Mä en tiiä onko mulla masennusta ...en oikeestaan tiedä olostani mitään...väsyttää ja mikään ei kiinnosta..olen asiakaspalvelu työssä ja päivällä pitää olla iloinen ja ystävällinen jne...mutta kun kotiin tulen on kaikki mehut kulutettu ja makaan sohvalla, ei vaan jaksa tehdä mitään, työ asioissakin tietty on suurta huolta koska olen yrittäjä ja kaikki tuntuu menevän päin persettä ainakin joiltain osin..kun ei vaan jaksa ajatella työasioita vapaa ajalla niin jää laskut maksamatta eikä ne kiinnostakkaan..
ennen kävin jumpassa ja olin todella aktiivinen liikkuja..enää sekään ei kiinnosta..
.hirveintä tässä ehkä on se kun minulla on lapsia ja he haluaisivat kertoa päivän tapahtumista koulussa ja läksyjen kanssa pitää auttaa ja tehdäkkin heidän kanssaan jotain niin en jaksa...minua otaa se vielä enemmän päähän kun en jaksa riittävästi huomoida lapsiani...rakastan heitä niin paljon mutta minusta tuntuu että he kokevat että en välitä kun olen niin väsynyt..kerron heille jatkuvasti että rakastan...
itkettää mutta itkua ei tule...aina vaan väsyttää...Ruoka ei masitu ja ei ole oikeastaan edes nälkä...
Nyt kun sohvalta nousee niin jaksaa pari metriä kävellä niin jalat ja kädet menee voimattomaksi, silmissä mustenee...
Pääsä ei ole oikeastaan mitää selkeetä ajatusta ja kaikki pienikin epäonnistuminen tuntuu elämää suuremmalta esteeltä ja tuntuu paalle..en tiedä miksi tämän tähän kirjoitin..no ehkä se ei ole masennusta vaan jotain muuta, esim syysväsymystä....en tiedä...anteeksi kun vein tilan tästä ketjusta tällä kirjoituksellani mutta tuli vaan mieleen jos joku osaisi sanoa onko ehkä ihan tavallinen syysväsymys kyseessä....mulla ei ole aikaisempaa kokemusta masentumisesta niin tämä tuntuu sillätavalla oudolle ololle....
Ja se että halaisin olla vaan yksin...jokainen tietty tarvitsee omaa aikaa mutta en tää ihan normaalia ole että aina haluasi olla yksin....
musta tuntuu että miehellänikään ei ole tarvetta keskustella kanssani asioista koska masennus on hänelle se juttu että ei ihminen voi masentua....enkä kyllä jaksakkaan keskustella...en jaksa puhua asioista koska minusta tuntuu että ei mua kuitenkaan kukaan halua kuunnella....
ennen kävin jumpassa ja olin todella aktiivinen liikkuja..enää sekään ei kiinnosta..
.hirveintä tässä ehkä on se kun minulla on lapsia ja he haluaisivat kertoa päivän tapahtumista koulussa ja läksyjen kanssa pitää auttaa ja tehdäkkin heidän kanssaan jotain niin en jaksa...minua otaa se vielä enemmän päähän kun en jaksa riittävästi huomoida lapsiani...rakastan heitä niin paljon mutta minusta tuntuu että he kokevat että en välitä kun olen niin väsynyt..kerron heille jatkuvasti että rakastan...
itkettää mutta itkua ei tule...aina vaan väsyttää...Ruoka ei masitu ja ei ole oikeastaan edes nälkä...
Nyt kun sohvalta nousee niin jaksaa pari metriä kävellä niin jalat ja kädet menee voimattomaksi, silmissä mustenee...
Pääsä ei ole oikeastaan mitää selkeetä ajatusta ja kaikki pienikin epäonnistuminen tuntuu elämää suuremmalta esteeltä ja tuntuu paalle..en tiedä miksi tämän tähän kirjoitin..no ehkä se ei ole masennusta vaan jotain muuta, esim syysväsymystä....en tiedä...anteeksi kun vein tilan tästä ketjusta tällä kirjoituksellani mutta tuli vaan mieleen jos joku osaisi sanoa onko ehkä ihan tavallinen syysväsymys kyseessä....mulla ei ole aikaisempaa kokemusta masentumisesta niin tämä tuntuu sillätavalla oudolle ololle....
Ja se että halaisin olla vaan yksin...jokainen tietty tarvitsee omaa aikaa mutta en tää ihan normaalia ole että aina haluasi olla yksin....
musta tuntuu että miehellänikään ei ole tarvetta keskustella kanssani asioista koska masennus on hänelle se juttu että ei ihminen voi masentua....enkä kyllä jaksakkaan keskustella...en jaksa puhua asioista koska minusta tuntuu että ei mua kuitenkaan kukaan halua kuunnella....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vai onko kenties vaan nyt niin bur out sitä itse tiedostamatta...voiko olla että ei olekkaan masennusta....mä en oikeesti teidä mille palstalle mun pitäs kirjottaa tää joten anteeksi jos meni väärälle...