Jo yli vuoden olen ajatellut että elämä paranee, mutta ei. Mutta ei ongelma olekaan elämässä, vaan minussa! Kunnallinen psykologi ei voi enää auttaa minua, se ei osaa. Sanoi että kannattaa mennä psykoterapeutille yksilöterapiaan, koska ongelmat ovat päässäni. (ei sanonut suoraan näin, vaan tätä tarkoitti).
Olen kärsinyt mt-ongelmista 16 v saakka, nyt olen 25. Olen sinnitellyt koko tähän mennessä olevan "aikuiselämäni" ajan eteenpäin enkä löydä rauhaa. Käytän vääriä keinoja helpottaakseni oloani. Mutta ei ne helpota.
7v sitten sain lapsen väkivaltaisen miehen kanssa, lopulta lähdin lapsen kanssa pois ja jäin nuorena yksinhuoltajaksi.
4v sitten rupesin käsittelemään sitä että isäni on käyttänyt minua hyväksi lapsena. ja siskoani. Ja että lapsuuteni oli turvaton, äiti oli/on alkoholisti ja pelkäsin aina kun hän oli humalassa. Muistan kun katsoin kerran olohuoneesta kun äiti yritti hypätä kerrostalon parvekkeelta alas mutta isäpuoleni "pelasti" hänet. Isäni ja äitini erosi kun olin 2v, ja sen jälkeen kävin isäni luona aina silloin tällöin. En vain ymmärtänyt isäni "rakkautta". 4v sitten ajattelin että löydettyäni ihanan miehen hankimme perheenlisäystä. Lapsi syntyi keskosena ja meinasi kuolla. Ensimmäiset kk:t vietettiin keskolassa, kunnes lapsi pääsi kotiin. minä romahdin ja halusin tappaa lapsen, "ei se ollut minun" (ajattelin) hain apua. (ennenkuin tein mitään) en rakastanut lasta ensimmäiseen 1,5 vuoteen. Jätin miehen hoitamaan lasta yksin ja lähdin kouluun pakoon vaikeaa elämäntilannetta sillä lapsi ei kunnolla oppinut syömään ei liikkumaan, tuntui ettei mitään.
Menimme 2v sitten naimisiin, ja olen pettänyt monesti miestäni. Silti hän rakastaa minua.
Vuosi sitten rupesin viimein käsittelemään lapsuuttani, sitä turvattomuutta ja perusluottamuksen menettämistä, omaa käytöstäni, kaikkea mikä aiheuttaa minulle ongelmia, "joita ei oikeasti ole". mutta en ole löytänyt vastausta.. Löydänkö koskaan? Onko eläminen tämän arvoista? Tätä mietin ja alan olla sen kannalla että ei. Haluan vain kuolla. Mutta se olisi väärin ihania lapsiani ja miestä kohtaan joita rakastan ja jotka rakastavat minua yli kaiken.
MUTTA EN JAKSA ENÄÄ.
Olen kärsinyt mt-ongelmista 16 v saakka, nyt olen 25. Olen sinnitellyt koko tähän mennessä olevan "aikuiselämäni" ajan eteenpäin enkä löydä rauhaa. Käytän vääriä keinoja helpottaakseni oloani. Mutta ei ne helpota.
7v sitten sain lapsen väkivaltaisen miehen kanssa, lopulta lähdin lapsen kanssa pois ja jäin nuorena yksinhuoltajaksi.
4v sitten rupesin käsittelemään sitä että isäni on käyttänyt minua hyväksi lapsena. ja siskoani. Ja että lapsuuteni oli turvaton, äiti oli/on alkoholisti ja pelkäsin aina kun hän oli humalassa. Muistan kun katsoin kerran olohuoneesta kun äiti yritti hypätä kerrostalon parvekkeelta alas mutta isäpuoleni "pelasti" hänet. Isäni ja äitini erosi kun olin 2v, ja sen jälkeen kävin isäni luona aina silloin tällöin. En vain ymmärtänyt isäni "rakkautta". 4v sitten ajattelin että löydettyäni ihanan miehen hankimme perheenlisäystä. Lapsi syntyi keskosena ja meinasi kuolla. Ensimmäiset kk:t vietettiin keskolassa, kunnes lapsi pääsi kotiin. minä romahdin ja halusin tappaa lapsen, "ei se ollut minun" (ajattelin) hain apua. (ennenkuin tein mitään) en rakastanut lasta ensimmäiseen 1,5 vuoteen. Jätin miehen hoitamaan lasta yksin ja lähdin kouluun pakoon vaikeaa elämäntilannetta sillä lapsi ei kunnolla oppinut syömään ei liikkumaan, tuntui ettei mitään.
