On ollut syvä kriisitilanne erään miespuoleisen ystävän kanssa jo puoli vuotta ... ilmeisesti asia alkoi väärinkäsityksestä, onko niin? Ei tahallista pahaa tahtoa mutta käsitetty väärin? Olen koettanut oikoa asioita kirjeillä mutta hän on käyttäytynyt kuin raivohullu. Tuleeko tähän asiaan sopua ja normaalia puheyhteyttä koskaan?
Olen kokenut hänet läheisenä ja mietin mistä on ollut kysymys ja on?
Miksi on myös vältellyt minua ja kieltää minua vaikka on mielestäni yhteistä - henkisesti ainakin? Onko syynä joku nainen vaiko jotain muuta? Onko niin minua vastaan kuin nyt esiintyy, vihamielisesti - muuttui kuin eri ihmiseksi kokonaan odottamatta, syytä en tiedä.
Voiko tulla edes ystävyys takaisin?
Olen kokenut hänet läheisenä ja mietin mistä on ollut kysymys ja on?
Miksi on myös vältellyt minua ja kieltää minua vaikka on mielestäni yhteistä - henkisesti ainakin? Onko syynä joku nainen vaiko jotain muuta? Onko niin minua vastaan kuin nyt esiintyy, vihamielisesti - muuttui kuin eri ihmiseksi kokonaan odottamatta, syytä en tiedä.
Voiko tulla edes ystävyys takaisin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tarkennuksia... jauhoin ja analysoin tiettyjä seikkoja, jotka ilmeisesti väärinkäsitystäni. Hän ei jaksanut sitä.. olenko itse yksin syyllinen koska käsitin väärin ja käsitinkö väärin? Ehkä tarkoittikin hyvää?
Kun hän sitten suuttui, minä järkytyksessäni aloin analysoida sitä .. tästä tuli paisuva lumivyöry. En tahtoisi menettää tämän miehen ystävyyttä... tosiasiassa tahtoisin enemmänkin, mutta ilmeisesti hän koskaan ei tahdo? Olen ajatellut tätä lakkaamatta. Hän tuntui tutulle heti kun tapasin aikoinaan. Onko mitään toivoa? Ikuinen yksinäisyys ollut naisena muutoinkin,
eikö näy muutoksia? Jotain muuta erityistä?