Kun tuntuu että noita mielenterveysongelmia on, niin kuinka helposti niistä saa lääkärin diagnoosin ja paljonko se vaatii tutkimuksia, vai riittääkö siihen että kertoo miten kaikki on mennyt omalla kohdallaan?
Miten mielenterveys diagnisoidaan?
jarmol.
14262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei tarvitse edes puhua psykiatrille yhtään mitään, diagnoosin saa jokatapauksessa jos käy vastaanotolla.
Joo, ainakin selektiivinen mutismi tulee, jos ei auo suutaan. :)
Kyllä masennus -diagnoosi ja lääkityksen saa aika helposti varsinkin terveyskeskuksesta, kunhan valittaa alakuloa ja väsymystä ja jaksamattomuutta.
Kannattaa tietenkin kuvata ne oireet mahdollisimman tarkkaan ja rehellisesti, jos haluat saada oikean diagnoosin.
Psykiatrisiin diagnooseihin käytetään kaikenlaisia oiremittareita, eivät ole mitään eksaktia tiedettä. Kyllä vaikeasti masentuneen erottaa olemuksestakin maallikkokin, mutta sitten ne kaikki muut ovat paljon vaikeampia.
Kokeneet psykiatrit osaavat arvioida parhaiten mikä on kokonaistila ja usein ilman mitään testejäkin.
Kannattaa terveyskeskuksessa varmuuden vuoksi sitten kysyä, pitäisikö kilpirauhasarvot testata.
Kyllä ne siinä mielessä on aika eksaktia tiedettä että jokainen diagnoosi on määritelty tarkkaan mitkä ovat sen kriteerit ja ne joko täyttää tai ei. Joissain niissä on vähän tulkinnanvaraa ja joissain ei juurikaan.
Mutta siis ei se nyt oikein tehtynä kovin summittaiska kyllä ole tuo diagnosoitu.
Aloittajan kysymykseen, minusta lähtökohta on se että sinä tiedät mihin tahdot apua ja muutosta, sitten psykiatrin homma on osata kysyä oikeat kysymykset. Toki sen miten kaikki on mennyt kertominen on yleensä aika iso osa sitä.
ei se samassa mielessä ole eksaktia kuin muu lääketiede. Potilas kertoo oireensa, jonka perusteella lääkäri OLETTAA, että kysymys on masennuksesta ja useinkin aloitetaan aivojen välittäjäaineisiin vaikuttava lääkitys ilman minkäänlaista objektiivista tutkimusta siitä onko noissa välittäjäaineissa mitään korjattavaa.
Psykiatria on uskomuksiin perustuvaa, ei niinkään mitattaviin, tieteellisiin seikkoihin.
Harvemmin psykiatrin eteen mennään ilman ongelmia (sillehän pitäisi olla diagnoosi ;) tai sitten jonkin läheisen ongelmia), oli ne sitten tiedostettuja tai tiedostamattomia. Ensimmäiseen kategoriaan menevät ahdistuneisuushäiriöt ja masennukset tmv ja jälkimmäiseen jotkin persoonallisuushäiriöt, psykoottiset oireilut. Toki ne voi mennä toisinkin päin.
"Kyllä ne siinä mielessä on aika eksaktia tiedettä että jokainen diagnoosi on määritelty tarkkaan mitkä ovat sen kriteerit ja ne joko täyttää tai ei"
Ei pidä paikkaansa. Kun määrittely on käsitteitä ja oireluetteloja, niin ei se kovin eksaktia voi olla.
Sitten on kaikenlaisia mittareita, jotka antavat vain suuntaa-antavia tuloksia, mutta joita pidetään eksakteina, kun ne ovat mittareita antavat tulokseksi pisteitä.
Niin, minusta se on eksaktia kun on määritetty tarkkaan mitkä oireet yhdessä esiintyessään ovat mikäkin tila. Ihan yhtä tarkkaa kun jos kyse olisi verikokeista, tässä vaan määrittelyn perusta on eri. Mutta se idea oli että diagnoosit eivät ole makuasioita.
Mittareistakin on se että niitä on erilaisia ja niitä voi käyttää eri tavalla. En tiedä nyt mistä mittarista puhut, mutta esim. jos on sovittu että jostain mittarista pisteet X saavalla henkilöllä on sairaus Y niin siinä ei ole sillein mitään tulkinnanvaraa, vaan silloin sairaus Y tarkoittaa nimenomaan sitä.
Näinollen diagnoosit eivät ole makuasia.
"Niin, minusta se on eksaktia kun on määritetty tarkkaan mitkä oireet yhdessä esiintyessään ovat mikäkin tila. Ihan yhtä tarkkaa kun jos kyse olisi verikokeista, tässä vaan määrittelyn perusta on eri"
Voisitko perustella?
