Mua on nyt jonkin aikaa (siis pari viikkoa) vaivannut tämä. Tuntuu että aivoni käyvät ylikierroksilla ja kun sen huomasin, en voi olla enää ajattelematta sitä. Tarkastelen koko ajan ajatteluani ja mieltäni ja keskustelen itseni kanssa pääni sisällä (on varmaan kohtalaisen normaalia?) Koen olevani keskivertoa älykkäämpi. Tai no monet kokevat, mutta minulle siitä on viime päivien aikana tullut jo ongelma. Koen olevani älykkäämpi kuin 99% väestöstä, vaikka tiedän, etten ole. Tiedän kuitenkin olevani hieman tai jonkin verran keskivertoa älykkäämpi, on sen jo monet pääsykokeet ja testit näyttäneetkin.
Tuntuu kuin suurin osa muista ihmisistä olisi vain koneita ja suorittajia. Ehkä jäävät joskus pohtimaan jotain, mutta ei ne ajatukset paljon seuraavaa ateriaa tai poikaystävän näkemistä kauemmas vie. Siltä minusta tuntuu. Tuntuu kuin vain minä ja muutama muu ymmärtäisimme paremmin tätä maailmaa, tai oikeastaan ymmärtäisimme sen, ettemme ymmärräkään mitään. Kaikkea yritetään pistää tilastoiksi ja kaavoiksi, mutta niihin tulee aina poikkeuksia koska ne eivät loppupeleissä toimi. Koko tämä yhteiskunta ei toimi, koska se tukee keskivertotyhmää puurtajaa joka ei käytä omaa päätänsä. Ainoastaan sietokyky on näillä puurtajilla suuri. Mutta tämä ei ole ollenkaan luonnollista ja siksi ehkä koen sen stressaavana, en tiedä. Luonnollistahan olisi että älykäs tai muulla tavalla voimakas vie voiton, eikä sitkeä aikaa vaativa keskitason sinnittelijä. Toisinaan tietysti sekin.
Muita ongelmiani on esim nettiriippuvuus. Nytkin kello 01.31 kirjoitan tätä viestiä. Lisäksi koen ahdistusta, koska yritän saavuttaa sellaista, johon vaaditaan älykkyyden sijaan valtavaa uurastusta. Tämä myös masentaa ja usein iltaisin mietin, että selviydyn tilanteesta (ja säilytän mielenterveyteni) vain, jos teen jotain todella radikaalia, esim matkustan äkkiä Filippiineille tai Hawaijille ja eläisin ikään kuin jonkun toisen elämää. Se olisi helpottavaa. Vaikka oikeasti mulla on nytkin asiat todella hyvin, että olisi ihan turha ahdistua mistään. Mutta silti vaan ahdistaa. Tuntuu kuin pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain hyödyllistä, ettei tällaisia ajatuksia tulisi.
Olen myös vähän vetäytynyt kaveripiireistäni ja tekisi vain mieli nukkua, mutta en kuitenkaan koskaan nuku tarpeeksi.
Mulla ei ole tällä hetkellä opiskelupaikkaa eikä työtä, voisiko sellainen tylsä olo vain tuoda tällaisia synkkiä ajatuksia ja ahdistusta? En ole myöskään kauheasti jaksanut harrastaa liikuntaa. Sekin varmaan vaikuttaa. Suvussamme on skitsofreniaa ja masennusta. Toivottavasti minä en ole sairas vaan tämä on vaan jotain pimeään vuoden aikaan liittyvää aivojen väsynyttä toiminta....
