Minulla on outo tapa projisoida oma kokemusmaailmani muihin ihmisiin. En tiedä onko tämä jokin normaali, ihmisille ominainen tapa, vai pelkästään jokin oma kieroutumani, jolla yritän saada edes pienen tunteen siitä, että kuulun tallustelemaan tänne pallon pinnalle muiden ihmisolentojen sekaan.
Oletan esimerkiksi aina, että ihmiset ovat sinkkuja. Teen tämän oletuksen automaattisesti, koska olen itse sinkku ja ajatus parisuhteesta on yhtä utopistinen kuin lomamatka Marssiin taianomaisen avaruushuuhkajan selässä. Oletan, että oma kokemusmaailmani on enemmän tai vähemmän tarkka kuvaus siitä, miten muut ihmiset kokevat elämän.
Kun joku kertoo minulle, että hänellä on tyttö- tai poikaystävä, olen muutaman millisekunnin ajan täysin äimänkäkenä, aivan kuin kyseinen henkilö olisi juuri kertonut ratsastaneensa norsukaravaanilla maapallon ympäri keräillen samalla tähtiä yötaivaalta.
Kun nämä muutamat hämmennyksen sekaiset millisekunnit ovat kuluneet, mieleeni muistuu, että ai niin, parisuhdehan on täysin normaali asia; ei tähtiä yötaivaalta kerääviin norsukaravaaneihin tai taianomaisiin avaruushuuhkajiin verrattavissa oleva asia.
Muistan, että parisuhde on normaalien ihmisten normaaliin elämään kuuluva normaali asia, eikä siinä siksi normaalisti ole mitään normaalista poikkeavaa.
Mieleeni muistuu kaikki näkemäni, elokuvat ja TV-sarjat, joissa normaalit ihmiset elävät normaalissa parisuhteessa. Tajuan, että kyseessä ei ole vain käsikirjoittajien keksimää fiktiota, vaan asia, jota ihmiset ihan aikuisten oikeasti tekevät sen asuttamani pimeän, kylmän ja yksinäien laatikon seinien ulkopuolella.
Tajuan, että tällaiset normaaliin ihmiselämään kuuluvat asiat ovat epänormaaleja ainoastaan minulle, epänormaalille, vinoon kasvaneelle, rikki menneelle, kaikkien mahdollisten korjausyritysten ulottumattumattomissa olevalle ihmiselle. Sitten masentaa ja tekee mieli alkaa sovittamaan köyttä kaulan ympärille.
Oletan esimerkiksi aina, että ihmiset ovat sinkkuja. Teen tämän oletuksen automaattisesti, koska olen itse sinkku ja ajatus parisuhteesta on yhtä utopistinen kuin lomamatka Marssiin taianomaisen avaruushuuhkajan selässä. Oletan, että oma kokemusmaailmani on enemmän tai vähemmän tarkka kuvaus siitä, miten muut ihmiset kokevat elämän.
Kun joku kertoo minulle, että hänellä on tyttö- tai poikaystävä, olen muutaman millisekunnin ajan täysin äimänkäkenä, aivan kuin kyseinen henkilö olisi juuri kertonut ratsastaneensa norsukaravaanilla maapallon ympäri keräillen samalla tähtiä yötaivaalta.
Kun nämä muutamat hämmennyksen sekaiset millisekunnit ovat kuluneet, mieleeni muistuu, että ai niin, parisuhdehan on täysin normaali asia; ei tähtiä yötaivaalta kerääviin norsukaravaaneihin tai taianomaisiin avaruushuuhkajiin verrattavissa oleva asia.
Muistan, että parisuhde on normaalien ihmisten normaaliin elämään kuuluva normaali asia, eikä siinä siksi normaalisti ole mitään normaalista poikkeavaa.
Mieleeni muistuu kaikki näkemäni, elokuvat ja TV-sarjat, joissa normaalit ihmiset elävät normaalissa parisuhteessa. Tajuan, että kyseessä ei ole vain käsikirjoittajien keksimää fiktiota, vaan asia, jota ihmiset ihan aikuisten oikeasti tekevät sen asuttamani pimeän, kylmän ja yksinäien laatikon seinien ulkopuolella.
Tajuan, että tällaiset normaaliin ihmiselämään kuuluvat asiat ovat epänormaaleja ainoastaan minulle, epänormaalille, vinoon kasvaneelle, rikki menneelle, kaikkien mahdollisten korjausyritysten ulottumattumattomissa olevalle ihmiselle. Sitten masentaa ja tekee mieli alkaa sovittamaan köyttä kaulan ympärille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten määrittelet "epänormaalin", vain jos koulu sanoisi että tälläinen olisi epänormaalia ei tarkoita että olisit epänormaali. kaikkien ihmisten päässä liikkuu eri asioita, kaikki ihmiset suhtautuu asioihin erilailla, sanon, että on lahja olla erilainen ihminen. Ajattele asioita, niin alat pikkuhiljaa alkaa suhtautumaan ihmisiin erilailla, sellaisinaan, kuin he ovat.
Minäkin jostain syystä aina kuvittelen ihmiset sinkuiksi, ainakin nuoret. Typerä päähänpinttymähän tämä on.
Minkä ikäinen olet?
23
Sitten en usko, että olet "kaikkien mahdollisten korjausyritysten ulottumattomissa".
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon.
Ei ole normaalia, hakeudu hoitoon.
Ääliö, kuulostat pelkästään tuikitavalliselta oman napansa ympärille kietoutuneelta nykyneitokaiselta, ei sinussa muuta vikaa ole.
Täysin normaalia. Sinä olet vain tietoinen omasta projektioinnistasi, toisin kuin suurin osa muista ihmisistä.
Minulla taas päinvastoin, olen kai jo niin katkera ja kaikkea muuta että oletan kaikista "nojoo, tuollakin varmaan joku helvetin mahtava elämä ja parisuhde". Oikeesti, ei ole kovin monia sinkkuja vastaan tullut, ihan kuin olisin maailman ainut kellekään kelpaamaton jota kaikki sitten on ihmettelevinään. Ovatko muka tosiaan niin sokeita, etteivät näe arkaa, ankeaa ja elämään kyllästynyttä ihmistä sen naamalle pingoittuneen tekohymyn takaa...
Tuommoiset oletukset ovat ihan normaalia. Jos itsellä on mennyt jollakin lailla tai näkee asiat jostakin suunnasta niin ajattelee että muutkin ajattelevat samoin tai ovat jopa samanlaisessa tilanteessa.
Jos nuo ajatukset romahtavat niin helposti tuleekin kuva että kyseisillä henkilöillä ei ole mitään hätää ja kaikki asiat sujuvat juuri kuin mainituissa elokuvissa ja sarjoissa.
Kumpikaan ei noista ole tietysti koko totuus, vaan usein se on sieltä väliltä.
Eikä tuo tarkoita etteikö oma tilannekin voisi muuttua valtaosalla ihmisistä paremmaksi, saati sitten tuo seikka. Useimmilla kun perustilanne on kuitenkin hyvä ja se takaa hyvät lähtökohdat suhteen muodostamisellekin.