MIten joku oireluettelo voi olla eksakti?
Toisen maailmasodan jälkeen oli 20 psykiatrista diagnoosia ja nyt niitä on 400. Hoidoksi niihin kaikkiin on kuitenkin tarjolla niitä samoja lääkkeitä.
Ja tiedätkö mikä porukka ne diganoosit keksii?
MIten joku oireluettelo voi olla eksakti?
Sillein että siinä lukee mimmonen on sitä diagnoosia sairastava ihminen. Joko se tutkittava on semmonen tai ei.
Samoin kun fyysisissäkin sairauksissa, alle tietyn määrän oleva hemoglobiini on anemia. Se joko on alle sen tai sitten ei.
"Toisen maailmasodan jälkeen oli 20 psykiatrista diagnoosia ja nyt niitä on 400. Hoidoksi niihin kaikkiin on kuitenkin tarjolla niitä samoja lääkkeitä."
Joo, ja aattele, fyysisiä sairauksia on kanssa tullu ihan hirveesti lisää. Ellei sit ookkin niin että ne on aina ollu ja vast nyt niille on keksitty nimi ja hoito. Diagnoosi ei tee sairaaksi, syy-seuraus suhde menee toisinpäin.
Ja psykiatrit ne aika pitkälle keksii.
Aistin jonkinlaista henkilökohtaista katkeruutta lääketiedettä kohtaan, joka ei tietenkään ole semmoinen asia mihin minulla olisi mielenkiintoa.
"Ja tiedätkö mikä porukka ne diganoosit keksii? "
No psykiatrit.
sadistit ja narsistit, sinä yhtenä muiden joukossa.
psykiatreissa on paljon psykiatriaan uskonsa menettäneitä. Ei taida olla muilla lääketieteen aloilla vastaavaa ilmiöö...
Mielenkiintoista nähdä miten aivotutkimuksen kehittyminen vaikuttaa psykiatriaan, varmaan monet osat siitä haudataan silkkana humpuukina.
Aloittanut käyttäytyy tarinassaan mielestäni sikäli netikettierikoisesti, että olettaa lukijoilta tietämystä...:/ Jokainen voi lukea itsestään terveydenhuollon rekistereihin kirjatut kommentit jos jaksaa ja haluaa, eli sikäli vaikea sanoa, mistä seikoista "voi saada mielenterveysdiagnoosin". Nuhakuumeinen potilas saattaa sanoa lääkärissä, että "v*ttu että kyrpii" ja lääkäri tulkitsee ongelman. Ongelmaa kai voi tulla yleislääkärin puuttuessa potilaan pääkoppaan, jos pitää tutkia polvilumpiota.
Itse en ole tavannut huippulääkäreitä, kuin keskussairaaloissa ja tulen ikäni ylistämään Suomen lääkärikuntaa keskussairaaloiden henkilöstön perusteella. Jos sairastuu vakavasti, on Suomessa keskussairaalat huipputasoa. Terveyskeskuksista en valitettavasti voi sanoa samaa.:/ Minä olisin ensimmäisen kerran vakavaan sairauteen sairastuttuani kenties(?) jopa kuollut, jollen itse hyvinkin fyysisesti sairaana kerran olisi vaatinut päästä keskussairaalaan ja kirjaimellisesti melkein kieltäytynyt poistumasta kylän terveyskeskuksesta asettuen ambulanssipaareille, mihin ambulanssiin itseni vaadittuani ja keskussairaalaan minut kuljetettua, todettiin siellä verikokeilla crp:i nopeasti olleen lähemmäs 300, verenhukan olleen elimistössäni suuri ja minun olleen hyvin sairas, koskei mikään ravinto imeytynyt ja olin jo kauan kitunut helvetillisissä fyysisissä kivuissa... Tähän tilanteeseen olisi paikallisterveyskeskuksen iloinen vastaanottoapulainen kuitenkin todennut ilman omiani ja muiden läheisteni vaatimuksia päästä keskussairaalaan, että: "Mene kotiin ja varaa seuraaavalle viikolle aika omalääkärille", siinä melkein pyörtyessäni verenhukkaan - niin siis mainitsematta edes sitä, etten tiennyt (tai tiedä) minkäänlaisen "omaläälärin" nimeä, koska kukaan ei sellaisista minua koskaan ole edes informoinut ja mainitsematta, etten tuntenut/ tunne yhtäkään ihmistä terveyskeskuksesta, johon puolinääntyneenä silloin menin.;)
Aloittanutta kehoittaisin ehkä kysymään ammattilaiselta vastausta kysymykseensä.:/