Oon 14-v tyttö. Haluiaisin tietää mikä mus on vikana.. Mua kiusattiin ala-asteella, haukkuttiin läskiksi ja osoteltiin.Vaikka olen normaalipainoinen.Osa syy kiusaamiseen oli kai se ,ku mulla on isot reidet, joissa on lihasta harrastukseni takia.. Oon hävenny itteeni koko ajan..Torun ,haukun , vihaan itteniäni tosi paljon. Itsemurhaa harkitsen melkein joka päivä ja miten ihmiset olisivat jos oisin kuollu. Mun omasta mielestä kukaan ei jäis kaipaamaan.Mun oma mummi on mulle tosi läheinen, pelkään sitä aikaa , kun se koulee.Tein viikko sitten masennustestin , tai oikeastaan kolme ,kaikissa tuli et mä kärsin vaikeasta masennuksesta. Isin ja äidin kanssa mulla on hyvät välit, mutta en oo uskaltanu kertoo täst asiast niille.Mulla on pari läheistä kaveria.Oon kertonu 2 niistä toinen ymmärtää , mut toinen sanoo et pitäiskö sen säälii mua. En haluu säälii, vaan apuu mut en uskalla pyytää sitä. Mulla ei oo itseluottamusta ollenkaan, tunnun aina olevani se nolla. Mulla on mun kaverin kaa riita, sen mielestä mä vittuilen sille koko ajan ja oon alakulonen.. Niin mä kai sitten oon.ja ne sanoo mua idiootiks ja tyhmäks. Ehk läpäl , mut mun mielest ei... Tuntuu et oon aina kaikkien tieelä ja riesana. jos esim. koe menee pieleen mulla tulee tosi paha olo, sillon alkaa aina se et haukun itteeni . miten voin olla näin huono? yms... Yritän aina olla tekoilonen , mutta se ei aina onnistu .En ikinä keksi ittestäni positiivisii asioit. En jaksa enää.Mä oon loppu. Onks jollai neuvoi mitä voin tehä? En oo ikinä ennen kirjotellu tälläseen keskusteluun, keräsin uskallusta monta tuntia tämän kirjottamiseen.
Mikä mussa on vikana?
Joku vaa
7134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lukiolaistyttö tääl kirjottelee. Ensinnäkin aika törkeetä kaverin sanoo et keräät vaa säälii, koska niin se ei ole! Ihminen tarvitsee tukea muilta! Sun kannattas puhuu vanhemmiles ku sul kerta on hyvät välit niihi, ne varmast ymmärtäs ja auttais sua. Älä välitä muiden mielipiteist, oot varmasti hyvä sellasena ku oot, maailmaan ei mahu kaht samanlaist! ;) Itseluottamus kasvaa pikkuhiljaa kun oppii arvostamaan niitä pieniä hyviä asioita itsessään. Muista et todellinen ystävä haluu auttaa ja tukea toista kun on vaikeaa! Itteeniki haukuttu koulus ja porukat haukkunu....---> ei kehuja: ollu syömishäiriö tai ehk vielki, tunnen itteni epäonnistuneeks ja huonoks aik usein mut on hyviiki päivii jolloin oon tosi iloinen, huonot välit vanhempiin, oon joskus ajatellu itsetuhosesti mutten onneks enää sillee et tekisin ittelleni mitään, koska se ois tosi itsekäs teko!... Kuuntelen ain muide murheita ja ajattelen et ne on paljo suurempii ku mun ja en puhu muille ku en haluu et ne joutuu kuuntelee mun huolii ku olisin vaa valittava idiootti! Joo en jaksa kirjottaa enempää, haluun vaa olla normaali oma itseni, joka on positiivinen, iloinen, ahkera, avulias, ymmärtäväinen yms.. Olen nyt päättänyt saada elämäni järjestykseen, tuntuu siltä, että vaikka mua on mones asias "rankaistu" niin joku kuitenkin suojelee mua ain ettei mitään ihan kauheaa tapahdu :) Yritä keskittyä niihin asioihin mitkä elämässäsi on hyvin! Mul oli tosi paha olla vuos sitte, mut nyt se on helpottanu ja toivon tulevani takaisin omaksi itseksen. Oli tosi rohkeaa kirjoittaa tänne ja se oli ensimmäinen asia kohti parempaa, älä anna kenenkään tuhota omaa itseäs! Voimia sulle ja hyvää joulun odotusta !
