Mistä tieteää milloin lääkäri epäilee syyksi esim. aivokasvainta? Minulle ei mitään epäilyjä olla kerrottu, mutta sain aika vaivattomasti lähetteen mri-kuviin julkiselta. Tätä ennen sain myös mehiläisestä lähetteen mri:hin, mutten viitsinyt maksaa yhdestä kuvasta 500 euroa.
Tämä eräs HUSin lääkäri 'varoitteli' pitkistä jonoista "noin 1kk-jonot", mutta jos tilanne huononee, voin päästä nopeamminkin.. Miten olin käsittänyt että mri-jonot ovat pisimmillään jopa puoli vuotta? En tiedä, mutta pitäisikö huolestua? Itse pidän kuukauden jonoa lyhyenä aikana odottaa.
Silmieni verenpurkaumieni vuoksi lääkärini ehdotti, että käyn tässä välissä silmälääkärissä mittauttamassa silmänpaineet. Huh huh, hassua sillä olen mielestäni vielä aika nuori silmänpaineiden mittaukseen.
Tämä eräs HUSin lääkäri 'varoitteli' pitkistä jonoista "noin 1kk-jonot", mutta jos tilanne huononee, voin päästä nopeamminkin.. Miten olin käsittänyt että mri-jonot ovat pisimmillään jopa puoli vuotta? En tiedä, mutta pitäisikö huolestua? Itse pidän kuukauden jonoa lyhyenä aikana odottaa.
Silmieni verenpurkaumieni vuoksi lääkärini ehdotti, että käyn tässä välissä silmälääkärissä mittauttamassa silmänpaineet. Huh huh, hassua sillä olen mielestäni vielä aika nuori silmänpaineiden mittaukseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kieli on ajattelun väline, joten luulisi lääkärisi mainitsevan, jos hän epäilee kasvainta. MRI:llä saadaan selville myös epilepsian häiriöpesäkkeen sijainti kasvainten lisäksi. Se kertoo sijainnit ym. paremmin kuin TT.
Luulen, että kyseessä olisi joku akuutti tilanne, koska kuukauden jono on pitkä.
Epilepsia on osaltaan oire, kyllä. Se voi olla oire aivojen vammautumisesta. Esimerkiksi jos ohimolohkolta joku alue on rikki, voi se rikkinäinen alue purkaa sähköä muualle ja aiheuttaa kohtauksia muualle pikkuaivoihin ja levitä koko aivorakenteeseen. Rikkinäinen paikka yhtäällä voi kohtauksin rikkoa jotain paikkaa toisaalla. Näin tapahtuu esimerkiksi jos kuuloalueella on vaurio, saattaa se rikkoa hippokampusta. Ja rikkinäinen hippokampus lähettää edelleen liikaa sähköä ja rikkoo näin itse itseään. Tällaisesta seuraa ainakin kahta erilaista kohtaustyyppiä.
Hoitojonot on erilaisia eri sairaanhoitopiireissä. Riippuu siis paikkakunnasta, ja MRIn kohdalla myös siitä, tehdäänkö se nukutuksessa vai "selvinpäin". Nukutusta vaativien jono on pidempi.
Niinpä niin. Sehän on ihan selvää, että kohtaukset aiheuttavat vaurioita aivoissa, mutta aivot pyrkivät aina itse korjaamaan kaikki syntyneet vauriot. Itselläni on aiemminkin kuvattu pää MRI:llä, eikä silloin kuvissa näkynyt mitään poikkeavaa (aivovammaa, kasvainta, synnynnäistä epämuodostumaa tms.), eli syy jäi tuntemattomaksi.
Niin tai näin, aina väärinpäin!. :)
Pyrkivät, mutteivat välttämättä pysty korjaamaan. Itseasiassa taitaa olla tarkemmin niin, ettei aivokudos pysty korjaamaan itseään, mutta kun aivo/hermosoluista on vain osa käytössä, saattaa olla, että joku muu osa ottaa tuhoutuneen solukon tehtävät itselleen. Mutta.. kun oikein menee hajalleen, ei mikään korjaa, ja vaikka korjaisikin, rikkinäinen paikka jää lähettämään sähköä omineen. Että.
