Taas ihan kamala olo, vaikka luulin, että mun itkukohtaukset yms. ois jotain ohimenevää. Mitään ei myöskään elämässä oo tapahtunu, oon edelleen yksinäinen.. kaikella tapaa. Nyt tuli sitten taas tää vanha tuttu itkukohtaus ja olo, jota ei voi purkaa mihinkään.
Mutta siis asia oli, että miksi en oo saanut lukee masennuksesta selvinneiden kirjoituksia? Yleensä ne on aina niitä, että, kirjoittaja tietää masennuksesta paljon ja on käynyt läpi hirveitä vaiheita, mutta on edelleen tavallaan samassa tilanteessa tai niin, ettei oo itsemurhan partaalla, mutta mitään hyvääkään ei oo elämään tullut.
Niinkö tässä käy? Eikö elämä tuu antamaan mullekaan yhtään mitään? Joskus oon aatellu, et sit ku kuolen, nii taivaassakin (jos sinne ees pääsen) oon yksinäinen, eikä tää paha olo lähde ees kuolemalla.
Mutta siis asia oli, että miksi en oo saanut lukee masennuksesta selvinneiden kirjoituksia? Yleensä ne on aina niitä, että, kirjoittaja tietää masennuksesta paljon ja on käynyt läpi hirveitä vaiheita, mutta on edelleen tavallaan samassa tilanteessa tai niin, ettei oo itsemurhan partaalla, mutta mitään hyvääkään ei oo elämään tullut.
Niinkö tässä käy? Eikö elämä tuu antamaan mullekaan yhtään mitään? Joskus oon aatellu, et sit ku kuolen, nii taivaassakin (jos sinne ees pääsen) oon yksinäinen, eikä tää paha olo lähde ees kuolemalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä masennus-palstalla kyllä masennuksesta parantuneita kirjoituksia tulee vähän väliä, mutta harvoin niihin vastataan, kun ihmiset mielummin kirjoittelevat niille, jotka ovat yhä masentuneita, tai vaan omasta kokemuksesta. Myös ihmiset masentuneena eivät edes halua uskoa, että moni näistä parantuneista oli edes "oikeasti" masentuneita, mikä omasta mielestäni on tosi rasittavaa.
Voin kuitenkin kertoa omasta kokemuksestani. Masennus on sellainen joka tuppaa tulemaan aina sillointällöin. Siihen kun kerran sairastuu, niin se saattaa tulla takaisin aina silloin, kun elämässä on kompastuskivi. Mutta sen kanssa voi kuitenkin elää, kun oppii tulkitsemaan oireet, hoitamaan heti oireiden alkaessa tai hakemaan apua ennenkuin tilanne menee liian huonoksi taas.
Itse sairastin 10 vuotta masennusta, josta 6 vuotta oli vaikea masennus diagnoosi. Söin hyvin isoja määriä lääkkeitä ja rauhottavia joka päivä.
Nykyään en syö lainkaan lääkkeitä ja mieleni on paljon pirteämpi, ei ehkä mikään överisi oleva, täysin elämää rakastava mieli, mutta ei ainakaan niin masentunut kuin silloin vuosia sitten olin, kun vain makasin sängyssä enkä edes enää jaksanut nousta ylös.
Joten masennuksen jälkeen on parempi elämä myös sinulle, sinun vaan tulee hakea sitä apua varhain ja löytää se syy miksi olet masentunut ja hakea siihen jokin hoitokeino, jokaiselle se on eri.
Kiitos vastauksesta. Toivottavasti tähän vastais useampikin. Mulle ei oo diagnosoitu masennusta, en kyllä ole missään käynytkään. Toisaalta välillä on sen verran hyviä aikoja, että oon aatellu olevan kyseen masentuneisuudesta, eikä masennuksesta. Ehkä mua myös pelottaa mennä minnekään, jos saankin masennusdiagnoosin... Silloin siitä tulee jonkinlainen ''mörkö'' =( Oon vaan miettiny masennuksen mahdollisuutta siksi, koska noi pahimmat hetket on niin pahoja.
Kuten sanoin, ihmiset jotka ovat parantumassa tai parantuneet eivät tänne paljoa kirjoittele, tai edes tällä palstalla enää käy.
Olet kuitenkin nuori vielä ja käyt läpi vielä sitä mitä me kaikki olemme käyneet, eli murrosikää. Silloin niinsanottu "teinimasennus" on aika yleistä, eikä sitä ole verrattavissa ihan aikuisiällä olevaan masennukseen, vaikka sitäkään ei tule ottaa mitenkään kevyesti.
Yritä päästä puhumaan jollekkin, vaikka koulun terveydenhoitajalle. Tuossa iässä en usko että sinulle diagnoosia tehdään, mutta sinut voidaan kuitenkin ohjata johonkin keskukseen tai ryhmään, jossa voit keskustella ja puhua tunemuksistasi ja todennäköisemmin löytämään myös muita nuoria, jotka käyvät murrosiässä myös masennusta lävitse.
Itse sairastin myös teinimasennuksen, omasta kokemuksesta voin sanoa, että huomattavasti kevyempi versio siitä masennuksesta, mikä minulla oli aikuisiällä.
Murrosikä ei kuitenkaan kestä ikuisesti, joten jos yrität pitää pään korkealla ja hoitaa masennustasi, se luultavasti paranee itsestään kunhan tulet aikuiseksi.
Jos haluat, voit toki kirjoitella tänne myös omia tuntemuksiasi ja sitä mitä käyt lävitse ja voin yrittää auttaa sinua eteenpäin niissä.