Jos puhuisit tilanteestasi ja olotilastasi vaikka kouluterveydenhoitajalle?
Siitä voisit aloittaa.
Onko sinulla mitään harrastusta joka olisi kivaa?
Ei kai sinua enää kiusata?
Jos kiusataan, niin siitä pitää kertoa vanhemmille.
vihaan itteeni ja olen 14 vuotias tyttö, ala-asteella haukkumista syrjintää,
Olen itsetuhoinen paska.
2 kaverilleni kerroin ehkä n. vuos sitte että viiltelen, toinen niistä petti mut ja kerto eteenpäi. Lopetin mutta alotin taas. En kerro kellekään ku en tee sitä huomiosta, ne vaa huomas. Ei huomaa enää. Mä alotan laihduttamisen kohta, ehkä mut sitten jätetää rauhaa ja voin vihdoin tykätä titestäni ees jossai muodossa, koska tuntuu että jopa mun vanhemmat vihaa mua. Niitten mielestä oon läski, enkä tarpeeksi hyvä ja ahkera.
Mä en jaksa näin
aloita terapia? ja en sano millään pahalla! siellä realistiset ihmiset voivat auttaa! masennukseen voi liittyä (tai varmaan liittyykin) epärealistiset ajatukset...
Kuten muutkin on sanonut niin kerro vanhemmillesi. Uskon että vanhempasi ymmärtää ja auttaa sinua paljon. Itse olen ollut vakavasti masentunut 5-vuotta, ja nyt ilman lääkkeitä 2 vuotta. Minuakin kiusattiin nuorena paljon ylipainon, jonka takia masennuin ja annoin mennä niin pahaksi että yritin itsemurhaa ennen kun suostuin hakemaan apua. Jotenka käy puhumassa kouluterveyden hoitajalle tai ihan psykiatrille ennen kun pahenee. Yleisin lääkkeet tuntuu olevan pelottava asia, ainakin minulle oli, mutta lääkkeillä on tarkoitus tasapainottaa elämää ja tehdä sinut terveeksi. Sillä masennus ei ole normaalia, se on sairaus. Ja kuten aikaisempaa viitaten, lääkkeet ei ole loppu iäksi syötäväksi. Kokeile jos auttaa terapia, hypnoosi tai vertaistuki. Vaikka tämä kuulostaa hölmöltä ja aika oudolta niin etsi joka asiasta positiivinen puoli. Itselläni autoi vaikka itse en aluksi uskonut. Mitä pitempää jatkoin positiivisen asian löytämistä, sitä onnellisempi olin.
Tarvitsette ammattilaisen apua. Kouluterv. hoitajaltkin voi aloittaa. Kertoo missä on psykiatrin vastaan otto ja keneltä varataan aika sinne. Jos uskallat niin kerro vanhemmilles tai mummulle jos vaikka tulis sun kans lääkärille. .. jos sä haluat. Tai sit voit mennä ihan yksinkin.
Tiedän omasta kokemuksesta nämä avun hakemiset. Nyt on onneksi edullisia ja tehokkaita mmasennuslääkkeitä saatavilla kun käy ekaks psykiatrilla = lääkäri.
Lääkkeiden lisäksi hän kertoo missä ja kenen kanssa voi aloittaa keskusteluhoidot.
Myös kela :n kautta voi hakeutua psykoterapiaan. Silloin kela maksaa suurimman osan kuluista matkakuluista.
Olkaa itsellenne armollisia ja hakekaa apua.
Ilman lääkäreitä , lääkkeitä, psykiatrista sairaanhoitajaa, kuntoutuskrs, terapiaa ja uskoa Jeesukseen olisin tehnyt itsemurhan. Nyt on tilanne tasaantunut eikä ole itsemurhavaaraa, kunhan huolehdin itsestäni. Hakekaa kaikki mahdolliset avut mitä ikinä keksitte, tämä sairaus on vakava
..ku tuol aiemmi puhuttii siit et joku aikos laihduttaa ni se voi pahentaa asiaa entisestään! ei itseään tarvi muuttaa muiden takia, pitäs vaan nauttia asioista mitkä elämässä on hyvin, niin mäki aion tehdä.. se laihdutusprosessi voi pahimmas tapaukses johtaa syömishäiriöön ja siin taas yks ongelma lisää... usko mua mä ite vaa masennuin syömishäiriön johost, mut tarkotan täl vaa sitä et saatat ruveta kontrolloimaan elämääs syömisellä! jaksamisia kaikille!