Ovatko monetkin opiskelijat huomanneet, että Java-ohjelmoijaksi haluavalta vaaditaan kohtalaisen hyvää osaamista kun otetaan ohjelmoijia töihin?
Näyttää siltä, että enään ei ohjelmoimaan pääse helposti datanomin tai tradenomin papereilla vaan lähes kaikissa paikoissa vaaditaan insinööritasoista tutkintoa. Nyt ei todellakaan ole tarkoitus väheksyä mitään tutkintoja tai ylistää toisia. Itse tiedän, että kaikissa oppilaitoksissa on niitä helmiä ja sitten niitä jotka pilaavat laitoksen maineen puhutaan sitten keskitason oppilaitoksista, ammattikorkeakouluista tai akateemisista opinahjoista. Peräänkuulutan lähinnä sitä, että onko henkilö, joka osaa ohjelmoida perusjavaa ja ymmärtää ja osaa J2EE maailmakin hieman, liian kokematon työelämään ohjelmoimaan. Eivätkö nykyiset työnantajat usko, että myöskin vähemmän opiskelleet voivat olla joskus hyviä työntekijöitä vaikka heillä ei olekaan samoja lähtötason taitoja kuin akateemisesti koulutetuilla. Vähemmän opiskelleilla kuitenkin monesti on oikeata intoa lähteä mukaan näihin asioihin (en väitä ettei korkeasti koulutetuilla sitä olisi). Toisaalta ymmärrän kyllä varsin hyvin, että työnantajat haluavat ottaa työelämään mahdollisimman kokeneita ja hyvin koulutettuja henkilöitä koska he eivät vie resursseja opettelullaan ja harjoittelullaan.
Näyttää nimittäin siltä, että tälläkin hetkellä J2EE ja java ammattilaisista on pulaa, mutta omien kokemusten ja kuullun perusteella silti tuo taso on kova ennen kuin työnantaja suostuu ottamaan töihin henkilöä, jolla ei ole vähintään ylempää korkeakoulututkintoa tai todella kovaa kokemusta.
Itse olen kohtalaisen onnellisesti löytänyt juuri niitä hommia, mitä haluan tehdä siinä yrityksessä missä työskentelen, mutta mikään ei todellakaan ole tullut helposti ja työhaastatteluissa monesti on todettu suoraan, että osaamiseni ei riitä vaikka omaan hyvät taidot perusjavasta ja ymmärrän ja osaan ohjelmoida J2EE maailman standardien mukaisestikin. Uskaltaisin sanoa, että olen vaiheessa missä olen erittäin kehityskelpoinen, mutta en todellakaan vielä ammattilainen.
Ehkä kaiken tämän pohdinnan jälkeen kysymys kuuluukin, että miten joku keskiasteen tai tradenomitasoisen koulutuksen saanut kolli tai tytteli voi saada oman alansa töitä ohjelmoinnin parista nykyisen kilpailun ja vaatimustason vallitessa?
Näyttää siltä, että enään ei ohjelmoimaan pääse helposti datanomin tai tradenomin papereilla vaan lähes kaikissa paikoissa vaaditaan insinööritasoista tutkintoa. Nyt ei todellakaan ole tarkoitus väheksyä mitään tutkintoja tai ylistää toisia. Itse tiedän, että kaikissa oppilaitoksissa on niitä helmiä ja sitten niitä jotka pilaavat laitoksen maineen puhutaan sitten keskitason oppilaitoksista, ammattikorkeakouluista tai akateemisista opinahjoista. Peräänkuulutan lähinnä sitä, että onko henkilö, joka osaa ohjelmoida perusjavaa ja ymmärtää ja osaa J2EE maailmakin hieman, liian kokematon työelämään ohjelmoimaan. Eivätkö nykyiset työnantajat usko, että myöskin vähemmän opiskelleet voivat olla joskus hyviä työntekijöitä vaikka heillä ei olekaan samoja lähtötason taitoja kuin akateemisesti koulutetuilla. Vähemmän opiskelleilla kuitenkin monesti on oikeata intoa lähteä mukaan näihin asioihin (en väitä ettei korkeasti koulutetuilla sitä olisi). Toisaalta ymmärrän kyllä varsin hyvin, että työnantajat haluavat ottaa työelämään mahdollisimman kokeneita ja hyvin koulutettuja henkilöitä koska he eivät vie resursseja opettelullaan ja harjoittelullaan.
Näyttää nimittäin siltä, että tälläkin hetkellä J2EE ja java ammattilaisista on pulaa, mutta omien kokemusten ja kuullun perusteella silti tuo taso on kova ennen kuin työnantaja suostuu ottamaan töihin henkilöä, jolla ei ole vähintään ylempää korkeakoulututkintoa tai todella kovaa kokemusta.
