Amerikan hajaannus

Täällä on joskus mainittu, että esikoiset katsoisivat hajaannuksia globaalista näkökulmasta ja siten voidaan katsoa, että vl on eronnut el:sta. Mutta näin ei ollut mielestäni ainakaan Amerikassa. Tässä käsitellään nyt vain Calumetin seurakuntaa, joka oli vanhin ja suurin Amerikassa ollut lestadiolainen seurakunta siihen aikaan.

Eli Calumetiin perustettiin seurakunta, kun Norjasta ja Suomesta alkoi saapua lestadiolaisia uudisasukkaita. Perustettiin Salomon Kortetniemen Lutherilainen Seura 1871, 1873 valmistui kirkko. Nimi saatiin seurakunnan ensimmäiseltä pastorilta, Salomon Kortetniemeltä. Sitten Amerikkaan saapui Johan Takkinen. John Pollari kirjoittaa, ettei tiennyt, oliko Kortetniemellä ja Takkisella opillisia eroja, mutta jokatapauksessa Takkinen alkoi Amerikkaan saavuttuaan "hyökkäillä" Kortetniemeä vastaan. Takkinen ja hänen ystävänsä alkoivat kirjoittaa ilkeitä kirjeitä Kortetniemestä Lappiin. "Ehkä valheilla kuorrutettuna". Näiden kirjeiden seurauksena oli se, että vanhimmat Lapissa uskoivat Takkista. Tästähän ilmeisesti esikoisuudessa sanotaan, että Raattamaa kirjoitti Amerikkaan, että "ne jotka Takkisen kanssa yhtä ovat".

Sitten Suomesta saapui Paavali Ervasti. Hän ei hyväksynyt Takkisen opetusta ripistä. (Takkisen rippikäsityksestä kirjoituksen lopussa tarkemmin). Siksi Takkinen tuomitsi Ervastin harhaoppiseksi. Suomessa Pudasjärvellä jotkut saarnaajat pitivät Takkista liian lakihenkisenä. "Yleisemminkin Takkista syytettiin muun muassa pakkoripin ja julkiripin vaatimisesta sekä evankeliumin puutteesta". "Raattamaan mielestä Ervasti sopisi Takkisen kanssa, jos olisi Amerikassa".

Jälleen Takkinen alkoi kirjoittaa vanhimmille ja jälleen vanhimmat uskoivat häntä. Sitten syntyi hajaannus ja syntyi eriseura, "hallites". Vaikka yksi ryhmä erosi, kinastelu jatkui. Takkinen alkoi vaatia ihmisiltä kuuliaisuutta esikoisille ja hänen mielipiteensä mukaan he olivat vanhimmat Ruotsin Lapissa. Eli sama ilmiö, kuin Suomessa. Kuka on Takkista vastaan, hänellä ei ole paikkaa taivaassa. Toinen puoli seurakunnasta oli sitä mieltä, että Kristus on esikoinen, eivät vanhimmat Lapissa ja he ketkä uskovat Kristukseen, muodostavat esikoisten seurakunnan (Hebr. 12: 22-24).

Sitten valittiin uusi pastori. Johan Roanpää valittiin seurakunnan äänellä toimeen. Takkinen suuttui tästä ja hän ja hänen ystävänsä nostivat kanteen valinnasta, erimielisyydet kestivät joitakin vuosia, mutta vähemmistö ja Takkinen hävisivät jutun. Takkinen suuttui tästä ja jätti koko kirkon, ottaen mukaansa kirkon ehtoollisastiat. He rakensivat ns. pienen kirkon, jossa oli kannattajina "vain muutama vanha ihminen".

Sitten pastoriksi tuli A.L.Heideman. Myös Paavali Ervasti tuli Suomesta saarnaamaan. Tänä aikana "hallites" eriseura palasi vanhan kirkon helmaan. Seurakunnassa kuitenkin nousi ääniä, että heidän pitäisi julkisesti pyytää anteeksi väärää oppia, eriseuraiset kuitenkin vaativat seurakuntaa pyytämään heiltä anteeksi sitä, että heidän oppinsa oli tuomittu. Parannusta he eivät tehneet, vaan alkoivat toimia saarnaajia vastaan, esimerkiksi Pekka Raattamaata ja Wuolteen veljeksiä. Sovitteluyrityksistä huolimatta sovintoa ei tapahtunut. Sitten esikoiset ja tämä eriseura "hallites" liittyivät yhteen ja nousivat vl:ää vastaan. Ihmiset huomasivat tilansa tässä kahden eriseuran liitoksessa ja palasivat ALC:hen (vl:n). Eriseuraan jäi vain "pieni osa, joiden usko oli tehnyt haaksirikon, ja jotka olivat kadottaneet hyvän omantunnon, jos heillä sitä ikinä oli ollutkaan".