Menimme 2v sitten naimisiin, ja olen pettänyt monesti miestäni. Silti hän rakastaa minua.
Vuosi sitten rupesin viimein käsittelemään lapsuuttani, sitä turvattomuutta ja perusluottamuksen menettämistä, omaa käytöstäni, kaikkea mikä aiheuttaa minulle ongelmia, "joita ei oikeasti ole". mutta en ole löytänyt vastausta.. Löydänkö koskaan? Onko eläminen tämän arvoista? Tätä mietin ja alan olla sen kannalla että ei. Haluan vain kuolla. Mutta se olisi väärin ihania lapsiani ja miestä kohtaan joita rakastan ja jotka rakastavat minua yli kaiken.
MUTTA EN JAKSA ENÄÄ.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vuosi on todella lyhyt aika käsitellä noin raskaita asioita. Olet tälllä hetkellä piipussa, masennuksen syvimmässä syöverissä, mutta sieltä on suunta ylöspäin!
itse olen kokenut monenlaista, enkä ole vielä edes raottanut sen komeron ovea, mutta haluan edelleen uskoa ja ajatella, että elämä ON tarkoitettu elettäväksi, että tästä suosta vielä selviää, ja sitten sitä vasta arvostaakin.
Olet vahva. Et muuten olisi tässä vielä. Sinulla ON rakastava mies ja lapsi(a?). Olen kateellinen. Nautiskele pienistäkin asioista pimeydessä. Rentoutusharjoitukset. Toisen posken siveleminen. Tähdet. Lämmin suihku....
Käytkö asioita läpi ammattilaisen kanssa, vai itseksesi? Hakeudu jonnekin, pyydä mieheltäsi vielä tukea tönimään sinut jollekkin ammattilaiselle, kenen kanssa käydä noita kipeitä kysymysmerkkejä läpi. Asioita voi yrittää unohtaa, ja peitellä, mutta se on kuin kiskoisi kipeään haavaan laastarin päälle, ja yrittäisi elää sen kanssa.
Olen ollut aina taistelijaluonne, selviytyjä. Mutta voimat on lopussa, haluan uskoa parempaan mutta en jaksa, toivo on hukassa.
Minulla on rakastava, hyvä mies, mutta hän ansaitsee ja saisi paljon paremman vaimon kuin minä, koen suurta syyllisyyttä ja pahaa oloa että hän on kanssani. Ja tyttäreni, ansaitsevat parempaa. Tuntuu etten voi äitiä (itseäni) heiltä viedä, mutta olen koko ajan vain äkäinen ja komenteleva äiti, kun en muuta jaksa. Joku muu olisi varmasti parempi heillekin.
Käyn psykologilla, mutta hän ei osaa enää kuulema auttaa minua. Aika lääkärille kestää useita kuukausia, ja kun se on käyty, kelalle vammaistukihakemus, joka kestää taas useita kuukausia. Sitten voisin päästä psykoterapiaan, jos kela sen myöntää. Mutta apu on niin kaukana, kun tarvitsen sitä heti. Käyn töissä jota en jaksa. En jaksa mitään, olen niin lopussa että tuntuu etten jaksa pyytää enää apuakaan.
Miten olet asioitasi oikein käsitellyt? Ihan vaan itsekseen?
Jos näin on niin se ei kyllä tehoa ainakaan pidemmän päälle.
Tarvitsisit kunnon psykoterapiaa. Hae sitä. Ja terapiakin tekee kipeää, se käsittely, mutta sitten helpottaa.
Ja jos se tuntuu vaikealta, niin voit aloittaa vaikka AL-Anon eli alkoholistien omaisten vertaistukiryhmästä ja /tai hyväksikäytön kokeneiden ryhmästä.
--------
http://www.al-anon.fi/
Onko läheiselläsi alkoholiongelma?
Suomessa on arvioitu olevan noin 500 000 alkoholin suurkuluttajaa. Jokaisella heistä on 4-5 läheistä, joiden elämään hänen alkoholinkäyttönsä vaikuttaa tai on vaikuttanut tavalla tai toisella.