Itse olen kohtalaisen onnellisesti löytänyt juuri niitä hommia, mitä haluan tehdä siinä yrityksessä missä työskentelen, mutta mikään ei todellakaan ole tullut helposti ja työhaastatteluissa monesti on todettu suoraan, että osaamiseni ei riitä vaikka omaan hyvät taidot perusjavasta ja ymmärrän ja osaan ohjelmoida J2EE maailman standardien mukaisestikin. Uskaltaisin sanoa, että olen vaiheessa missä olen erittäin kehityskelpoinen, mutta en todellakaan vielä ammattilainen.
Ehkä kaiken tämän pohdinnan jälkeen kysymys kuuluukin, että miten joku keskiasteen tai tradenomitasoisen koulutuksen saanut kolli tai tytteli voi saada oman alansa töitä ohjelmoinnin parista nykyisen kilpailun ja vaatimustason vallitessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt vedetään niin yleistyksiä kun olla ja osaa.
Jännä miten ihmiset tottuvat tiettyyn tilanteeseen ja pitävät sitä jonain vallitsevana ja pysyvänä käytäntönä.
Todellisuudessa syy on siinä että talouden suhdanne on vain muuttunut.
Työmarkkinatilanne on muuttunut.
Ei java-ohjelmoijien tilanne ole nyt sen erilaisempi kuin muiden alojen työntekijöillä.
Kun on enemmän tarjontaa suhteessa kysyntään vaatimukset koventuvat, eikä sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse.
Sama on kaikilla aloilla.
Eikä nykyinen tilanne mikään pysyvä ole.
Työharjoittelu ja lopputyö kannattaa tehä huolella. Harvoin ohjelmoijaksi suoraan koulun penkiltä enää pääseekään. Projektien ja ceissien aikataulut ja katteet on nykysin tiukempia. Ihan alottelija ei välttämättä pysy aikatauluissa. Usein toimittaja kantaa vastuun myöhästymisestä eikä asiakas.
Mutta jos aloittaa vaikka harjottelijana nettisivujen tekijänä, koodin dukumentoijana, koodin testaajana, päivitysten tekijänä, palvelimen ylläpitäjänä, mikrotukihenkilönä tms. niin siinä sitten tutustuu ympäristöihin, tapoihin ja tekniikoihin, ja sitä kautta sitten ohjelmoijaksi. Eli kannattaa olla nöyrä ekaa työpaikkaa hakiessa niin palkan kuin tehtävien suhteen.
Oma harrasteneisuus myös aikalailla pakollista. Työhaastattelussa mielellään halutaan näyttöä osaamisesta esim. just ite tehtyjen projektien kautta.
Yks "ongelma" kyllä javan kohdalla on se, että nykysin yhä vallitseva buumi on se, että yritykset ulkoistaa it-palveluja suurille, kuten TietoEnarorille, Novolle yms. ja siten myös nämä suuret hoitavat samoille yrityksille java-ohjelmointi -puolen. Uusia yrityksiä joiden osaaminen perustuu javaan niiin on vaikeampi enää perustaa ja saada asiakkaita.
Kyllä toi pitää osittain paikkaansa, että koulun penkiltä on vaikea päästä töihin. Itse olen sellaisessa asemassa, että vastaan Java-koodareitten rekrytöinnistä ja siinä on kyllä nähnyt mitä työmarkkinoilla nyt on tarjolla.
Oikeastaan kokeneita Java-koodareita on nyt vähemmän tarjolla, kuin esim. vuosi sitten, jolloin firmat laittoi porukkaa ulos oikein huolella. Tämän ansiosta varmaan koulunpenkiltäkin pääse helpommin töihin kuin vuosi sitten. Toisaalta buumin aikaan yrityksen palkkasit isoja määriä koodareita, joiden joukossa oli huonojakin mukana. Huonot koodarit saattoivat vaikuttaa työntulokseen ja tämän takia yrityksen ovat tarkempiä palkkaamiensa resurssien suhteen....ja kokeneet menevät paremmin kaupaksi.
Työpaikan saaminen on aina vähän tuurista kiinni. Kokemattomampi koodari voi helposti saada työtä isosta projektista, jossa kokeneemmat koodarit toimivat ns. mentoreina.
Pientä nousua on kuitenkin koodarien tarpeessa nähtävissä, joten töitä riittää varmaankin kaikille.
tottahan se on ettei kukaan halua säälittäviä opiskelijoita duunipaikalle norkoilemaan ja esittelemään säälittäviä ideoitaan.