Tämän taudin ja oikuttelevan luonteen kanssa on vaihteeksi todella ihanaa elää. Työelämä ja muukin elämä menee päin helvettiä näiden sekoilujen takia. Miks ihmeessä mun pitikään lopettaa se lääkitys, nyt pitää alkaa syödä niitä uudestaan kun ei tästä elämästä mitään tule. Olen katkonut monia ystävyyssuhteita tässä lyhyen ajan sisällä ja pitkäaikaisen parisuhteen kaikenlaisten vainoharhojen ja sen takia että olen syyttänyt ilmeisestikin omista ongelmistani muita. Muut juovat liikaa tai ovat millaisia ovatkaan, hirvittävän kriittinen olen ollut muista ihmisistä vaikka tässä sen taas huomaa etten ole itsekään yhtään parempi kun masennus tulee ryminällä.. En yhtään ihmettele, mikäli edellisen elämäni hyvät tyypit eivät enää halua olla kanssani tekemisissä, siitä ei voi ketään syyttää. Paitsi itseäni.
Edelliseen tuskin on enää paluuta joten ei auta kuin jotenkin yrittää päästä eteenpäin elämässä. Taas vaihteeksi ellen tapa itseäni sitä ennen. Ei meinaa enää jaksaa tätä kriisistä kriisiin kulkemista ja paskassa rämpimistä.. Ihan kuin olisi täysin oman mielensä vanki Sairaalaankaan ei meinaa millään enää nykyään päästä sisään, ties kuinka monta kertaa on psykiatrian päivystyksestä käännytetty pois.
Edelliseen tuskin on enää paluuta joten ei auta kuin jotenkin yrittää päästä eteenpäin elämässä. Taas vaihteeksi ellen tapa itseäni sitä ennen. Ei meinaa enää jaksaa tätä kriisistä kriisiin kulkemista ja paskassa rämpimistä.. Ihan kuin olisi täysin oman mielensä vanki Sairaalaankaan ei meinaa millään enää nykyään päästä sisään, ties kuinka monta kertaa on psykiatrian päivystyksestä käännytetty pois.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luepa tekstisi ja mietiskele elämällesi vaihtoehdot!??Sinähän sen itsellesi kirjoitit!
Kun kerran olet noin realistinen ja jalat maassa, niin luulisi, että sinulla on hyvät mahdollisuudet selviytyä sairautesi kanssa ihan kunnialla eteenpäin elämässä. Sinä selvästikin osaat tunnistaa sairauden oireet ja syyt (se lääkitys). Eiköhän tuosta ole hyvä jatkaa.
Kiitos vastauksistanne. Olenkin kehittänyt keinon nyt asioideni käsittelyyn ja yksi on aloittaa sairauteni hoito, mutta myös päästä sinuiksi menneisyyden kanssa. Olen huomannut että käsittelemättömät tunteet helposti patoutuvat vihaksi ja masennukseksi. Lisäksi menneisyytensä ja omien mokailujensa kanssa täytyy olla loppujen lopuksi sinut ja katsoa tulevaan jotta voi päästä eteenpäin. Ja olla rehellinen itselleen, käsittelemätön viha muuttuu helposti katkeruudeksi ja muiden ihmisten syyttämiseksi ja itsesäälissä pyörimiseksi. Jokainen bipo on myös paljon muutakin kuin sairautensa, ailahtelevaan mielialaan ja siitä seuraavaan käytökseen liittyy erittäin paljon itseinhoa ja häpeää ja jos sitä ei osaa käsitellä niin on todella kusessa. Sitä haluan nyt alkaa puida sekä terapioin että päiväkirjoin. Käsitellä eron ja ystävien menetyksen ja olla heidän kanssaan sovinnossa ainakin omalta puoleltani vaikka emme tekemisissä olekaan. Minussa on vikoja mutta niin on myös toisissakin. Elämän realismia josta ei tarvitse ketään syyttää suuntaan eikä toiseen.