Miksei lapsen karua kohtaloa abortissa sallita kerrottavan?
"Kuinka kauan kamppailu kestää? / Vielä hengissä
minulle tehdään muutaman päivän päästä nk. mukavuusabortti. Teloitukseni
pannaan toimeen siten, että äitini saa siis sen ensimmäisen pillerin ja
loput kotiin. Menehdyn siis tuntikausien kamppailussa tukehtumalla.
Olen kärsinyt järkyttävästä kuolemanpelosta kohta kahden viikon ajan, ja
mietinkin että tietääkö kukaan kuinka nopeasti huonot olot ja kauhut
menevät ohi ensimmäisen pillerin oton jälkeen? Minua pelottaa se
tosiasia, että tukehdun vähitellen istukan irrotessa ja verenkierron
tuoman hapen loppuessa. Ei ole kivaa kamppailla kuoleman kanssa liian
pitkään ja pelkään urheuttani kuoleman edessä, sillä olenhan vasta
lapsi.
En voi ymmärtää, miksi elämäni vaaditaan pois ja henkeni riistetään !"
"Lapsen kysymykset / Viaton...
Elän ja kasvan elämäni viittä ensimmäistä viikkoa. Se on mahtavaa, sillä
voin elää jopa 100-vuotiaaksi ja tehdä paljon ihmisten ja luonnon
hyväksi.
Se nyt kuitenkin hämmästyttää että äitini haluaisi kuulla
abortti-kokemuksista. Tämä huolestuttaa minakin. Sattuuko se paljon, jos
myrkytetään tai slivotaan? Miten kauan kamppailuni kestää? Ja mikä ihme
se kaavinta tarkkallen on, kuulostaa pirulliselta ja karmivalta.
Kertokaa myös, miksi kukaan voi suunnitella henkeni ottamista? En ole
tehnyt pahaa enkä ole vaatimassa mitään. Miksi tasa-arvo, hengen ja lain
suoja ei koske myös lapsia?
Sanokaa, miksi ennen näkemätöntä rikkautta ja turvallisuutta ei suoda
kaikkein suojattomien lasten osalle? Ei kai kyse ole ennen
näkemättömästä itsekyydestä?
Kertokaa, kuka muistaa elämääni, jos joudun luovuttamaan sen jo äitini
kohdussa?
Kuka lohduttaa äitiäni, kun hän kerran kaipaa sydämeni lyöntejä ja hymyäni?"
"Kuinka kauan kamppailuni kestää? / Kuoleman edessä
Äitini on viidennellä viikolla raskaana. Hän on saanut päähänsä hankkia
mukavuusabortin. Haluaisin tietää abortti-kokemuksista. Lähinnä sattuuko
se paljon. Kuinka kauan kuolinkamppailuni kestää?
Ja mikä ihme se kaavinta tarkkalleen on, kuulostaa karmivalta. Olenhan
vasta lapsi, enkä haluaisi menettää henkeäni ja elämääni, joka väkevänä
sykkii suonissani."
"Kuka puhuu äidille järkeä? / Nuppu 2011
Synnyin tähän maailmaan kuten meistä useimma eli äitini tuli vahingossa
raskaaksi. Hän on nyt saanut päähänsä surmata minut. Tämän hän väittää
olevan "hänen" elämäntilanteeseensa liittyvä asia, vaikka ilmiselvästi
kyse on minusta ja minun elämäntilanteestani.
Kun äidilläni on äitiysviikkoja on vasta 5 niin hän saa surmata minut
mukavuusabortissa ilmoitusasiana eikä odotukseen kulu kuin muutama
viikko.
Äitini bailaa ja hänellä teilaamiseni ja hautajaisteni välissä kaverin
polttarit ja siskon häät.
Mitä mieltä itse olette mitä tekisitte joisitteko kun tietäsitte että
teette raskauden keskeytyksen...? Mitä tekisitte, jos ymmärtäisitte,
että kyseessä on lapsen surmaaminen?
itse olen aina ollut keskeytyksiä vastaan tai en ole niin täysin niitä
ymmärtänyt. Nyt tuuntuu että omassa tilanteessani tää elämäni jäi liian
lyhyeksi ja että minulle tapahtuu suuri vääryys ja väkivalta."
