Ajattelin, että jospa kerron oman tarinani ja kokemukset tällaisen ihmisen kanssa seurustelemisesta. Kerrompa nyt alkuun, että hänellä ei ole diagnosoitu narsistia. Hänellä myös muita mielenterveydellisiä ongelmia.. mitä nyt narkkarilla voi olla ja ihmisellä jolla on psyykkisia sairauksia joka ei niitä hoida. Toki enhän voi tietää onko oikeasti narsisti, mutta ainakin siihen on monta asiaa mitkä pätee narsistiin.
Henkilö on puoliksi tuhonnut mun elämäni.. vaikka toisinhan sitä luuli.. Luulin olevani onnellinen kun löysin ihmisen joka rakastui minuun..huoh kunnes se helvetti alkoi. Olen ollut niin saatanan katkera ja vihainen tuon ihmisen käyttäytymisestä minua kohtaan.. mutta olen päättäny katkeruuden heittää pois.. Ei se kaikki helvetti ainoastaan hänen syytä ollut, vaan toki olin myös itse syyllinen..
Olin tosiaan murrosikäinen kun tutustuin tähän henkilöön netin kautta. Me nähtiin, ja alettiin sitten tapaileen useamminkin.. no aika nopeasti siinä sitten päädyttiin yhteen. Olin niin onneni kukkuloilla että kerrankin joku joka kehuu yms. kun aiemmat suhteeni olivat olleet aivan paskoja. Pelkkää hyväkskäyttämistä. No me nähtiin pitkän aikan aina jossain ulkona, kunnes meni sitten vakavammaksi.. ja oltiin aina jomman kumman kotona. Olin tosiaan sen ikäinen, että olin aika kokematon ja todella sinisilmäinen..eikä omia mielipiteitä ollut. Entinen mieheni taas paljon kokeneempi kaikessa kun minä.
No suhde jatkui onnellisena.. kunnes alkoi tapahtuun kaikenlaisia asioita.. entinen mieheni teki kaikkee tyhmää (rikollista), oli pettänyt, sain kuulla hänen kaman käytöstä. Manipuloiva ihminen hän kun oli ja minä tällainen sinisilmäinen helposti uskova ihminen niin eihän siinä muuta kun että uskoin kaikki hänen selittelyt ja hyväksyin asiat.. uusia mahdollisuuksia piti antaa toisensa perään. Nämä vaikutti aika paljon siihen omaan itsetuntoon.. "Mikä mussa on vikana, kun toinen pettää?".. oon muutenkin ollut aika epävarma itestäni melkein aina. En oo pystynyt sanoon aina suoraan mitä haluan.. ja siksi onkin tullut myös tämän entisen miehenikin kanssa tilanteita, joihin en ole pystynyt sanomaan ei, vaikka mieli olisi tehnyt. Tällästä toisen miellyttämistä se oli.
Hän hommas sitten oman kämpän jonne muutin myös.. asiat rullas suhteellisen hyvin . Ainakin silloin ajattelin niin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, miten oon pystynyt niinkin kauan kestämään sitä paskaa. Ehkä siinä oli myös se, että jäin riippuvaiseksi kyseisestä ihmisestä.. hän kun tosiaan oli ensimmäinen joka hyväksyi minut. Perheessänikin kun oli muutenkin vähän sellasta, että oli aika tunneköyhää; ei halailtu, ei puhuttu avoimesti asioista yms. Nyt kun pääsi kokeen jonkun kans tälläsiä asioita, hellyyttä ja kaikkea niin eihän siitä ihmisestä tietenkään halunnut päästä irti.
Mainittakoon tässä, että minullahan ei ole koskaan diagnosoitu mitään sairautta ja muutenkin mieleltä voin aivan hyvin, mitä nyt tuo epävarmuus oli minussa ja sitten oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tämmöstä..
Ensimmäisen kerran kehoni kertoi, että nyt ei kaikki ollut kunnossa. Stressin määrä taisi olla erittäin suuri siihen aikoihin kun asuin ex mieheni kanssa, koska kehoon rupes ilmestymään punasia isoja länttejä. Olen atoopikko, mutta tämmösiä läikkiä ei ole koskaan aiemmin ollut.. ja siihen aikoihin olikin kaikkea mistä stressas mielettömästi.
No, elämä jatkui.. erojakin oli mutta aina palattiin yhteen. En vaan kestänyt ilman häntä. Luulin siinä vaiheessa, että hän on ainoa joka saa minut onnelliseksi koska tuntui että hän oli ainoa joka minut hyväksyi sellaisenaan.. vaikka tosiasia oli se, että pohjalle päin mentiin. Seurasin sivusta hänen kaman käyttöä, itse pysyin ilman, onneks! Ja muutenkin yritin auttaa häntä.. luulen että tässä myös yksi syy miksi aina palasin hänen kanssa yhteen, oli se että ajattelin pystyväni itse auttaa häntä kun häntä ei vähääkään kiinnostanut hakea mitään ammattiapua.
SItten taas alko tuleen kaikkea stressiä aiheuttavia tekijöitä.. pettämisiä lisää,ei huolehtinut terveydestään; valitti vähäväliä jos minkälaisia kipuja, manipuloi.. yms. Kunnes sitten lähti kämppä häneltä alta. Näihin aikoihin minä sain oman kämpän hankittua.. ja jonkin ajan kuluttua hän sitten muutti sinne ja toi tavarat.. se oli sit semmosta hänen elättämistä. Toki hänkin rahaa sai, mutta aika paljolti jouduin ite sitä ruokaa hälle ostamaan ym. Kaikki läheiset oli jo ruvennut vihaamaan tätä ihmistä, ja välillä itsekin selitin että "en enää ikinä halua palata yhteen ko henkilön kans" vaan toisin aina kävi.
