Jos tekisit niin kuin

kun ei tapahdu mitään, niin että voisi toimia sydämen sanelemalla tavalla. Antaisin meille mahdollisuuden. Jos mitään taas ei tapahdu, taas vuoden kuluessa olen joko muumilaaksossa tämän takia tai päässyt yli yli tästä ikävöinnistä.

Tapahtu mitä tapahtu. Teen sen silti. =D

kun muutakaan keinoa ei ole. Kaikki päättyi vähän turhan ikävästi. Yrittäisin korjata sen, minkä voin.

Ottaisin jalat alleni ja vaihtaisin maisemaa, maata ja valuuttaa.

En tiedä.Koettaisin kokeilla sen ihmisen kanssa joka on vastaanottavainen ja miettiä pikkuhiljaa kuulostellen mitä se sydän sanoo näinkin sekavissa merkeissä.Tärkeintä on kommunikointiyhteys ilman sitä ei ole mitään..

Sydämeni taitaa sairastaa dementiaa....eihän siitä mitään tulisi kuin ongelmia jos tekisin kuten sydän sanoo!

Saisin erään ihanan ihmisen elämääni... tai sitten en. Se kun ei pelkästään riipu siitä sydämen sanomisesta, vaan myös siitä toisesta ihmisestä... ja vielä kolmannestakin, että miten hän suhtautuisi, ymmärtäisikö tilanteen.

Ei täällä mitään kadonnutta itseä haeta, eikä mitään yksinäisyyttä hoideta, tämä on puhdasta narsismia.

Tekis mieli ottaa kaulasta ja sanoa rakastan sua :D

Unohtaisin kaikki esteet ja pelot.

tee se misuseni! unohda kaikki ole mun edes hetken... lupaan ettet kadu. Olen hellä ja hyvä sulle.

Jaa-a. Tulis varmaan pakit enkä kehtaisi enää näyttää naamaani koululla.

Ehkä emme olisikaan onnellisia arjessa.Se olisi salasuhde tai jos hänelle sattuisi ero menisimme vararikkoon ja hänellä olisi ikävä rakkaita lapsiaan.Se olisi skandaali muutenkin.Liian kipeä vaihtoehto hänelle ja liian pelottava minulle.En usko että riittäisin hänelle tai että hän olisi onnellinen.

Hän olisi ensimmäinen, jolle voisin rehellisesti sanoa "rakastan sinua".

Luultavasti ei mitään. Sinun sydän kuuluu jo jollekulle toiselle. :-(

Antaisin lämpimän halin ja itkisin onnesta. Uskoisin rakkauteen, siihen oikeaan.

Jos olisin tehnyt. Kumpikaan tehnyt.

Tallessa on, verta ja sen mukana happea aivoihin, vaikka taitaa olla pahasti tukossa. Liuotushoidolla eteenpäin.

Sydän sanoo, että anna edes yksi yö. Suuntana ovi ja ulos. Se olisi lopputulos.

Soittaisin ja kertoisin tunteeni, miten olen hänelle kirjoittanut suomi24 palstalla, miten olen ikävöinyt ja joka päivä odottanut näkeväni edes vilauksen hänestä, ajatellut joka päivä,, miten olin ja tässäkin hetkessä olen ihastunut, ja miten olen edelleen pahoillani kun en tajunnut heti tai epäilin liikaa. Miten halusin kahville ja olla kahden kesken ja selvittää epäselvyyksiä ja vastata häntä askarruttaviin kysymyksiin ja toivoa yhteistä tulevaisuutta jos mitään minua kohtaan tuntee. Jos liekki on hiipunut haluisin koittaa tarjota tulta tai lyödä kiviä yhteen kipinän aikaansaamisreksi..

Lähtisin ulkomaille ja aloittaisin uuden elämän.

Varmaan tappaisin itteni

Katsoisin silmiin ja uskaltaisin. Uskaltaisin ottaa kaiken hyvän vastaan. Antaa hyvää ja rakastaa. Olla ja nauttia. Rakastaa.

Ei ole keinoja jäljellä. Mitään ei tapahdu.

Olisi surullisia lapsia kahden kodin välillä...:(

sydänsuruja, kun hän torjuisi minut :(

olisit tyytyväinen

numeroon, jonka kauan sitten sain. En edes tiedä,mitä sanoisin, menisikö täydelliseksi takelteluksi ja häkellyttävän pitkäksi hiljaisuudeksi, kunnes tämä toinen sulkisi puhelimensa kun epäilisi että puhelu katkesi jo :D

Tai sitten, soittaisin ja reippaana tyttönä nopeasti puhuen sanoisin yhteen pötköön asiani ja sitten pidättelisin hengitystäni mitä kuuluisi vastaukseksi.

Voi miten monet kerrat olenkaan käynyt mielessäni läpi tuota puhelua, jota en tähän(kään) asti ole saanut tehtyä. Voip olla myöhäistäkin jo. Mutta haaveilla aina saa :D

muuttaisin omaan asuntoon miettimään asioita ja opettelisin asumaan yksin. Eläisin elämää niin kuin itse haluaisin piittaamatta mitä muut ajattelevat.

Juurikin noin.

Ei oo tapahtunut mitään kun pitäisi myös toisen sydämen sanoa samoin ja toisen myös tehdä kuten sydän sanoo.

Sitä mitä tällä hetkellä teen.

Toteuttaisin unelmani. Opiskelisin. Olisin Hänen kanssaan ja olisin onnellinen. Valitettavasti kaksi lasta olisi ilman äitiä, mies ilman vaimoaan jA luultavasti takana päin olisi särkynyt sydän :(

Jos sydän uskaltaisi sen tehdä laittaisin viestin ihastukselleni .....

Eroaisin miehestäni ja lähtisin työkaverin matkaan, totta :D

Onneks järki sanoo jotakin muuta, ainakin toistaiseksi :D

Johdattelisin puolisolleni rakastavan puolison. Normaalin, asiansa hoitavan aikuisen ihmisen, jonka kanssa hänelläkin olisi tilaisuus kehittyä ihmisenä ja päästä kaiken huonommuuden tunteen yläpuolella tai kasvaa sen yli.

Me emme tähän pysty, tai minä en. En vain rakasta niin kuin kuuluisi. Mutta olen velvollisuudesta. Ja rakastan silti. Mutta kaikki uusi on tervetullutta kunhan on vain aikuinen ja hänelle sopiva. Me emme kuuluisi yhteen ollenkaan.

Mutta hän vannoo rakastavansa eikä halua vaihtaa minua. Luulen että hän ei osaa vain ajatella. Ts. hän ei usko että on minun veroistani. Hän kokee huonommuutta. Ts. tyytyy minuun.

T. kohta 20 vuotta.

ei tapahtuisi yhtään mitään

Soittaisin hänelle ja kysyisin vaikka kuulumisia - ihan jo vain kuullakseni hänen äänensä. Mutta en sitä tee, en voi olla aina se, joka yhteyttä ottaa.