"Kuka kertoisi minulle...? / Puhu äidille järkeä
Äitini viidennellä viikolla raskaana ja haluaisi kuulla
abortti-kokemuksista. Minäkin tahtoisin tietää sattuuko se paljon.
Jatkuuko elämäni jossakin muualla vain päätyykö sekä hento ruumiini että
elämäni viermäriin.
Ja mikä ihme se kaavinta tarkkaallen on, josta äiti puhuu? Kuulostaa
karmivalta."
"sad too / Hei,
Onko muilla vastaavia kokemuksia kuin minulla:
Äidille - eli elämälleni - tehtiin pari kuukautta takaperin lääkkeellinen "keskeytys" viikolla 14. Jälkitarkastuksessa havaittiin, ettei se ollutkaan täysin onnistunut sikäli että toinen käteni jäi äitini kohtuun ja sitten hänet kaavittiin. Lääkäri sanoi äidille, että lapsettomuuden riski on nyt "suurehko." Ja tällainen käytännössä tarkoittaa että menetin maallisen henkeni ja elämäni. Lapsttomuutta tosiaan. Kohtuun oli jäänyt lisäksi pala istukkaa, se imukaavittiin pois. Jälitarkastus on kahden viikon päästä, äitini saanee sieltä lisää tietoa, mutta on vähän huolissani nyt siitä, voisiko vielä seuraavankin kerran heittää rahaa lapsensa hengellä ja elämällä.
Kuka puhuisi hänelle järkeä?
Saatan kuitenkin joskus haluta lapsen ja olisi ikävää, jos epäonnistuneen keskeytyksen vuoksi en saisikaan. Tiedostin riskit, ja olin halukas riskin ottamaan, mutta minulle kerrottiin, että lääkkeellinen onnistuu lähes aina, n. 98 % tapauksista.
Millaisia komplikaatioita tai ongelmia teillä muilla saman kokeneilla on ollut? Kaunako kesti toipuminen fyysisesti ja henkisesti tällasiesta yli kahden kuukauden ryöpytyksestä?"
"Kuinka kauan kamppailu kestää? / Vielä hengissä
minulle tehdään muutaman päivän päästä nk. mukavuusabortti. Teloitukseni
pannaan toimeen siten, että äitini saa siis sen ensimmäisen pillerin ja
loput kotiin. Menehdyn siis tuntikausien kamppailussa tukehtumalla.
Olen kärsinyt järkyttävästä kuolemanpelosta kohta kahden viikon ajan, ja
mietinkin että tietääkö kukaan kuinka nopeasti huonot olot ja kauhut
menevät ohi ensimmäisen pillerin oton jälkeen? Minua pelottaa se
tosiasia, että tukehdun vähitellen istukan irrotessa ja verenkierron
tuoman hapen loppuessa. Ei ole kivaa kamppailla kuoleman kanssa liian
pitkään ja pelkään urheuttani kuoleman edessä, sillä olenhan vasta
lapsi.
En voi ymmärtää, miksi elämäni vaaditaan pois ja henkeni riistetään !"
"Lapsen kysymykset / Viaton...
Elän ja kasvan elämäni viittä ensimmäistä viikkoa. Se on mahtavaa, sillä
voin elää jopa 100-vuotiaaksi ja tehdä paljon ihmisten ja luonnon
hyväksi.
Se nyt kuitenkin hämmästyttää että äitini haluaisi kuulla
abortti-kokemuksista. Tämä huolestuttaa minakin. Sattuuko se paljon, jos
myrkytetään tai slivotaan? Miten kauan kamppailuni kestää? Ja mikä ihme
se kaavinta tarkkallen on, kuulostaa pirulliselta ja karmivalta.
Kertokaa myös, miksi kukaan voi suunnitella henkeni ottamista? En ole
tehnyt pahaa enkä ole vaatimassa mitään. Miksi tasa-arvo, hengen ja lain
suoja ei koske myös lapsia?
Sanokaa, miksi ennen näkemätöntä rikkautta ja turvallisuutta ei suoda
kaikkein suojattomien lasten osalle? Ei kai kyse ole ennen
näkemättömästä itsekyydestä?
