Ihminen, joka käy lounaaksi syömässä mustaa makkaraa ja puolukkahilloa sekä ihminen, joka syö hienostuneesti kalliita ravintola-aterioita viineineen?
Voivatko he rakastua toisiinsa?
Voivatko he rakastua toisiinsa?
Voivatko erilaiset elämänkohtalot kohdata?
uskotko kohtaloon
13121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi voi, sehän tuntuu olevan kovastikin muotia se erilaiseen kulttuuriin rakastuminen, sehän kuulema rikastuttaa.
Meillä ollaan ratkaistu niin että miehen hylly on jääkaapissa ylimpänä, mun alimpana ja yhteiset ruuat keskellä, heh heh
Noooo, tämän maan miehet hakevat vaimonsa kaukoidästä ja naiset Välimeren etelärannoilta joten helpommin nuo erilaiset elämänkohtalot tuntuvat yhteen sopivan kuin samanlaiset...
En usko kohtaloon. Sattumaa kaikki. Erilaisten ihmisten elinpiirit voivat leikata jollain elämän alueella. Kun kummallakin on herkkyys leimautumiseen, niin tarkoituksenmukaisuuslaskelmat, ruokailutottumukset tai koulusivistys ovat täysin merkityksettömiä asioita.
Alkukiihkossa voi olla merkityksettömiä, mutta ajan myötä voi tulla vaikeuksia.
Nimittäin siinä muodossa, jos toinen pitää tiukasti kiinni kalliista ravintolaillallisista.
Ajattelen vaan, kun saan hyvää perusruokaa aikaan, jos pitäisi kovin usein lähteä tuhlaamaan aikaa ja rahaa ravintolaan jonkin gourmee-ateriaan, niin kyllä siinä kitkaa tulis, eikä kauan menis.
Ja kun hyvää viiniä ei ole olemassa, niin sekin vielä.
Mulla on kokemusta noista erilaisista ruokailutottumuksista. Mun avomies nimittäin metsästää, ja minä en ole syönyt kalaa tai lihaa ainakaan 30 vuoteen, enkä koskaan valmista ruokaa niistä, enkä käsittele niitä millään tavalla. Toki ruokaa valmistan, mutta ilman eläinten ruumiinosia. Yhdessä on silti eletty yli 20 vuotta. Jokaisen täytyy saada olla oma itsensä ja toteuttaa itseään, mutta yhtälailla pitää antaa tilaa myös toisen ihmisen toisenaisille elämäntavoille. Ja yksilönvapaus noissa juoma-asioissakin. Mitäpä se kennelekään kuuluu, mistä tykkää tai ei tykkää.
Sen verran realisti oon, että jos lähtötilanteet on noin erilaisia, kun aloituksessa, niin ei kannata tuollaista valuvikaa ottaa, eihän siitä pitemmän päälle kuitenkaan mitään tule.
Niin no, ihmiset kehittyvät halutessaan ja osaavat olla joustavia. Eihän sitä tiedä, vaikka aloiitaisivat toistensa kannustuksella kokeilevan keittiön harrastamisen. Mä nyt olen optimisti, ja uskon ihmisissä piileviin voimavaroihin. Tarttui opettaja-ajoilta takkiin.
Joustavuutta tarvitaan monessakin asiassa. Tää tuntuis melki yhdetä pienimmistä.
Tää oli yksi lounas -esimerkki... varmaan välimuotoja myös :)
Ei muuten ole pienin.
Sehän kertoo jo ajatusmaailman erilaisuuden.
Esimerkki on provo.
Minä en makkarasta pidä, mutta en pidä ihmeemmin ravintolassa syömisestäkään.
Voin hyvin kuvitella kohdallani tilanteen, viinistäkään en pidä. Saunakaljat juon ja siihen se minun alkoholinkäyttö jää. Niin sehän pitäisi minua junttina, mitä olenkin, mutta minä olen omanarvontuntoinen juntti, enkä siedä, että minua katsotaan pitkin nenänvartta.
Siitä ei seuraisi kun sanomista, jonkun aikaa menis, eikä kumpikaan olis alkuinnostuksen jälkeen tyytyväinen.
Sen pituinen se.
Kärjistetty esimerkki.. sinun vastaus taisi olla provo! ;)
Eihän sitä voi kaikkien ihmisten puolesta puhua, enimmäkseen omastaan, mutta uskoisin että aika moni voi joustaa, siitä kärsimättä.. jos haluaa!
Ettäkö jos ei juo viiniä, käytä alkoholia on juntti..
Mun mielestä sen on kyllä ennemmin päinvastoin, jos nyt miten junttius yleensä määritellään.
Moni asia voi jäädä alkuinnostukseen, mutta ei siksi kannata asioista luopua, jos niiden katsoo olevan vähänkään tärkeitä.
Olen puh.. kirjoittanut!
Ei minun vastaus ollut pyöristelty .).
En minä usko, että noin erilaisille ihmisille,mitä aloituksessa on, voi kipinää syttyä muualla, kun elokuvissa.
Aivan hyvin voivat. Erilaisuus opettaa ja kasvattaa. Samanlaisuus on sensijaan kyllästyttävää.
Hiukan asian vierestä, mutta en ole koskaan maistanut mustaa makkaraa. Voi olla nautinto tai ei???
Kyllä hienostuneesti ravintolassa syövä henkilö pitää myös kotiruuasta.
Kumpainen olet? Hienostuneesti ravintolassa syövä, vai mustan makkaran ystävä? Jos olet jälkimmäinen, niin loihdi hienostunut kotiruoka ja kutsu se ihastuksesi kohde luoksesi syömään.
Ravintolassa yleensä syödään silmillään, mutta kotona nautiskellaan makuja.
Kyllä voivat..ja hyvinkin erilaiset. Kokemusta löytyy minultakin..tuo ruokapuoli toki siinä jos, molemmat arvostaa samanlaista ruokakulttuuria on hyvätkin puolensa. Kuitenkin jo tämäkin puolen kokeena tiedän että, ravintola-alan ammattilaiset jotka ikänsä sitten saaneet työnsä puolestä myöskin näitä gourmet liha-annoksia syödä..itse. Niin arvostavat hyvinkin korkealle sen aivan tavallisen lihapöyrykän perunamuusseineen..varsinkin jos, heidän ei itse tarvitse sitä tehdä. Ammattikeittiö kun eri kuin kotikeittiö:) Toisaalta ymmärrettävää ettei enää vapaa-aikana halua ruokaa tehdä jos, sitä tehnyt tai tekee ammatikseen. Mieheni minullakin eläkkeellä oleva ammattilainen ja voin sanoa että, varsin laiska nykyisin tekemään ruokaa kotona..kysymys ei taidosta...vaan siitä ettei vaan enää viitsisi..millään..ei vaan jaksa häntäkään kiinnostaa...motkottaa mikemminkin jos joutuu tekemään;))) ja minä saan sitten kuulla kuin laiska olen? - välillä ottaa päähän...hän kun ei tekisi mitään;))) kotitöitä..
Tsau:Friidu