Pitäisi tehdä tosi radikaali päätös, mutta kun olen ihan jumissa. Perusongelma on, että olen liian empaattinen. En haluaisi satuttaa ihmisiä. Mutta koska en pysty päättämään, samalla satutan ihmisiä, koska he eivät tiedä, mitä todella haluan.
Minulla on ikävä erästä, mutta hän ei ikävöi minua. En pysty luottamaan tunteisiini, koska ne vaihtelevat ja tulen niiden kautta huijatuksi / hyväksikäytetyksi.
Minulla on ikävä erästä, mutta hän ei ikävöi minua. En pysty luottamaan tunteisiini, koska ne vaihtelevat ja tulen niiden kautta huijatuksi / hyväksikäytetyksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
?
Ei kaiken jälkeen oikeen pysty.
Ei pystykään. Ymmärrettävää. Itse olen aiheuttanut tämän koko sopan. Mutta haluaisin pyytää anteeksi, mutta pitääkö elämää pyytää anteeksi? Mun on varmaankin luovutettava. En jaksa enää tätä. Niitä haaveita, mitä oli, niin en jaksa enää yrittää. Yritin, mutta kun ei onnistunut.
Hyvästi *****. Rakastin sua tosi paljon, mutta en osannut tehdä mitään oikein. Anna anteeksi.
Tosi rumaa lähettää tänne viestejä "hänelle" joka odottaa ja haluaisi ... Mut tämäkin on ihan turha ilman kunnon tunnisteita.
En koskaan anna anteeksi
Olen samaa mieltä on rumaa lähettää tuntemattomia jättöviestejä........
itse en ainakaan eräälle mitään sellaista laittaisi koska rakastan ja haluan häntä ihan mielettömästi, eikä se muuksi muutu vaikka joku mitä sanoisi.......
ikävä on sinua rakkaani, haluan ja kaipaan sinua.....
Siinäpä se, itseensä on ensin luotettava.
Jos ei tunne omia haavoijaan tai heikkouksiaan, niin silloin tulee helposti huijatuksi - on olemassa jotakin, jota voi käyttää hyväkseen.
Totta, liika sinisilmäisyys on pahaksi. Ja itseluottamusta tarvitsisi olla. Mistähän sitä saisi?
Ihmisen pitäisi olla niin vahva ja olla perillä, miten toimitaan ihmisten kanssa.
Mahtavaa, nyt alkoi paistamaan aurinko. Paistaa se päivä joskus risukasaankin.
Itseluottamusta saa vaikka harjoittelemalla. Sano miten asiat ovat, älä pelkää liikaa loukkaavasi muita ihmisiä.
no,tsemppiä
Syyllisiähän me kaikki ollaan aina tavalla tai toisella toisen pahaan oloon, mutta liika itsensä syyllistäminen on sairautta, joka johtuu itse häpeästä ja tuomitsemisesta. Sinä itse olet itseäsi vastaan ja itse huijaat itseäsi olemalla niin ankara itsellesi.
Lopettaisitte tuon negan suoltamisen. Aina haetaan syyllistä ja sitä rataa.
Hirveetä valitusta ja kitinää. Voisko elämä olla jokus edes valoisampaa.
En kuitenkaan syyllistä ketään, enkä itseäni.
Perusongelma on/oli sama ja se tekee elämän joskus hankalaksi.
Sitä venyy ja venyy
kunnes naps
ykskaks
Kaiki lähtee käsistä.
Mitä sinä sitten todella haluat? Opettele puhumaan. Se ei ole todellakaan "liian empaattista", että teeskentelee ihmisille ja elää valheessa.
ei se mene niin, että teeskentelee.
Nimenomaa ei teeskentele, vaan ui jotenkin liian syvästi joka tunteessa, tilanteessa, suhteissaan ihmisiin..
Haluaa vain kaiken aina menevän hyvin ja kauniisti, eikä saa tehtyä niitä joskus tarvittavia vaikeita ja kurjiakin päätöksiä.
Miettii liikaakin asioita .
Ne tunteet kuljettaa liian paljon mukanaan. Ei saa selvää omista liikkuvista tunteistaan. Ehkä elää liikaa hetkessä. En osaa selittää..
Elää liikaa tunteella, jota järjellä yrittää hallita,, vai onkohan se ihan toisinpäin :DD
Tuo on niin totta...Tunteet kuljettavat liikaa.
Eli et ole päässyt ylitse jostain ihmisestä, vaikka todellisuuden tasolla ymmärrätkin, että hän ei välitä sinusta. Ehkä sun pitää märehtiä sitä yksiksesi niin kauan, että todella pääset siitä ylitse ja olet aidosti vapaa jälleen - ennen kuin voit solmia todellisia, esittämättömiä, rakkaudellisia suhteita muihin.