Mulla on tunne siitä että kun normaalisti kaikki tietää olevansa olemassa ja elossa, elävän elämäänsä, niin musta tuntuu jotenkin erilaiselta oma olotila, että koko ajan tuntuu että olen pikemminkin olemassa tässä maailmankaikkeudessa. Kaikki tuntuu niin laajalta ja tulee samanlainen hullu fiilis jos miettii esim. "Mitä olisi jos ei olisi mitään? " eli sitä kun hokee niin tulee paniikkinen fiilis.
Tää homma alkoi viime lauantaina kun otin alkoholia, vedin 6 kpl olvin 8% olutta ja humalassa tuli tää fiilis ja on siitä asti jatkunut tähän päivään. Koko ajan mietin itseäni vaan ja tunnen oloni ahdistuneeksi.
en tiedä mistä se johtuu, mutta pahinta on just toi kun "herää" jotenkin tähän olemiseen ja tajuaa että on olemassa tässä maailmankaikkeudessa ja kuinka ääretöntä se onkaan...
Tuon takia olen kelannut koko ajan sitä että muistanko varmasti edellisen päivän asiat ja tapahtumat jne. testailen koko ajan itseäni että olenko normaali.
Muuten ajatus kulkee ihan selvästi ja päivärutiinit myös.
Aamulla viimeksi kun heräsin niin oli tosi vahvana toi fiilis ja ahdistuksissani oli pakko voihkia ääneen ja luulin sekoavani kun iski paniikki... just sillä hetkellä puhelin soi ja heräsin taas tähän todellisuuteen.
Nyt tämä todellisuus tässä ja nyt ahdistaa... esim. tunne että "Onko tämä oikea todellisuus" vaikka tiedän sisimmässäni että se on.
Ikävä olotila ja mistähän mahtaisi olla siis kysymys?
Se vielä, että aiemmin tuli vähän lievempänä samanlaisia fiiliksiä... ja aina alkoholin käytön jälkeen tai sen aikana. Saattoi tulla nukkuessa jokin ajatus joka tuntui loogiselta ja oli erittäin sekava ja sitten se vaivasi koko päivän kun en enää mitenkään muistanut mitä olin ajatellut.
Kaikki tietoisuus, todellisuus, maailmankaikkeus.... saa ahdistumaan.
Tää homma alkoi viime lauantaina kun otin alkoholia, vedin 6 kpl olvin 8% olutta ja humalassa tuli tää fiilis ja on siitä asti jatkunut tähän päivään. Koko ajan mietin itseäni vaan ja tunnen oloni ahdistuneeksi.
en tiedä mistä se johtuu, mutta pahinta on just toi kun "herää" jotenkin tähän olemiseen ja tajuaa että on olemassa tässä maailmankaikkeudessa ja kuinka ääretöntä se onkaan...
Tuon takia olen kelannut koko ajan sitä että muistanko varmasti edellisen päivän asiat ja tapahtumat jne. testailen koko ajan itseäni että olenko normaali.
Muuten ajatus kulkee ihan selvästi ja päivärutiinit myös.
Aamulla viimeksi kun heräsin niin oli tosi vahvana toi fiilis ja ahdistuksissani oli pakko voihkia ääneen ja luulin sekoavani kun iski paniikki... just sillä hetkellä puhelin soi ja heräsin taas tähän todellisuuteen.
Nyt tämä todellisuus tässä ja nyt ahdistaa... esim. tunne että "Onko tämä oikea todellisuus" vaikka tiedän sisimmässäni että se on.
Ikävä olotila ja mistähän mahtaisi olla siis kysymys?
Se vielä, että aiemmin tuli vähän lievempänä samanlaisia fiiliksiä... ja aina alkoholin käytön jälkeen tai sen aikana. Saattoi tulla nukkuessa jokin ajatus joka tuntui loogiselta ja oli erittäin sekava ja sitten se vaivasi koko päivän kun en enää mitenkään muistanut mitä olin ajatellut.
Kaikki tietoisuus, todellisuus, maailmankaikkeus.... saa ahdistumaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on tullut aivan samoja fiiliksiä ja vois sanoo että oon tajunnut olevani ihminen ja olen olemassa.
Itse tulin uskoon liikaa mietittyäni, missä on jumala ja mitä se on?
Tohonkin meillä on vastaus ja se jumala löytyy lähempää kun luulettekaan.
Vieläkin lähempää.
Mutta älä mieti liikaa kun tiedät jo kaikkeen vastauksen. Yritä vaan tehdä oikein ja auttaa muita.
Itselläni myös tuollaisia eksistentiaalisia kokemuksia. Lähinnä siitä, että ajattelen olemassaoloni merkityksettömyyttä tai sen uskomatonta mahdollisuutta tässä universumissa. Olen pitänyt tätä suht normaalina. Kuitenkin, jos todellisuus tuntuu vieraalta syynä saattaa olla dissosiaatiohäiriö ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatiohäiriö ), johon tulisi hakea apua. Myös psykoosiin kuuluu myös vierauden kokemuksia, mutta ne ovat sitten hyvin paljon rajumpia kokemuksia. Kuitenkin ahdistus kyllä kertoo, että jotkin asiat eivät ole hyvin - nämä kokemukset eivät ole ainoastaan positiivisia ja voivat pahentuessaan johtaa muutoksiin aivoissa. Itselläni oli ennen sairauden puhkeamista kovinkin suuria joihinkin tilanteisiin uppoutumisen kokemuksia ja ahdistusta, mutta en osannut silloin tulkita niitä sairastumisen puhkeamisen merkeiksi. Olisi ehkä avuksi, jos pääset juttelemaan jonkun mielenterveyden ammattilaisen kanssa. Hoitoon on monia vaihtoehtoja, jotka voisivat auttaa koostamaan ajatuksia selkeämmiksi.
Sulla enää ei ole jäljellä mitään muuta elämää kuin hörhöillä näillä suoli24:n palstoilla.
Ainakin suosittelisin että et käyttäisi ollenkaan alkoholia kun se laukaisee sulle noin epämiellyttäviä fiiliksiä. Oletko yksinäinen?