Mutta sinulla lienee ihan lohdullinen tilanne, kun olet pääsemässä MRIhin, eikö?
Kylläpäs sinä olet positiivinen ihminen! Ja MRI:n lohdullisuudesta en tiedä vielä mitään. Lohdullisempaa olisi, jos ei olisi edes tarvetta mennä koko tutkimukseen.
Olen opettanut vähintäin itsellein, että sanat jos ja konditionaali - isi- on ihan turhia. Niihin takertumalla ei tartu varsinaiseen asiaan tässä ja nyt, vaan pitää kiinni sellaisesta, mikä ei vie mihinkään.
"Jos ei olisi tarvetta mennä, olisi parempi."
Mutta kun mitä ilmeisimmin on tarvetta mennä. Tapauksessasi on hyvä olla tyytyväinen siihen, että pääset tutkimuksiin. Kun mietit, eikö lääkäri kerro sinulle kaikkea epäilyitään, niin ota sinä asia käsittelyyn, kysy suoraan.
Turha surra sellaista mitä ei ole, samoin kuin sellaista mille ei mitään voi. Ei auta kuin kääntää nokka kohti ja menoksi. Asiat tulee eteen aina jonkun opin takia. Minkä, sitä ei aina siinä kohtaa tiedä, mutta joskus tuonnempana tilanteitten merkitykset saattaa avautua.
Ei auta kuin mennä päivä ja hetki kerrallaan, turha murehtia sellaista mitä ei ole olemassakaan. Kuten nyt sinulla.. ei nyt ole niin ehjää pääkoppaa, ettei se vaatisi mitään toimenpiteitä. Koska ei ole, toimenpiteisiin ryhdytään, ja katsotaan mitä seuraa. Son niin yksinkertaista.
Kyllä se MRI:hin pääseminen on aina hyvä asia. Jos mitään ei löydy saat varmuuden sitä kautta ja jos jotain löytyy pystytään asioihin mahdollisesti puuttumaan ennenkuin on myöhäistä.
Epilepsiakohtauksia jos tulee ekaa kertaa elämässä tms, on normaalia yleensäkin, että suljetaan pois kaikki ns. vakavammat syyt, kuten vaikka se aivokasvain, erilaisilla tutkimuksilla. Ja samalla yritetään selvittää, minkätyyppinen epilepsia on kyseessä. Eli MRI = normaalia.
Itse kun sain aikoinaan ekan kerran epilepsiakohtauksia, 2 kpl samana päivänä, siinä jo lähipäivinä tutkittiin monin keinoin, mm. MRI:llä, asiaa. Eli mun mielestä 1kk on enemmänkin pitkä aika epilepsian kohdalla ainakin.
Älä stressaa siis turhaan! :)
Niin joo, piti vielä sanoa, että epilepsiaKOHTAUS on todellakin periaatteessa oire jostakin. Jonkinlaisesta "häiriöstä, poikkeamasta" aivoissa tms. Joillain se varsinainen syy löytyy, joillain ei. Toisaalta epilepsia on myös monilta osin edelleen tuntematon sairaus, niin kuin monet neurologiset sairaudet ovat.
Kieltämättä alkaa pikkuisen jo pelottamaan, kun vasenpuoli kasvoista puutuu kokonaan kesken päivän. Tätä ennen oli aika oksettava olo ja todella pistävää korvasärkyä. Eilen illalla oli kuulonmenetys ja illalla alkoi päänsärky, joka onneksi lähti särkylääkkeellä. Kaiken p*****n kruunaa vielä hemmetinmoinen kylmyys, vaikka olisi kahden peiton alla! En tiedä odotanko ensivuoteen MRI:tä...