Henkilö on puoliksi tuhonnut mun elämäni.. vaikka toisinhan sitä luuli.. Luulin olevani onnellinen kun löysin ihmisen joka rakastui minuun..huoh kunnes se helvetti alkoi. Olen ollut niin saatanan katkera ja vihainen tuon ihmisen käyttäytymisestä minua kohtaan.. mutta olen päättäny katkeruuden heittää pois.. Ei se kaikki helvetti ainoastaan hänen syytä ollut, vaan toki olin myös itse syyllinen..
Olin tosiaan murrosikäinen kun tutustuin tähän henkilöön netin kautta. Me nähtiin, ja alettiin sitten tapaileen useamminkin.. no aika nopeasti siinä sitten päädyttiin yhteen. Olin niin onneni kukkuloilla että kerrankin joku joka kehuu yms. kun aiemmat suhteeni olivat olleet aivan paskoja. Pelkkää hyväkskäyttämistä. No me nähtiin pitkän aikan aina jossain ulkona, kunnes meni sitten vakavammaksi.. ja oltiin aina jomman kumman kotona. Olin tosiaan sen ikäinen, että olin aika kokematon ja todella sinisilmäinen..eikä omia mielipiteitä ollut. Entinen mieheni taas paljon kokeneempi kaikessa kun minä.
No suhde jatkui onnellisena.. kunnes alkoi tapahtuun kaikenlaisia asioita.. entinen mieheni teki kaikkee tyhmää (rikollista), oli pettänyt, sain kuulla hänen kaman käytöstä. Manipuloiva ihminen hän kun oli ja minä tällainen sinisilmäinen helposti uskova ihminen niin eihän siinä muuta kun että uskoin kaikki hänen selittelyt ja hyväksyin asiat.. uusia mahdollisuuksia piti antaa toisensa perään. Nämä vaikutti aika paljon siihen omaan itsetuntoon.. "Mikä mussa on vikana, kun toinen pettää?".. oon muutenkin ollut aika epävarma itestäni melkein aina. En oo pystynyt sanoon aina suoraan mitä haluan.. ja siksi onkin tullut myös tämän entisen miehenikin kanssa tilanteita, joihin en ole pystynyt sanomaan ei, vaikka mieli olisi tehnyt. Tällästä toisen miellyttämistä se oli.
Hän hommas sitten oman kämpän jonne muutin myös.. asiat rullas suhteellisen hyvin . Ainakin silloin ajattelin niin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, miten oon pystynyt niinkin kauan kestämään sitä paskaa. Ehkä siinä oli myös se, että jäin riippuvaiseksi kyseisestä ihmisestä.. hän kun tosiaan oli ensimmäinen joka hyväksyi minut. Perheessänikin kun oli muutenkin vähän sellasta, että oli aika tunneköyhää; ei halailtu, ei puhuttu avoimesti asioista yms. Nyt kun pääsi kokeen jonkun kans tälläsiä asioita, hellyyttä ja kaikkea niin eihän siitä ihmisestä tietenkään halunnut päästä irti.
Mainittakoon tässä, että minullahan ei ole koskaan diagnosoitu mitään sairautta ja muutenkin mieleltä voin aivan hyvin, mitä nyt tuo epävarmuus oli minussa ja sitten oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tämmöstä..
Ensimmäisen kerran kehoni kertoi, että nyt ei kaikki ollut kunnossa. Stressin määrä taisi olla erittäin suuri siihen aikoihin kun asuin ex mieheni kanssa, koska kehoon rupes ilmestymään punasia isoja länttejä. Olen atoopikko, mutta tämmösiä läikkiä ei ole koskaan aiemmin ollut.. ja siihen aikoihin olikin kaikkea mistä stressas mielettömästi.
No, elämä jatkui.. erojakin oli mutta aina palattiin yhteen. En vaan kestänyt ilman häntä. Luulin siinä vaiheessa, että hän on ainoa joka saa minut onnelliseksi koska tuntui että hän oli ainoa joka minut hyväksyi sellaisenaan.. vaikka tosiasia oli se, että pohjalle päin mentiin. Seurasin sivusta hänen kaman käyttöä, itse pysyin ilman, onneks! Ja muutenkin yritin auttaa häntä.. luulen että tässä myös yksi syy miksi aina palasin hänen kanssa yhteen, oli se että ajattelin pystyväni itse auttaa häntä kun häntä ei vähääkään kiinnostanut hakea mitään ammattiapua.
SItten taas alko tuleen kaikkea stressiä aiheuttavia tekijöitä.. pettämisiä lisää,ei huolehtinut terveydestään; valitti vähäväliä jos minkälaisia kipuja, manipuloi.. yms. Kunnes sitten lähti kämppä häneltä alta. Näihin aikoihin minä sain oman kämpän hankittua.. ja jonkin ajan kuluttua hän sitten muutti sinne ja toi tavarat.. se oli sit semmosta hänen elättämistä. Toki hänkin rahaa sai, mutta aika paljolti jouduin ite sitä ruokaa hälle ostamaan ym. Kaikki läheiset oli jo ruvennut vihaamaan tätä ihmistä, ja välillä itsekin selitin että "en enää ikinä halua palata yhteen ko henkilön kans" vaan toisin aina kävi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.