Kertokaa, kuka muistaa elämääni, jos joudun luovuttamaan sen jo äitini
kohdussa?
Kuka lohduttaa äitiäni, kun hän kerran kaipaa sydämeni lyöntejä ja hymyäni?"
"Kuinka kauan kamppailuni kestää? / Kuoleman edessä
Äitini on viidennellä viikolla raskaana. Hän on saanut päähänsä hankkia
mukavuusabortin. Haluaisin tietää abortti-kokemuksista. Lähinnä sattuuko
se paljon. Kuinka kauan kuolinkamppailuni kestää?
Ja mikä ihme se kaavinta tarkkalleen on, kuulostaa karmivalta. Olenhan
vasta lapsi, enkä haluaisi menettää henkeäni ja elämääni, joka väkevänä
sykkii suonissani."
"Kuka puhuu äidille järkeä? / Nuppu 2011
Synnyin tähän maailmaan kuten meistä useimma eli äitini tuli vahingossa
raskaaksi. Hän on nyt saanut päähänsä surmata minut. Tämän hän väittää
olevan "hänen" elämäntilanteeseensa liittyvä asia, vaikka ilmiselvästi
kyse on minusta ja minun elämäntilanteestani.
Kun äidilläni on äitiysviikkoja on vasta 5 niin hän saa surmata minut
mukavuusabortissa ilmoitusasiana eikä odotukseen kulu kuin muutama
viikko.
Äitini bailaa ja hänellä teilaamiseni ja hautajaisteni välissä kaverin
polttarit ja siskon häät.
Mitä mieltä itse olette mitä tekisitte joisitteko kun tietäsitte että
teette raskauden keskeytyksen...? Mitä tekisitte, jos ymmärtäisitte,
että kyseessä on lapsen surmaaminen?
itse olen aina ollut keskeytyksiä vastaan tai en ole niin täysin niitä
ymmärtänyt. Nyt tuuntuu että omassa tilanteessani tää elämäni jäi liian
lyhyeksi ja että minulle tapahtuu suuri vääryys ja väkivalta."
"Kuka kertoisi minulle...? / Puhu äidille järkeä
Äitini viidennellä viikolla raskaana ja haluaisi kuulla
abortti-kokemuksista. Minäkin tahtoisin tietää sattuuko se paljon.
Jatkuuko elämäni jossakin muualla vain päätyykö sekä hento ruumiini että
elämäni viermäriin.
Ja mikä ihme se kaavinta tarkkaallen on, josta äiti puhuu? Kuulostaa
karmivalta."
"sad too / Hei,
Onko muilla vastaavia kokemuksia kuin minulla:
Äidille - eli elämälleni - tehtiin pari kuukautta takaperin lääkkeellinen "keskeytys" viikolla 14. Jälkitarkastuksessa havaittiin, ettei se ollutkaan täysin onnistunut sikäli että toinen käteni jäi äitini kohtuun ja sitten hänet kaavittiin. Lääkäri sanoi äidille, että lapsettomuuden riski on nyt "suurehko." Ja tällainen käytännössä tarkoittaa että menetin maallisen henkeni ja elämäni. Lapsttomuutta tosiaan. Kohtuun oli jäänyt lisäksi pala istukkaa, se imukaavittiin pois. Jälitarkastus on kahden viikon päästä, äitini saanee sieltä lisää tietoa, mutta on vähän huolissani nyt siitä, voisiko vielä seuraavankin kerran heittää rahaa lapsensa hengellä ja elämällä.
Kuka puhuisi hänelle järkeä?
Saatan kuitenkin joskus haluta lapsen ja olisi ikävää, jos epäonnistuneen keskeytyksen vuoksi en saisikaan. Tiedostin riskit, ja olin halukas riskin ottamaan, mutta minulle kerrottiin, että lääkkeellinen onnistuu lähes aina, n. 98 % tapauksista.
Millaisia komplikaatioita tai ongelmia teillä muilla saman kokeneilla on ollut? Kaunako kesti toipuminen fyysisesti ja henkisesti tällasiesta yli kahden kuukauden ryöpytyksestä?"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.