pienikin taakka kaataa

Oletko huomannut, että et enää kykene jakamaan vastuita tasavertaisesti aviopuolisosi kanssa? Pienikin taakka tuntuu vaikealta kantaa ja kestää? Vähästäkin on niin jännittynyt? Stressinsietokyky nolla? Tähän väliin huokaisen syvään.
En aina jaksa itseäni. Yritin tänään sanoa miehelleni, että hän sentään pääsee seurastani pois välillä töihin, mutta minun pitää jaksaa itseäni koko ajan. Sanoin huumorilla, mutta aina ei oikeasti jaksa. Miksi pienet asiat ovat niin isoja? Hyvistä tulee vaikeita? Helpoista mahdottomia ja tämä jatkuva pelko kaikesta, mitä voi tapahtua? Miksi kauniista tulee rumaa?
Tässäpä minulle taas henkistä työsarkaa kynnettäväksi. Kävin ihan pienen pienessä vaarattomassa leikkauksessa, mutta voisi pelon määrästä ja avuttomuudesta luulla kyseessä olleen vaarallinen ja suuri leikkaus. Nyt on voimat lopussa, enkä jaksa tätä jatkuvaa leikkaushaavan ja turvotuksen määrän tarkastelua ja voi mies parkaani, kun hänkin joutuu haavaa katsomaan ihan varalta vähän väliä. En saa nukutuksi ja aamulla on töihin meno. No...Jostain löydän ilon. Kunhan mietin tovin. En halua masentaa ketään.
060
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


kyllä se ilo löytyy kirjoitti:

Oletko huomannut, että et enää kykene jakamaan vastuita tasavertaisesti aviopuolisosi kanssa? Pienikin taakka tuntuu vaikealta kantaa ja kestää? Vähästäkin on niin jännittynyt? Stressinsietokyky nolla? Tähän väliin huokaisen syvään.
En aina jaksa itseäni. Yritin tänään sanoa miehelleni, että hän sentään pääsee seurastani pois välillä töihin, mutta minun pitää jaksaa itseäni koko ajan. Sanoin huumorilla, mutta aina ei oikeasti jaksa. Miksi pienet asiat ovat niin isoja? Hyvistä tulee vaikeita? Helpoista mahdottomia ja tämä jatkuva pelko kaikesta, mitä voi tapahtua? Miksi kauniista tulee rumaa?
Tässäpä minulle taas henkistä työsarkaa kynnettäväksi. Kävin ihan pienen pienessä vaarattomassa leikkauksessa, mutta voisi pelon määrästä ja avuttomuudesta luulla kyseessä olleen vaarallinen ja suuri leikkaus. Nyt on voimat lopussa, enkä jaksa tätä jatkuvaa leikkaushaavan ja turvotuksen määrän tarkastelua ja voi mies parkaani, kun hänkin joutuu haavaa katsomaan ihan varalta vähän väliä. En saa nukutuksi ja aamulla on töihin meno. No...Jostain löydän ilon. Kunhan mietin tovin. En halua masentaa ketään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu