huonoa suomea

Euroopan unionin toimielimissä on syntynyt uusi siansaksa, kieliopillisesti ja sanoiltaan kauhea englantia muistuttava epäkieli. Tämä ei ole uutta, mutta se on, että suomalaisten meppien suomen taito on tuuliajolla. Luin viime viikolla muutaman mepin kolumneja lehdistä ja verkosta. Tulos oli masentava. Yhdellä eivät yksiköt ja monikot, sijapäätteet ja konjunktiot pysy hallinnassa, vaikka siviiliammattikin sivuaa oikeakielisyyden vaatimuksia. Toinen koettaa kikkailla sanoilla ja paikata asiasisällön mitäänsanomattomuutta ja omien kantojen puutetta sotkemalla sanottavansa niin vaikeaselkoiseen kapulakieleen, että lukijan joutuu myötähäpeän valtaan. Kolmannella menevät sekaisin lauseenjäsenten viittaussuhteet ja ennen kuin muutaman kappaleen kolumni päättyy, on sen alku jo kirjoittajalta unohtunut. Kyllä voi hyvällä muistella vaikkapa Esko Seppäsen, Ilkka Suomisen, Paavo Väyrysen tai Lasse Lehtisen kykyä kirjoittaa kiinnostavasti ja asiantuntevasti ilman joutavaa kikkailua. Miten meppi voi edistää Suomen ja alueensa asioita vierailla kielillä, ellei ajatusten ilmaisu onnistu edes omalla kotimaisella?