Tuntuu kuin suurin osa muista ihmisistä olisi vain koneita ja suorittajia. Ehkä jäävät joskus pohtimaan jotain, mutta ei ne ajatukset paljon seuraavaa ateriaa tai poikaystävän näkemistä kauemmas vie. Siltä minusta tuntuu. Tuntuu kuin vain minä ja muutama muu ymmärtäisimme paremmin tätä maailmaa, tai oikeastaan ymmärtäisimme sen, ettemme ymmärräkään mitään. Kaikkea yritetään pistää tilastoiksi ja kaavoiksi, mutta niihin tulee aina poikkeuksia koska ne eivät loppupeleissä toimi. Koko tämä yhteiskunta ei toimi, koska se tukee keskivertotyhmää puurtajaa joka ei käytä omaa päätänsä. Ainoastaan sietokyky on näillä puurtajilla suuri. Mutta tämä ei ole ollenkaan luonnollista ja siksi ehkä koen sen stressaavana, en tiedä. Luonnollistahan olisi että älykäs tai muulla tavalla voimakas vie voiton, eikä sitkeä aikaa vaativa keskitason sinnittelijä. Toisinaan tietysti sekin.
Muita ongelmiani on esim nettiriippuvuus. Nytkin kello 01.31 kirjoitan tätä viestiä. Lisäksi koen ahdistusta, koska yritän saavuttaa sellaista, johon vaaditaan älykkyyden sijaan valtavaa uurastusta. Tämä myös masentaa ja usein iltaisin mietin, että selviydyn tilanteesta (ja säilytän mielenterveyteni) vain, jos teen jotain todella radikaalia, esim matkustan äkkiä Filippiineille tai Hawaijille ja eläisin ikään kuin jonkun toisen elämää. Se olisi helpottavaa. Vaikka oikeasti mulla on nytkin asiat todella hyvin, että olisi ihan turha ahdistua mistään. Mutta silti vaan ahdistaa. Tuntuu kuin pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain hyödyllistä, ettei tällaisia ajatuksia tulisi.
Olen myös vähän vetäytynyt kaveripiireistäni ja tekisi vain mieli nukkua, mutta en kuitenkaan koskaan nuku tarpeeksi.
Mulla ei ole tällä hetkellä opiskelupaikkaa eikä työtä, voisiko sellainen tylsä olo vain tuoda tällaisia synkkiä ajatuksia ja ahdistusta? En ole myöskään kauheasti jaksanut harrastaa liikuntaa. Sekin varmaan vaikuttaa. Suvussamme on skitsofreniaa ja masennusta. Toivottavasti minä en ole sairas vaan tämä on vaan jotain pimeään vuoden aikaan liittyvää aivojen väsynyttä toiminta....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et ole ainoa. Suurinosa ihmisistä ajattelee kuin sinä, että juuri he ovat toisia älykkäämpiä ja juuri he osaavat ajatella, kun muut tekevät ja olevat vain kuin koneita.
Älykäs ihminen saa oman elämänsä niille raiteille jossa haluaa olla. Älykäs ihminen tekee elämästään onnellisen.Älykäs ihminen esimerkiksi katkaisee nettiyhteyden, jos on netistä riippuvainen.
Eihän se todellinen älykkyys tule siitä miten hyvin sinä olet testeissä pärjännyt ja pitämällä itseäsi älykkäämpänä kuin muut. Se tulee ihan jostain muusta.
Tiedän kyllä tuonkin. Oikeastaan lähinnä mua nyt häiritsee tämä ahdistus. Mä en tule riippuvaiseksi mistään aineista (kahvi, suklaa, tupakka, alkoholi, pilvi), mutta tällaiset tekemiset, esim netin käyttö. Elämä vaan jotenkin luisuu ohi, kun mielenkiinto kaikkea tekemistä kohtaan on 0. Sen takia menen koneelle. Se on vaan niin helppoa. Haaveilen kyllä aina elämästä, jossa en käyttäisi tietokonetta. Joo kuulostaa kyllä tosi tyhmältä kun voisinhan mä tämän vain napista painamalla sulkea ja mennä tekemään muuta...
