Monen vuoden jälkeen ikävöin vieläkin - sielu puhuu "seinille" niin sanotusti - avasit minussa jotain, ja nyt vieläkin - ikäänkuin puhun itsekseni, mutta sinulle. Kiusallista, piinallista ja sinä et halua auttaa minua pääsemään tästä eroon!! Yritin aikoinani - ilman vastausta.
MIten te muut olette toimineet vastaavassa tilanteessa? En halua ottaa häneen yhteyttä, koska tiedän hänen olleen jo kauan uudessa parisuhteessa ja ainakin hän antaa ymmärtää olevansa siinä onnellinen. Ei minulla ole mitään syytä mennä rikkomaan sitä - sitä paitsi hän käyttäytyi huonosti minua kohtaan enkä usko hänen ymmärtävän edes tehneensä niin. Haluaisin vaan saada rauhan? Vinkkejä, miten voin rauhoittaa sieluni tai suunnata sen toisaalle?
MIten te muut olette toimineet vastaavassa tilanteessa? En halua ottaa häneen yhteyttä, koska tiedän hänen olleen jo kauan uudessa parisuhteessa ja ainakin hän antaa ymmärtää olevansa siinä onnellinen. Ei minulla ole mitään syytä mennä rikkomaan sitä - sitä paitsi hän käyttäytyi huonosti minua kohtaan enkä usko hänen ymmärtävän edes tehneensä niin. Haluaisin vaan saada rauhan? Vinkkejä, miten voin rauhoittaa sieluni tai suunnata sen toisaalle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä, tunteilleen kun ei oikein voi mitään. Jotenkin ajattelisin sen niin kuitenkin että elämä on elämistä varten. Kannattaako sitä tuhlata toisesta haikailuun jos häntä ei voi saada rinnalleen. Ehkä asia on senkin takia jäänyt vaivaamaan, koska hän käyttäytyi huonosti. Jospa alitajuisesti odotat hänen ymmärtävän sen ja pyytävän käytöstään anteeksi.
samoin minä sinulle...en koe sitä negatiivisena asiana vaan musta mukava ajatella esim. nukkumaan mennessä ottaessani halityynyni tiukkaan haliotteeseen että sä oot siinä.
Sitten sekin että olen sinulle "uskollinen" ja odotan vain että kohtaamme taas.
Parisuhde ei ole ollut vuosiin onnellinen ja siksi olen "lupautunut" sulle omassa mielessäni joten älä nyt mokaa tätä juttua! SINÄ OLET, Olet ja rakastan sua suunnattoman paljon...
Jaksetaan hetki vielä ja kenties me olemme yhtä kohta...
Laita hänet sellaiseen vaaleanpunaiseen rasiaan ja sulje rusetilla, jätä pieni muisto siitä sydämeen ja siirrä vaatekomeron hattuhyllyn takimmaiseen nurkkaan. Ajattele omaa elämääsi ja elä sitä täysillä.