Olen 20- vuotias nainen. Tuntuu että kaikki hajoo päälle. Olen nyt 3 vuotta kärsinyt pahasta atooppisesta ihosta ja kaikista maailma allergioista. Teen mitä tahansa tai en mitään niin silti ihoni on kamalassa kunnossa. Se jo itsessään saa mielen masentuneeksi kun iho on aina rupinen ja verinen. Ihmiset tuijottaa ja utelee mikä sairaus mua vaivaa kun kaulaa myöten olen aivan ihottumassa. Nyt talvella saa onneks kaulansa peitettyä kaulaliinalla mutta kesäisin on kauheeta ku haluais kulkee kesäsis vaatteis mutta ei voi ku ihmiset vahtaa mun kärsinyttä ihoo..
Ja ton ihoni lisäksi olen nyt 4 kuukautta kärsinyt kamalasta ala maha kivusta. Kahdessa leikkauksessa jo siitä ollut eikä mitään löydetä. Kipulääkkeitä vaan ja kotia paranemaan. Mutta kun ei parane.. Sit lääkäri ja oma lähipiiri alkaa epäillä että tunnen haamukipuja. Se ei tunnu mitenkää kivalta kun oikeesti on tosi tuskallista elämää tämän maha kivun kans.. Kukaan ei usko kipujani ja kukaan ei ymmärrä miltä tuntuu.
Olen valmistunut parturi-kampaajaksi pari vuotta sitten mutta en saisi alan hommia allergian takia tehdä. Kokeilin opiskella lähihoitajaksi mutta sekään ei sovi minulle. Lääkärit suosittelisivat vain jotain toimisto hommia mutta kun ei kiinosta..
Tuntuu että on elämän ilo ja kaikki hukassa. Ei oo mitää mistä pitää kii. Nyt olen aloittanut parturi-kampaaja yrittäjän kun jotain töitä ois tehtävä. Mutta alkaa tuntua sekin puulta. Joka päivä samaa hommaa. Lähtisin opiskelemaan jos tietäisin mitä haluan opiskella. Mikään ei kiinosta ja ne mitkä kiinostais en pysty ihottumani takia tehdä.. Kaikki harraa vastaan.. Tuntuu että kaikki masentaa. Joka ilta täytyy itkien mennä nukkuun ku mikään ei enää tuo iloa elämään..
En tiedä enää mitä tehdä.. Työttömänä en halua olla mutta kun ei maistu tuo yrittäjän elämäkää hyvältä.. Ja en tiedä mitä elämältäni haluan. Kaikki hukassa.
Seurustelen tällä hetkellä mutta sekin tuntuu puulta. Elämässäni on ollut kolme pitempi aikaista suhdettas mutta kaikki on jossakin vaiheessa alannut minua liikaa ahdistaa ja on ollut pakko erota. Kun muutan toisen ihmisen kans saman katon alle niin sitten alkaa ahdistaa. En tiedä mikä siinä minua vaivaa mutta sitten alkaa ahdistus..
Olisiko muita vastaavassa tilanteessa olevia? Kokemuksia siitä kun tuntuu että on elämän suunta hukassa? Ei tiedä mitä tehdä?
Olisi kiva saada sellasia tänne..
Kiitos sinulle joka jaksoit lukee tämän..
Ei oo paljo ketään kuka mua kuuntelis. Olen aina se ihminen joka kuuntelen muita mutta kun ite avaan turpani niin ketää ei kiinnosta..
Ja ton ihoni lisäksi olen nyt 4 kuukautta kärsinyt kamalasta ala maha kivusta. Kahdessa leikkauksessa jo siitä ollut eikä mitään löydetä. Kipulääkkeitä vaan ja kotia paranemaan. Mutta kun ei parane.. Sit lääkäri ja oma lähipiiri alkaa epäillä että tunnen haamukipuja. Se ei tunnu mitenkää kivalta kun oikeesti on tosi tuskallista elämää tämän maha kivun kans.. Kukaan ei usko kipujani ja kukaan ei ymmärrä miltä tuntuu.
Olen valmistunut parturi-kampaajaksi pari vuotta sitten mutta en saisi alan hommia allergian takia tehdä. Kokeilin opiskella lähihoitajaksi mutta sekään ei sovi minulle. Lääkärit suosittelisivat vain jotain toimisto hommia mutta kun ei kiinosta..
Tuntuu että on elämän ilo ja kaikki hukassa. Ei oo mitää mistä pitää kii. Nyt olen aloittanut parturi-kampaaja yrittäjän kun jotain töitä ois tehtävä. Mutta alkaa tuntua sekin puulta. Joka päivä samaa hommaa. Lähtisin opiskelemaan jos tietäisin mitä haluan opiskella. Mikään ei kiinosta ja ne mitkä kiinostais en pysty ihottumani takia tehdä.. Kaikki harraa vastaan.. Tuntuu että kaikki masentaa. Joka ilta täytyy itkien mennä nukkuun ku mikään ei enää tuo iloa elämään..
En tiedä enää mitä tehdä.. Työttömänä en halua olla mutta kun ei maistu tuo yrittäjän elämäkää hyvältä.. Ja en tiedä mitä elämältäni haluan. Kaikki hukassa.
Seurustelen tällä hetkellä mutta sekin tuntuu puulta. Elämässäni on ollut kolme pitempi aikaista suhdettas mutta kaikki on jossakin vaiheessa alannut minua liikaa ahdistaa ja on ollut pakko erota. Kun muutan toisen ihmisen kans saman katon alle niin sitten alkaa ahdistaa. En tiedä mikä siinä minua vaivaa mutta sitten alkaa ahdistus..
Olisiko muita vastaavassa tilanteessa olevia? Kokemuksia siitä kun tuntuu että on elämän suunta hukassa? Ei tiedä mitä tehdä?
Olisi kiva saada sellasia tänne..
Kiitos sinulle joka jaksoit lukee tämän..
Ei oo paljo ketään kuka mua kuuntelis. Olen aina se ihminen joka kuuntelen muita mutta kun ite avaan turpani niin ketää ei kiinnosta..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä ainkin jakoin lukea kirjoituksesi. On sinun suvussasi samanlaista ihottumaa, onko se oire henkisestä stressistäsi. Voi olla että olet allergnien jollekin ruoka-aineelle. Kun on mieli maassa, kokee että ei ole kenellekään tarpeellinen? En vähättele ongelmaasi, mutta kun on kurjaa niin helposti häkee kaiken yli todellisuuden.
Kannattaa estiä vain sinnikkäästi muutakin apua kuin kivunlievitystä.
Olet vielä nuori. Ei elämä aina herkkua ole: jokaisella on ne kivun ja kasvun aikansa.
Heippa!
Kurjaa, että sulla on paha olla. Tunnistan kirjoituksesta itseäni, mutta ajattelin nyt puhua atopiasta. Eli saako kysyä, miten hoidat ihoasi?
Mielestäni se ei ole mikään maailmanloppu, jos ei tiedä heti mikä ala kiinnostaisi... Koita ottaa vaikka vähän rennommin?
Ja itsekin olen sit mielisairas.