Suunnittelen peräsinremonttia luukkutekniikalla ( http://e-vene.blogspot.com/2011/11/perasimen-avaus.html )
Ongelma on se, että en tiedä, minkälainen peräsimen sisällä oleva peräsinakselin peräsinlapaan liittävä rakenne on eikä veneen valmistajaltakaan löydy enää apua asiaan. Linkissä remontoidaan FE83:n peräsintä, jossa peräsinakselista lähtee vain "toispuoleisesti" teräslistoja. Inferno 31:ssä taas on käytetty ainakin tällaista rakennetta: http://www.valpuri.org/blog/blog20110530111659.html
Onko olemassa mitään "helppoa" keinoa selvittää, minkälaisia teräsrakenteita peräsimen sisällä on?
Ongelma on se, että en tiedä, minkälainen peräsimen sisällä oleva peräsinakselin peräsinlapaan liittävä rakenne on eikä veneen valmistajaltakaan löydy enää apua asiaan. Linkissä remontoidaan FE83:n peräsintä, jossa peräsinakselista lähtee vain "toispuoleisesti" teräslistoja. Inferno 31:ssä taas on käytetty ainakin tällaista rakennetta: http://www.valpuri.org/blog/blog20110530111659.html
Onko olemassa mitään "helppoa" keinoa selvittää, minkälaisia teräsrakenteita peräsimen sisällä on?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselläni on peräsin kuivamassa pannuhuoneessa. Vesi oli päässyt sisään akselin yläpään liitoksesta. 84kg märkäpaino. Tein vastaavan luukun ensin toiselle puolen ja sitten jouduin myös toiselle puolen tekemään saman, koska peräsimeni oli jaettu puoliskoihin keskilinjassa olevalla lasikuitulevyllä (puoliskojen muotit tehty tätä vasten?). Tukiraudat ovat keskilinjassa ja "kitattu" molempiin puoliin (kaksi ylintä rautaa poikittain ja alin akselin suuntaan pitkittäin kiinni. Yhden hitsisauman avasin varmuudeksi, vaikka kyllä näki ennenkin, että hyvin ja vahvasti oli tehty. Onneksi en ryhtynyt avaamaan puoliskoja erilleen, en tiedä olisiko tullut mitään tässä tapauksessa. Onko ehdotuksia uudeksi täyteaineeksi? Itse olen ajatellut hartsi mikrokuulia tai samaa,jolla akselipukki laminointiin eli hartsi lasikuiturouhe tuhkaseos. Tai sitten epoksivaahto.
Ehdottomasti epoksivaahto.
Eiköhän "koolauksen tunnistin"/"rakenneilmaisin" löydä metallit lasikuidusta helposti, Saattaa tosin myös huomata mahdolliset lasikuituvahvikkeetkin. Noitahan saa nykyään alkaen 20 € rauta- ja halpatavarakaupoista. Huomattavasti kalliimmat osaavat paremmin kertoa mitä havaitsivat. Tee-se-itse -lehdessä oli juuri testi noista.
Samoin kosteusmittarit reagoivat johteisiin, tosin nekin saattavat reagoida myös lasikuituvahvikkeisiin sekä tietysti kosteuteen. Edellisen veneen kosteudet mitattiin ja peräsin piippaili säännnöllisin välein varmaankin akselitukien kohdalta. Tuskin ne kuitenkaan metallia olivat, koska peräsinakseli oli hiilikuitua. Mittaaja piti tuota tyypillisenä reagointina. Kosteusmittarit ovat kalliita.
Yksi tapa tuli vielä mieleen: Akseli ja tuet johtavat lämpöä huomattavasti lasikuitua paremmin, erityisesti alumiiniset. Saisikohan akselia sopivasti lämmittämällä rakenteet "näkymään"? "Näkymistä" voi helpotta kastelemalla ohuesti pinnan, jolloin se kuivuu rakenteiden kohdalta ensiksi tai mittaamalla pintalämpötiloja vaikkapa infrapunalämpömittarilla.
Vielä hurjempi ajatus: Laita jännite akseliin, koolaustunnistimet havaitsevat jännittelliset "kaapelit" ja ainakin minulla oleva Stanley piippaa niistä erilailla kuin muista metalleista/koolingeista. Älä nyt kuitenkaaan saa sähköiskua!
Kiitos vinkistä, tuo rakenneilmaisin kuulostaa juuri sellaiselta vekottimelta, jota voisi kokeilla.
Edellisessä veneessä minulla oli samanlainen ongelma, kun peräsimen "ruotojen" hitsaukset olivat irronneet akselista, eli peräsinlapa oli irti akselistaan. Vein peräsimen rakennuskonevuokraamoon, jossa merkkasin ruotojen paikat rakenneilmaisimella. Taisin antaa jonkun lantin kaverien kahvikassaan.
Vie peräsin ammattiliikkeeseen korjattavaksi. Tämän tyyppiset tapaukset ovat niitä potentiaalisia sekundan synnyttäjiä. Kaltaistesi tekeleitä saa lukea tavarantarkastajalausunnoista "taitamaton korjaus". Voit olla hyväkin timpuri ammatiltasi, mutta muista, että silloin kun hoidatat hampaitasi, teetät työn hammaslääkärillä. Älä vaan sano, että on olemassa joku hyvä foorumi, jossa juurihoitoonkin löytyy pätevät neuvot.
Mitähän ihmeellistä tuossa korjauksessa on, jos on vaan kunnon paikka tehdä hommia eikä ole ihan uusavuton? Jos ei ole kokemusta laminointityöstä, voihan sen vaikka erikseen teetättää. Eikä tietty itse kannata tehdä, jos epäilee osaamistaan. Itse pidän talviprojekteja harrastukseen liittyvänä "hupina" ja oppii siinä samalla veneensä läpikotaisin. Kukin tavallaan halujensa ja kykyjensä mukaan.