Miehen kanssa yhdessä oloa vuoden päivät ja nyt viim.6kk on mennyt huonommin. No, mies ei enään puhu minulle, ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Ihn kuin minua ei enään olisi olemassakaan?! Sanoin sitten miehelle että ymmärrän yskän, enkä ota enään yhteyttä. Se siitä sitten.
Nyt tuntuu niin pahalle etten osaa edes kuvailla sitä. Ahdistaa eikä mikään kiinnosta ja ikävä miestä. Olen raskaana ja laskettu aika pian ja pelkään että mun ahdistuneisuus vaikuttaa vauvaan. Miten pääsen eteenpäin, miten saan tuskani pois? Miten en enään miettisi miestä ja odottelisi hänen yhteenottoaan? En kestä
Nyt tuntuu niin pahalle etten osaa edes kuvailla sitä. Ahdistaa eikä mikään kiinnosta ja ikävä miestä. Olen raskaana ja laskettu aika pian ja pelkään että mun ahdistuneisuus vaikuttaa vauvaan. Miten pääsen eteenpäin, miten saan tuskani pois? Miten en enään miettisi miestä ja odottelisi hänen yhteenottoaan? En kestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
vai paksuna oot,,huh. paksuja ainoostaan nuo sun jutut
Älä viitsi! Hän saattaa olla nainen, joka ensimmäistä kertaa tällä palstalla, eikä ymmärrä tätä menoa täällä.
Oon joskus ajatellut ihan samaa. Joku uusi uppo-outo kun tulee ja saa nämä perushuorittelut ja muut ilkkumiset niskaansa niin aika äkkiä varmaan siirtyy muille palstoille.
Niinpä. Jotkut vois miettiä pari kertaa ennenkuin rupeavat nälvii toista. Joku voi ihan tosissaan kirjoittaa omasta hädästään tänne.
Hmm, eli tänne palstallekko ei saisi kirjoitella omia tuntemuksiaan ja kysyä neuvoa toisilta? Miksiköhän muuten tälläinen täällä olisi. Kunhan halusin itseäni purkaa ja pyytää vinkkejä suruun, mutta se taitaa näköjän olla väärin. Vai liekö kyae raskaudestani? Jos olisin jättänyt sen mainimatta niin "ei mitään hätää " vai? Ja en ole ennen tänne kirjoitellut nyt vain oli 'pakko '.