Pekka Raattamaa on kirjeessään Amerikasta Erkki Antille kirjoittanut näin. Kirje New York Mills, Toukokuu 14, 1900. Kirje alkaa näillä sanoilla: "rakas vanhin, Erkki Antti Antin Poika". Kirjeessä on maininta siitä, että Takkisen ryhmä erosi. Samassa kirjeessä on myös maininta, että: "Nuo Suomessa ilmenneet uudelleenherättäjät näyttävät olevan samantyyppisiä". En kyllä tiedä onko kyse uudestaheräyksesta, mutta kyse saattaa myös olla esikoisista, koska siinä viitataan Amerikan esikoisiin. Vahtola on esittänyt väitteen, että uudenheräyksen henkiset juuret olisivat takkislaisuudessa. "Takkinen antoi itse asiassa vaikutteita esikoislestadiolaisuudelle".

Lopuksi vielä Takkisen rippiopetuksesta. Muistitiedon mukaan Raattamaa lähetti Takkisen Alkkulan kokouksen (1875) jälkeen tekemään seurakuntiin parannusta: "kirkon kiroamisesta, pappien parjaamisesta ja paavin pitkästä pakkoripistä". Isak Ylinenpää on antanut Takkisesta kielteisen kuvan Alkkulan kokouksessa: "Takkinen esiintyi hyvin pystypäisenä. Kanssapuheissa kehui hän, että heitä on Suomesta tullut suuri lauma ja heita on kaksi miestä (hän ja Rappi), jotka pitivät peräsintä. Huhtasaari vainaja oli vastannut: "Tornionjoki on niin koskinen, ettei sitä pääse ylös vain perää pitämällä, vaan venhettä pitää sauvoa".

Takkinen on vedonnut Nehemiaan, joka luki lakia kansalle. (Nehemia 9:1-3)
9:1   Mutta saman kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten, säkit yllä ja multaa pään päällä.
9:2   Ja Israelin heimo eristäytyi kaikista muukalaisista, astui esiin ja tunnusti syntinsä ja isiensä rikkomukset.
9:3   Sitten he nousivat seisomaan, kukin paikallansa, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää; ja toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat Herraa, Jumalaansa.

Johannes Kastajasta Takkinen on todennut: "Tämä voimallinen parannuksen saarnaaja haavoitti ja paransi terävillä sanoillaan heidän omiatuntojaan niin, että he tulivat heräykseen ja synnintunnustukseen"

Takkinen on viitannut Jeesuksen sanoihin: (Matt. 18:23):
23. Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.

Takkinen on selittänyt nämä sanat seuraavasti: "Me ymmärrämme taivasten valtakunnalla elävää kristillisyyttä eli syntein anteeksiantamuksen valtakuntaa. Luvun laskulla palvelijoitten kanssa me ymmärrämme sen merkitsevän synnintunnustamista".

Vaikka tässä on tullut paljon kieltämättä negatiivista asiaa, niin siitä huolimatta tarkoituksena ei ole mustamaalata Takkista. Tämä teksti koostuu eri lähteistä kootuista pätkistä. Pääasiassa tekstiä on referoitu John Pollarin tekstistä: "Apostolis-Lutherilaisten hajaantumisen syyt Amerikassa", joka löytyy netistä (Myös Pekka Raattamaan kirje Erkki Antille ja paljon muuta mielenkiintoista): http://users.erols.com/ewheaton/struct.htm


Löytyykö täältä joku, joka osaisi kommentoida esikoisten kantilta Amerikan hajaannusta? Mitä siellä "esikoisuuden" näkökulmasta tapahtui? Vai onko se tosiasia, että el on todella eriseura sielläkin?