En ole koskaan aiemmin ollut masentunut. Siis tottakai kaikilla on joskus huonoja hetkiä niin myös minullakin, mutta masentunut en ole aiemmin ollut. Yleensä jos on ollut paskaa, sille on ollut jokin syy.
Mutta nyt, mitä vittua?
En saa nukuttua öisin. Ahdistaa. Masentaa. En saa mitään aikaan. Mikään ei huvita. Mutta miksi? Elämässäni on kaikki ok. Opiskelut menee ihan hyvin, uusi tyttöystävä...
Kai se masennus todellakin on vain sairaus. Tähän astisen elämäni aikana olen ollut siinä luulossa että siihen on aina jokin syy jos masentaa ja tähän syyhyn tulisi puuttua eikä syödä masennuslääkkeitä. Olen pohtinut kovasti että miksi masentaa, en vain kertakaikkiaan löydä syytä siihen.
Luulin että syksy vain vituttaisi näin paljon. D-vitamiinia ja ravintolisiä ja rupesin syömään hyvin. Ei auta, vaikka yleisvointi onkin parempi kyllä.
Ja nyt se kliseinen itsemurhajuttu. En halua tehdä itsemurhaa. Tietenkään. Miksi tekisin? Ei ole mitään syytä siihen. Mutta kun joskus tuntuu että en jaksa tämän masennuksen kanssa jolle ei ole mitään järkevää syytä. En siis niissä aikeissa kirjoita tänne. Haluan elää tämän elämän, oli se miten paskaa tahansa sitten niin se on vain kerran.
En syö masennuslääkkeitä. Enkä ole hakeutunut hoitoon. En vain ole onnellinen. Meneekö tämä ohi itsestään?
Mutta nyt, mitä vittua?
En saa nukuttua öisin. Ahdistaa. Masentaa. En saa mitään aikaan. Mikään ei huvita. Mutta miksi? Elämässäni on kaikki ok. Opiskelut menee ihan hyvin, uusi tyttöystävä...
Kai se masennus todellakin on vain sairaus. Tähän astisen elämäni aikana olen ollut siinä luulossa että siihen on aina jokin syy jos masentaa ja tähän syyhyn tulisi puuttua eikä syödä masennuslääkkeitä. Olen pohtinut kovasti että miksi masentaa, en vain kertakaikkiaan löydä syytä siihen.
Luulin että syksy vain vituttaisi näin paljon. D-vitamiinia ja ravintolisiä ja rupesin syömään hyvin. Ei auta, vaikka yleisvointi onkin parempi kyllä.
Ja nyt se kliseinen itsemurhajuttu. En halua tehdä itsemurhaa. Tietenkään. Miksi tekisin? Ei ole mitään syytä siihen. Mutta kun joskus tuntuu että en jaksa tämän masennuksen kanssa jolle ei ole mitään järkevää syytä. En siis niissä aikeissa kirjoita tänne. Haluan elää tämän elämän, oli se miten paskaa tahansa sitten niin se on vain kerran.
En syö masennuslääkkeitä. Enkä ole hakeutunut hoitoon. En vain ole onnellinen. Meneekö tämä ohi itsestään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi mennä, mutta en luottaisi siihen. Masennus on tietysti sairaus, mutta ei se koskaan tule ilman syytä.
syy ei kuitenkaan tarvitse olla jossain elämän tapahtumissa. Kaikki masennus ei ole reaktiivista.
Onnellisuuden puute ei ole kliinistä masennusta.
Tuntuu tuttulta, paitsi että minä tiedän noin suurin piirtein mistä minun masentuneisuus johtuu. Tämä ei ole enää pelkkää vitutusta, mutta en kai ole vielä tarpeeksi masentunutkaan. Kaikki vain tuntuu turhalta ja samantekevältä. Asiat jotka ennen kiinnosti, niin niillä ei ole merkitystä.
Taidan lopettaa kaiken tulevaisuuden suunnittelun koska minulla ei ole enää mitään odotuksia sen suhteen. Lopetan työt, myyn kaiken ja maksan velat pois. Lähden Lappiin, matkustelen tai muutan ulkomaille. Kun rahat loppuvat niin se on sitten sen ajan murhe. Onko kenelläkään muita ideoita? Ryyppäämäänkään en viitsisi alkaa.
Joo ryyppääminen on huono vaihtoehto. Jos ei ole läheisiä joita omaisuuden myynti tai matkustaminen ei koske nnin silloinhan sitä voisi kokeilla kerranhan täällä eletään. Maailmassa on paljon nähtävää ja koettavaa. Ja pääseehän tänne pimeeseen koleann/kylmään Suomeen takas Stemmpiä matkaan.
Ei mulla ainakaan ole mitään syytä masennukseen, koen että se on selkeästi fyysinen sairaus mulla. En halua yleistää että kaikilla olisi niin mutta ainakin minulla kaikki terapiat on ihan ajanhaaskausta kun en edes tiedä mistä siellä pitäisi avautua. Aloin syömään lääkkeitä ja heti tuli parempi olo, aivokemiat palautuivat normaaliksi. Eli testaa lääkkeitä!