Mulla todettiin keskivaikea masennus joku aika sitten. Lääkkeet ovat auttaneet siten että olotila on suht normaali, pystyn keskittymään töihin ja elämään, ei vaan itketä kokoajan kuten aikaisemmin. MUTTA enpä tiedä mitä järkeä tässäkään olotilassa on; nyt on kaikki tunne-elämä kadonnut, en tunne rakkautta, vihaa, seksi ei kiinnosta, kaikki on yhdentekevää. Ihan kuin olisi tunteet amputoitu pois, ja aina olen ollut aika herkkä ihminen. Toisaalta helpompaa kun ei mistään tule stressiä, helpompi selvitä elämästä ja ihmissuhteista, jotka aiheuttaa vaan pettymyksiä kuitenkin. Onko joku muu kokenut näin ja palautuuko tunteet lääkkeiden lopettamisen jälkeen?
Tunteet hukassa:(
Hllllllll
3145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kai saat jotain muutakin apua kuin pelkkiä lääkkeitä? Keskustele lääkkeet määränneen lääkärin kanssa tuntemuksistasi, eivät oikeat annokset/lääkkeet löydy kerralla. Niiden lopullisen vaikutuksen näkyminen myös vie aikansa, miten kauan olet niitä syönyt?
Vastaavanlaisia oireita olen kuullut, ja uskon että tunteet palaavat kyllä. Itselläni lääkkeet vain veivät pahimman terän tunteiden ääripäistä. Viha ei ole niin palavaa, suru ei ole niin syvää, eikä ilo niin...maanista :D On paljon parempi olo.
En saa muuta apua ja lääkkeitäkin olen syönyt vasta jonkun viikon. Eli ehkä tilanne tasoittuu vielä. Tavallaan on mullakin parempi olo, etenkin kun se suru ei enää ole niin syvää...Mutta kun erästäkin elämässäni olevaa ihmistä kohtaan olen tuntenut suurta ihastusta niin eipä tunnu enää miltään...Eihän tämmöisessä tilassa saa mitään parisuhdetta toimimaan ja sitä kuitenkin kaipaisin. No, ehkä pitää keskittyä muihin asioihin kunnes uskaltaa lääkkeet lopettaa ja toivoa että olen oma itseni taas silloin. Toisaalta, tällainen olo kai on niillä "normaaleilla" jotka ei ole yhtä herkkiä kuin minä. Helpommalla elämässään varaan pääsee kun ei kaikki tunnu niin rankasti.
Kannatais kokeilla jotain terapiaa myöskin. Kirjotuksesi perusteella tuntuu sulla olevan aika paljon jotain käsittelemättömiä asioita, joita et saa itse avattua itsellesi ja jotka työnnät vaan pois, koska niin se on helpompaa. Pettymyksiä tulee varmaan jokaiselle ihmissuhteissa, mutta täytyy yrittää luottaa niihin, koska ne voi myös saada sen olon paremmaksi, kun tietää että on joku johon voi luottaa, välittää, huomioi ja pitää hyvänä. Ja on muutenkin joku jakamassa arkea tässä kylmässä maailmassa. Jos vaan odottaa pettymyksiä, niin ei kai sitä muuta voi saadakkaan kuin pettymyksiä. Silloinhan vain työntää ihmisiä pois läheltään, jos on jo negatiivisesti varautunut.
Onko se tosiaan elämää, jos ei ole tunteita lainkaan? Sittenhän olisit tämän yhteiskunnan rakentama robotti, joka tekee vaan työnsä ja jolla ei suunnilleen ole mitään tavoiteltavaa tästä elämästä. Päivät vaan kuluu yksi toisensa jälkeen ehkä heräten aamuisin ja toivoen että seuraava päivä olisi mukavampi, tai jos niin yhdentekevää on, niin ei silläkään mitään väliä sitten ole.
Herätys!!! Niele ylpeytesi ja hanki itsellesi kaikki mahdollinen apu mitä voit saada! Kaikki lähtee kuitenkin itsestäsi, että voit saada paremman olon itsellesi. Ihan turha harmitella etukäteen, että kuitenkin tulee vaan pettymyksiä, jos et itse uskalla antaa elämälle mahdollisuutta.