Monet meistä ovat saaneet apua ja toivoa Al-Anon-perheryhmistä, joita tällä hetkellä on sadalla eri paikkakunnalla noin 130.
Testaa onko Al-Anon sinua varten?
-----------
http://www.tukinainen.fi/
Viikonloppuryhmät
Helsingin toimipiste:
Terapeuttisia viikonloppuryhmiä seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kokeneille. Maksuton majoituksineen ja täysihoitoineen. Ryhmissä on rajoitettu ja kiinteä osallistujamäärä.
Ryhmiä voidaan järjestää eri puolilla maata yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Lisätietoa ryhmästä saa kriisipäivystyksen maksuttomasta puhelinnumerosta: 0800-97899 (ma-pe klo 9-15, la-su klo 15-21, pyhinä ja niiden aattoina klo 15-21).
Lisätietoja Tukinaisen kriisipäivystyksestä puh. 0800-97899.
--------
Avoin ryhmä
Helsingin toimipiste:
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen avoin ryhmä on avoin, ohjattu , voimavarakeskeinen ja vertaistukea hyödyntävä ryhmä seksuaalista väkivaltaa ja / tai hyväksikäyttöä kokeneille naisille. Ryhmän ohjaajina toimivat Tukinaisen työntekijät. Avoimeen ryhmään voi liittyä milloin vain ja ryhmään voi osallistua silloin kun itselle sopii.
Avoimeen ryhmään on suositeltavaa osallistua silloin, kun itsellä on varmoja muistikuvia seksuaalisesta väkivallasta ja / tai hyväksikäytöstä. Jos epäilet kokeneesi seksuaalista väkivaltaa ja / tai hyväksikäyttöä, mutta muistikuvia ei ole, ei ryhmään osallistumista voida turvallisuussyistä suositella.
Jos ryhmään osallistuminen mietityttää, voit ottaa yhteyttä Tukinaisen kriisipäivystykseen ja keskustella asiasta henkilökohtaisesti.
Ryhmä kokoontuu aina parittomien viikkojen keskiviikkoiltaisin klo 18.15 -19.45 Tukinaisen tiloissa Helsingissä. Lisätietoja ryhmästä saa Tukinaisen kriisipäivystyksestä puh. 0800 97899 ma-pe klo 9.-15.00, la-su, pyhinä ja niiden aattoina klo 15.-21.00.
Ryhmän ohjaaja on tavoitettavissa puhelimitse ryhmäpäivinä keskiviikkoisin ennen ryhmän alkua klo 17.45-18.15 puh. 09 5860 360.
On ihanaa että sinulla on noin hyvä ja ymmärtävä puoliso. Tiedostat myös että väärät keinot lievittää tuskaasi eivät auta. Onkohan syys siinä että petät tietoisesti ja käytät vääriä keinoja auttaa itseäsi, että sisimmässä vihaat, inhoat ja rankaiset itseäsi: koet syyllisyytttä ja häpeää. Tällaiset tuntemukset ovat tavallisa hyväksikäytetyillä. Kuitenkin sinä olet syytön ja joutunut uhriksi: vaikka olisit joskus lapsena jopa nauttinut ja ollut yhteystyössä tilanteessa kun sinulle on tehty pahaa isäsi puolelta. Ymmärtämätön pieni lapsi tai nuori ei ole koskaan syyllinen hyväksikäyttöön. Syyllinen on tuo "läiheinen" aikuinen. Sinä olet itsessäsi erittäin arvokas ja hieno ihminen, olet vahva korjoitukseis perusteella. Uskalla ottaa härkää sarvista ja työstät ongelmaa.
Onneksi nykyään näistä asioista on paljon tietoa ja terapeutit ovat saaneet koulutusta ja on myös kirjallisuutta. Kannattaa lukea toisten kokemuksia, miten he ovat selviytyneet. Yllättävän monet ovat joutuneet kokomaan hylkäämistä ja olleet hyväksikäytön uhreja lapsuudessa ja siitäkin voi selvitä ja kannattaa selvitä.
Itse en ole kokenut hetikään näin pahaa ja pitkän aikaa, mutta minulla on ystväiä, jotka ovat kantaneet lapsuudessa koettua moskaa jopa vuosikymmeniä.
Toivottavasti saat hyvän terapeutin ja ymmärtäviä ystäviä elämäsi matkakumppaneiksi.