Muu elämä yksinäisyyden

streessaamaan ja tekemään liikaa suunnitelmia, elä päivä kerrallaan ja elä, niin kuin itsellesi parhaiten sopii. Ei sinä kuitenkaan kenen muunkaan elämää pysty elämään, kuin oman itsesi.

Suosittelen ottamaan työn vastaan, ja tsemppaamaan, Työ voisi viedä myös ajatukset yksinäisyydestä ja voit löytää työkavereista kavereita myös vapaa-ajalle.

Joo, itselläni kanssa aika väsynyt olo, enkä ole oikeastaan muutamaa päivää edemmäs katsellut. Töitäkään ei ole tullut vähään aikaan tehtyä. Tiedän, että on tulossa kusiset ajat, kun säästötkin hupenevat, mutta kun ei jaksa funtsia, saati sitten tehdä, mitään. Yritän olla ajattelematta tulevaisuutta, koska se ahdistaa. Olisi helpompaa, jos sitä ei tulisikaan.

Työ se ainakin itselläni on tällä hetkellä, joka pitää jotenkuten elämänsyrjässä kiinni. Tässä olin taas muutaman kuukauden lomautettuna ja alkoihan se taas menemään siihen ettei missään tullut käytyä kun ei vaan saanut aikaiseksi lähteä, saatoin ensin ajatella että "joo sielläpä käyn tänään" mutta lopulta se meni taas muotoon "ähh, ei maksa vaivaa". Korkeintaan ruokakaupassa sitten kävi kun oli ihan pakko.

Toki epätoivon ahdistuksen hetket välillä kävi mielessä kun töihin lomautuksen jälkeen palattuani oli ote taas vähän hakusessa ja typeriä mokia tuli tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta eiköhän se siitä.

"mutta kun ei jaksa funtsia, saati sitten tehdä, mitään. Yritän olla ajattelematta tulevaisuutta, koska se ahdistaa. Olisi helpompaa, jos sitä ei tulisikaan. "

Veit sanat suustani näkymätön poika

Ihan sama tilanne mullakin! Olen käynyt aina määräaikaisissa töissä ja sairastan tällä hetkellä masennusta. Nykyinen työ kestäisi maaliskuun loppuun, enkä uskalla ottaa vakituista työtä vastaan koska en henkisesti jaksaisi sitä, että olisin eläkeikääni saakka sidottu johonkin työpaikkaan. Ystäviä ei ole joten joka ilta menee miettiessä omaa tulevaisuutta ja kuinka mahdottomalta se vaikuttaa. Kaikki työpaikallani ovat sosiaalisia, onnellisia ja melkein kaikki perheellisiä. En vaan sovi joukkoon ja olen jatkuvasti masentunut senkin takia. Työhön lähtökin vaatii jo kovia ponnistuksia.
Kiva lukea, että jollain on ihan samanlaisia tuntemuksia. Joka päivä mietin, että haluaisin luovuttaa. Voimat ei riitä tähän elämään. Ei tässä ole mitään järkeä jos koko elämänsä joutuu elämään erakkona sivustaseuraajana.
Mulle saa kirjoitella kun kaipaisin niin paljon ihmisten juttuseuraa ja vertaistukea tähän elämään. Asun Satakunnassa päin ja ikää 30
[email protected]

Niin eipä sitä muuta elämää ole ja yksin tänäänkin. Hei Rauhan puolesta!
Tänään on ollut vaikeaa ja masentavaa. Vuokraankin on tulossa ensi vuoden alussa taas korotus ja aina vaan käy ahtaammaksi tämä yksinäisen elämä. Joka puolelta tulee vaan huonoja uutisia. Mulle tuottaa myös vaikeuksia herätä aamulla ja jo edellisenä päivänä murehdin kaikkea. On ollut epämääräisiä fyysisiä oireitakin taas ja vatsa kipeä ja turvoksissa.