Haluaisin huutaa kaikille että olen yksinäinen eikä musta pidetä ja olen tylsää seuraa, mutta mitä sitte!
Pidän itsestäni vaikka muut eivät pitäisikään. Olen yksinkertaisesti kyllästynyt miettimään muiden mielipiteitä yksinäisyydestäni, tai että yksinäisyys estää tekemästä tiettyjä asioita, vaikka ettei voi käydä edes leffassa yksin, tai ei voi mennä ravintolaan yksin, ei voi matkustella yksin. Koko elämän ajan yksinäisyyden tunne on rajoittanut tekemisiäni ja kohta tulee mitta täyteen.
En halua piiloutua yksikseni kotiin vaan alkaa elämään vaikka sitten ilman ystäviä.
Pidän itsestäni vaikka muut eivät pitäisikään. Olen yksinkertaisesti kyllästynyt miettimään muiden mielipiteitä yksinäisyydestäni, tai että yksinäisyys estää tekemästä tiettyjä asioita, vaikka ettei voi käydä edes leffassa yksin, tai ei voi mennä ravintolaan yksin, ei voi matkustella yksin. Koko elämän ajan yksinäisyyden tunne on rajoittanut tekemisiäni ja kohta tulee mitta täyteen.
En halua piiloutua yksikseni kotiin vaan alkaa elämään vaikka sitten ilman ystäviä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä asenne! Monet ei-yksinäiset kehuu esim matkustelua yksin. Yritän kerätä rohkeutta siihen ja sitten vaan menoks sinne, minne juuri itsellä mieli tekee.
Kyllähän se yksin matkustaminen onnistuu, itse kävin maaliskuussa yksin ensimmäistä kertaa ulkomailla, ja oikeastaan ainoa "ongelma" oli se kun piti yksin odottaa matkalaukkua hihnalta. Ongelma siinä oli se, että oli hirvittävä vessahätä mutta en uskaltanut ottaa riskiä että laukku menisi sillä aikaa ohi :P
Varmasti kaksin/jne matkustaminen olisi mukavampaa, kun voisi jonkun kanssa jakaa kokemuksen, eikä tarvitsisi yksin miettiä kaikkia eri asioita, mutta kyllä se yksinkin onnistuu, antakaa mennä vain!
Olen 57 v nainen ja useimmiten olen matkustanut yksin syystä jos toisesta. (ensim ulkomaan reissu 25 vanhana interreilaajana ja viimeisin pitkä reissu (Brasilia-Peru-Australia-Uusi Seelanti) 8 kk sapattivapaalla kun olin 52vuotias. Mukavampaa on tietysti reissata tuttujen kanssa mutta jos samanhenkistä seuraa ei löydy ystävistä/tutuista - niin mieluummin reissaa yksin. Ja reissussa saa ihania tuttavuuksia.
Ainoa harmi alussa on että täytyy olla "skarppina" koko ajan ... mutta siitä tulee toinen luonto... yllätyksiä tietysti tulee... siihen täytyy olla varautunut ja osattava /uskallettava tehdä itsenäisiä päätöksiä...
Sama on kaikessa arjen toimissa... sinun on ITSE tehtävä päätös... eikä odotettava että joku tekee sen sun puolesta. On sentään kysymys sinun elämästä.
Ota rohkeasti elämäsi haltuun...mutta pidä se kuuluisa "maalais / kaupunkilaisen järki" matkassa
Minä vain en opi hyväksymään yksinäisyyttäni. Mutta kenties aiemmin kirjoittaneet ovatkin tarkoittaneet yksinäisyydellä jotakin vähemmän massiivista yksinäisyyttä kuin minulla? Tapaan ihmisiä kerran viikossa, kun kaupasta tuodaan ruuat. Siinä se.
Enkä ole sellaisessa taloudellisessa/terveydellisessä asemassa, että voisin matkustella. Sellaista.
dolores, tää voi kuulostaa alentuvalta, mutta en tarkoita niin kuitenkaan... Jos oot terveyden vuoksi neljän seinän sisällä, oisko spr:n ystäväpalvelusta yhtään apua?