Toiset soveltuvat etisintätehtäviin ja toiset taas ei. Toiset soveltuvat rauniokoiriksi ja toiset taas ei. Se mihin koira soveltuu ja ennenkaikkea se, että mihin omistaja soveltuu pitää löytää.
Onneksi meillä se naapurin emäntä oli oman koiransa kanssa meidän lenkki- ja uimakavereita, että silleen asia oli OK. Itsestäni minä sen vian löysin, enkä syytä siitä muita, saatika sitten koiraa. Ja ihan hyvä, että selvisi jo heti alussa, että meistä kummastakaan, koirasta tai minusta, ei ole suojeluun.
PS. Pehmeä koira ei sovellu viestille. Koira joutuu työskentelemään yksin ja häiriötekijöitä (marjastajia, sienestäjiä, metsän eläimiä, muita koiria yms.) saattaa olla melkoisen paljon pitemmillä viestimatkoilla.
aika harva sitä osaa ihan itekseen kouluttaa.. siihen tarvii vähintään sen kokeneen maalimiehen kertomaan että mitä sun pitää tehä. suojelu on sellanen laji et sitä ei pidä lähtee sen naapurin maken kans pikku kaljoissa treenaa ku se make nyt sattu kerran telkkarista näkee et mitä pitää tehä :D
Maalimiestä on aika hankala saada, ellei omaa hyvää koulutustaustaa ja mielellään näyttöä suojelukoiran koulutuksesta. Tai ainakin oon sen verran koulutusta sivusta seurannut, että ne treenattavat asiat pitäis tietää. Mutta mistäs sen aloittava voi tietää?
kyllä itse ainakin aikanaan sain ihan helposti molarin vaikka kokemusta ei ollut minkäänlaista.. ja on siellä meidänkin treeneissä käynyt vähän väliä uusia kasvoja joilla ei kokemusta ole.
Kaveri otti toisen sakun vuosi sitten (ekasta tuli hakukoira, tästä halusi suojelukoiran), kävi kysymässä molaria. Vastaus tuli heti: Joo ei meilä oo aikaa kun et oo ennen suojelussa kisannu! Oltiin kaverin kanssa vähän O__O ilmeellä, sillä justhan oli kritisoitu porukkaa siitä, että uusia harrastajia ei ole ja jos on, niin niitä ei oteta mukaan.
tokkopa kannattaa kumminkaan lannistua ensimmäisen molarin kieltävästä vastauksesta.. ja kannattaa yrittää vaikka päästä jnku maalimiesoppilaan reeneihin jos ei ihan pätevöidyn molarin treeneissä oo tilaa.