Kerron aluksi vähän menneisyydestäni.
Vanhempani ovat eronneet jo kun olin pieni. Toinen käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, toinen taas pahoinpiteli melkein 10 vuotta.
Aloin tuntea itseni turhaksi yläasteella, paha mieli oli jatkuvasti ja viiltelin.
Paha olo helpotti, kunnes ammattikoulussa turhauduin koulunkäyntiin.
Jäin todella jälkeen kouluhommista. Stressasin suuren osan päivästä.
Avopuolisoni oli armeijassa jonka aikana olin erittäin yksinäinen, kavereita näin sillon kun jaksoin, erosin myös koulusta samana keväänä.
Jäin armeijan aikaan todella vähäiselle huomiolle ja erosimme.
Kesän jälkeen palasimme yhteen ja aloin hakemaan töitä.
Töitä en saanut ja lopulta pääsin työharjotteluun.
Päiväni ovat 6 tuntisia mutta sekin aika tuntuu niin pitkältä ja olen päivän jälkeen ihan puhki.
Aamuisin olen todella väsynyt vaikka menisin hyvissä ajoin nukkumaan.
Alkoholia en ole nauttinut moneen kuukauteen, välillä vaan tulee mieleen että "Enpäs taas ole vähään aikaan humalassa ollut".
Riitelemme jatkuvasti avopuolisoni kanssa ja hän lyttää minut sanoillaan aina syvinpään rakoon.
Olen kyllä kertonut asioistani hänelle, ei vain huomioi niitä kovin usein.
Jalassani ja kädessäni on pari "tuoretta" jälkeä viiltelystä, ei syviä onneksi mutta näkyviä, vaaleanpunaisia arpia siis vielä, näitä olen yrittäny piilotella mutta mieheni ne on nähnyt.
Raskauden keskeytykseen myös jouduin päätymään marraskuun alussa, avomieheni painostuksesta. Minulla ei muita vaihtoehtoja ollut. Tästä kärsin päivittäin ja unta on vaikea saada, eli en siis kaipaa tästä mitään saarnaa. Avopuoliso ei tue minua millään tavalla tässä toipumisessa keskeytyksestä, vaikka hän minut siihen pakotti, käskee vain ryhdistäytyä.
Aloin käymään 3-4 viikkoa sitten viikoittain nuorten walk-inissa , mutta kerroin vasta tällä viikolla sähköpostissa menneisyydestäni. Olin myös koko peruskoulun ajan pahasti koulukiusattu, enkä tähänkään apua saanut.
Tein netistä tuon Beckin masennustestin ja tällainen oli tulos:
Käytit testin tekemiseen 3 minuuttia 8 sekuntia. Testipistemääräsi on 37.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.
Tiedän ja tunnen että minulla on todella paha olla, joskus on parempia päiviä, suurimmaksi osaksi kuitenkin niitä joissa vain murehdin ja mietin asioita.
Mitä sanoisitte tilanteestani? Haluan asiallisia kommenteja enkä mitään kivenkoloon lytistäviä ilkeitä haukkuja.
Walk-inissa sanottiin että elän elämäntapakriisiä, mikä tämä on? Toisaalta hänen karkea diagnoosinsa muuttuu varmasti kun käsittelemme asioita menneisyydestäni.
Voiko minulla siis olla masennus? Joo, tiedän että pitää keskustella lääkärin kanssa, mutta aika vasta ensi viikon lopussa, haluaisin kuulla jo etukäteen jotain mielipiteitä yms.
Kiitos!
Vanhempani ovat eronneet jo kun olin pieni. Toinen käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, toinen taas pahoinpiteli melkein 10 vuotta.
Aloin tuntea itseni turhaksi yläasteella, paha mieli oli jatkuvasti ja viiltelin.
Paha olo helpotti, kunnes ammattikoulussa turhauduin koulunkäyntiin.
Jäin todella jälkeen kouluhommista. Stressasin suuren osan päivästä.
Avopuolisoni oli armeijassa jonka aikana olin erittäin yksinäinen, kavereita näin sillon kun jaksoin, erosin myös koulusta samana keväänä.