Mulla on oikeasti asiat todella hyvin, on opiskelu paikka, töitä halutessa, kavereita ja tervekin olen. Mulla ei ole velkoja eikä mitään kummempia alamäkiä elämässä. Silti vain ahdistaa ja masentaa. Kait se on sitten vain tämä vuoden aika ja jokin ohi menevä turhauttava aikakausi, jonka seurauksena tunnen itseni hyödyttömäksi. Mun mielialat myös vaihtelevat kohtalaisen usein. Mutta se nyt taitaa naisena olla ihan normaalia :P
Taustatietoina vielä että olen 23-vuotias enkä ole ikinä kärsinyt mistään muist oireista jotka viittaisivat mielenterveysongelmiin. En ole nähnyt tai kuullut harhoja, ei ole outoja tuntemuksia, en usko että kukaan seuraa minua tai minusta puhuttaisiin pahaa. En siis ole vainoharhainen ja lapsuuden normaaleista peloistakin (esim pimeänpelosta) olen pääsemässä eroon. Kaikin puolin näytän siis ulkoisesti tasapainoiselta. Ja niin varmaan olen sisäisestikin, kunhan olen liikaa alkanut 4-seinän sisällä pohdiskelemaan. Tiedostan kyllä tuon, etten voi olla muita älykkäämpi. Toisaalta voihan kuitenkin siihen älykkäämpään puolikkaaseen kuulua ilman, että sekin olisi itselleen valehtelemista?
Ihmiset tulevat eri asioista riippuvaiseksi, mutta tietääkseni nettiriippuvuus on se yksi helposti saatavista, koska sitä käytetään nykyään niin usein ja netissä on periaateessa kaikki, mitä haluamme. Se, että olet yksi miljoonista nettiriippuvuudesta kärsivistä, ei ole suinkaan suuri yllätys.
Riippuvuuksissa yleisemmin ongelma on se, että aletaan pikkuhiljaa vetäytymään muusta elämästä ja elämä alkaa pyörimään sen riippuvuuden ympärillä, kuten sinulla, tietokoneen. Kannattaa siis vaan katkaista se nettiyhteys saman tien poikki, siinä kestää noin 1-3kk ennenkuin alkaa tuntumaan siltä, että oikeasti on elämää ilman sitä tietokonetta ja nettiyhteyttä. Alkaa jopa lähtemään ulos, kun neljän seinän sisällä ei se riippuvuus vedä enää itseään.
Jos masentaa (ja tosiaan masentaa, alakuloisuus kun on ihan eri asia) ilman mitäänsyytä, niin silloin sen ongelman kuuluisi olla itse kehossa ja näinollen parannettavissa lääkkeillä. Kuinka monta lääkettä olet siis syönyt voidaksesi sanoa, ettei mikään lääke toimi?
Jos masennus kuitenkin tulee jostain muusta, kuin ettei keho tuottaisi tarpeeksi tiettyjä asioita, tulee se masennus siis jostain muualta. Omasta ajattelutavasta tai näkemyksestä että elämässä pitäisi olla jotain muuta. Ettet olisi katsonut liikaa elokuvia, sarjoja ja lukenut, että elämä olisi oikeasti jotenkin paljon suurempaa ja ihananpaa, kuin jostain sarjasta tai elokuvasta? Koska tulet pettymään aika pahasti.
Kannattaa tehdä vähän enemmän itsetutkiskelua, sen sijaan kuin keskittyisit niin kovasti miettimään miksi olet parempi kuin muut. Ehkä alkaisit sitten löytää syitä sille, miksi olet masentunut.