Jäin armeijan aikaan todella vähäiselle huomiolle ja erosimme.
Kesän jälkeen palasimme yhteen ja aloin hakemaan töitä.
Töitä en saanut ja lopulta pääsin työharjotteluun.
Päiväni ovat 6 tuntisia mutta sekin aika tuntuu niin pitkältä ja olen päivän jälkeen ihan puhki.
Aamuisin olen todella väsynyt vaikka menisin hyvissä ajoin nukkumaan.
Alkoholia en ole nauttinut moneen kuukauteen, välillä vaan tulee mieleen että "Enpäs taas ole vähään aikaan humalassa ollut".
Riitelemme jatkuvasti avopuolisoni kanssa ja hän lyttää minut sanoillaan aina syvinpään rakoon.
Olen kyllä kertonut asioistani hänelle, ei vain huomioi niitä kovin usein.
Jalassani ja kädessäni on pari "tuoretta" jälkeä viiltelystä, ei syviä onneksi mutta näkyviä, vaaleanpunaisia arpia siis vielä, näitä olen yrittäny piilotella mutta mieheni ne on nähnyt.
Raskauden keskeytykseen myös jouduin päätymään marraskuun alussa, avomieheni painostuksesta. Minulla ei muita vaihtoehtoja ollut. Tästä kärsin päivittäin ja unta on vaikea saada, eli en siis kaipaa tästä mitään saarnaa. Avopuoliso ei tue minua millään tavalla tässä toipumisessa keskeytyksestä, vaikka hän minut siihen pakotti, käskee vain ryhdistäytyä.
Aloin käymään 3-4 viikkoa sitten viikoittain nuorten walk-inissa , mutta kerroin vasta tällä viikolla sähköpostissa menneisyydestäni. Olin myös koko peruskoulun ajan pahasti koulukiusattu, enkä tähänkään apua saanut.
Tein netistä tuon Beckin masennustestin ja tällainen oli tulos:
Käytit testin tekemiseen 3 minuuttia 8 sekuntia. Testipistemääräsi on 37.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.
Tiedän ja tunnen että minulla on todella paha olla, joskus on parempia päiviä, suurimmaksi osaksi kuitenkin niitä joissa vain murehdin ja mietin asioita.
Mitä sanoisitte tilanteestani? Haluan asiallisia kommenteja enkä mitään kivenkoloon lytistäviä ilkeitä haukkuja.
Walk-inissa sanottiin että elän elämäntapakriisiä, mikä tämä on? Toisaalta hänen karkea diagnoosinsa muuttuu varmasti kun käsittelemme asioita menneisyydestäni.
Voiko minulla siis olla masennus? Joo, tiedän että pitää keskustella lääkärin kanssa, mutta aika vasta ensi viikon lopussa, haluaisin kuulla jo etukäteen jotain mielipiteitä yms.
Kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hermostun myös helposti asioista. Enkä oikein osaa keskittyä siihen mihin pitäisi.
Mahdollisesti olet masentunut. Hyvä, että olet menossa lääkäriin. Parisuhdetilanteesi ei myöskään kuulosta ollenkaan terveeltä tai sellaiselta, että siitä koituisi sinulle mitään hyvää. Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Olet masentunut.
Osaat kertoa asoistasi, ja kaiken minkä saat purettua itsestäsi puhumalla tai kirjoittamalla helpottavat oloasi. Lääkärille tms. mennessä voi tuntua että ahdistus vaan lisääntyy ja kannattaako ja uskaltaako sitä mennä, mutta sitten myöhemmin huomaa repun selässä keventyneen.
( Lue noi toisetkin viestiketjut).
Sulla on elämässä ollut niin paljon sellaista mikä kuormittaa
sua jatkuvasti, että aivojen serotoniini jutut on menneet alas.
Hyödyt lääkkeistä, mutta tarvitset myös jatkuvan keskustelu hoidon. Kysy lääkäriltä missä. Puoliso on liian läheinen eikä kykene auttamaan. Voitte mennä kahdestaankin sinne lääkärille .