Mielialojen vaihtelu on ihan normaalia. Ongelma tulee silloin, jos ne vaihtelisivat niin ääripäihin, että olisit ensiksi täysin iloinen ja sen jälkeen jo viiltämässä ranteitasi auki, ILMAN että olisi tullut mitään häiriötekijää siinä vaiheessa (tietynlainen musiikki, ihmisten kanssa keskustelu, jonkun elokuvan katsominen, jnejne... )
Tämä maa on pelkureiden maa, jossa isoveli on ainoa joka saa toimia. Ja jonka pitää toimia. Itsellänikin nuorempana ahdisti se, että vaikka rikos tapahtuisi silmien edessä, kaikki kääntävät sille selkänsä; ei kuulu meille. Alkoholisteille tai narkkareille ei saa puhua, nekään eivät kuulu meille.
Noin kaksikymppisenä puolustin työpaikkaani varkailta; sain haukut pomolta että niin ei saa tehdä, varkaan on annettava viedä mitä ikinä oli tullutkaan hakemaan. Riskejä ei saa ottaa.
Noin paria vuotta myöhemmin kävelin kaupungilla ja huomasin suojetien edessä tukehtumaisillaan olevan naisen kiemurtelevan maassa. Ihmiset vain katsoivat naista. Nainen oli rähjäinen, tukka sekaisin ja vaatteet likaisina. Kysyin ihmisiltä onko täällä kaikki OK, ja sitten he vasta alkoivat toimia.
Tällaista normaalia moraalista toimintaa kutsutaan "sankarin leikkimiseksi", eli ikään kuin tässä haettaisiin glooriaa ja kunniaa. Tosiasiassa, ainakin omalla kohdallani ei voisi vähempää kiinnostaa mitä nämä pelkurit, selkänsä kääntäjät, toiminta- ja ajattelukyvyttömät isoveljen lampaat ajattelevat minusta tai ylipäänsä mistään.
Itse asiassa olen nyt alkanut ajattelemaan että minua vaivaa b-vitamiinin puute ja siitä voisi nämä ajatukset ja masennukset yms mielialanvaihtelut johtua? Mulla puolisen vuotta sitten puutui lähes joka yö kädet tai jalat tunnottomiksi ja niitä pisteli paljon. Mulla usein myös puutuu jotain sormia tai varpaita pidemmäksikin aikaa. Pelkästään näihin oireisiin Lääkäri ehdotti b-vitamiinilisää suun kautta, otin ne ja auttoi kai kun ei enää puutumista tullut öisin.
Kuitenkin mulla on myös muita puutosoireita (kuivat limakalvot, vatsaongelmia ja suupielten halkeamista). Ja näitä on lukemani mukaan pernisiöösi anemiassa, joka on b-vitamiinin imeytymishäiriö. Melko yleinenkin vielä Suomessa.
Musta tuntuu että tuo paremmuusajattelu johtuu ihan siitä että olen ollut niin paljon neljän seinän sisällä ja tuo neljän seinän sisällä oleminen ja 0 kiinnostus kaikkea muuta kohtaan voisi johtua tuosta anemiasta. Se kun aiheuttaa väsymystä ja masennusta. Nyt kaikki tuntuukin loksahtavan paikoilleen. Voikohan mikään muu edes olla mahdollista kuin tuo anemia? Olen myös vähän tällainen sairauspelkoinen, että nyt olen aivan 100-varma että mulla on se imeytymishäiriö.
""Mulla ei ole tällä hetkellä opiskelupaikkaa eikä työtä, voisiko sellainen tylsä olo vain tuoda tällaisia synkkiä ajatuksia ja ahdistusta? ""
""Mulla on oikeasti asiat todella hyvin, on opiskelu paikka, töitä halutessa, kavereita ja tervekin olen. ""
Onko sinulla se opiskelupaikka vai ei? Mikset mene töihin jos kerta töitä on? Jos koet kerta olevasi terve niin mikä tässä mättää?
Joo. Minäkin menisin kylmästi hirteen nyt, mutta tiedän tämän mustan hetken johtuvan pitkään jatkuneesta tressitilanteesta ja väsymyksestä.
Onneksi on vain univelkaa. Se poistuu ylellisellä 6h unella. Lomaan ei ole ollut mahiksii moneen vuoteen.