John Carter (2012)

Näyttää erittäin hyvältä.

http://newmoviedetails.com/movie/95/John Carter

Pakko se on lähteä katsomaan heti perjantaina kun tätä elokuvaa olen odottanut yli 35 vuotta, eli siitä asti kun luin Marsin sotavaltias kirjan

Kävin eilen katsomassa, ja jos pitää TÄRKEIN summata, niin kyllä mun mielestä leffa saavuttaa kuvauksen Barsoomin kuolevan planeetan punaisten marsilaisten, vihreiden Tharkien(varsinkin niiden!), Warhoonien, valkoisten apinoiden kansoitetusta kuolevasta planeetasta.

Mutta vaikeaa.

Sanoin useamman kerran leffaa katsoessani.
Siis todella vaikeaa, kuvata Edgar Rice Burrougsin hengessä homma, mutta varsinkin Vihreiden Tharkien kohdalla Andrew Stanton on mun mielestä onnistunut 9sin arvoisesti. Muuten varsinkin käsikirjoitus puuroutuu, eikä olla uskollisia B:n kirjoille, omituinen Matai Shang omistaa vielä omituisemman 9. säteen josta Burrougs ei mainitse mitään Marsin sankari, Marsin Jumalat, eikä Marsin Sotavaltias- kirjoissa jotka sitä varsinaista Mars-sagaa. Mutta varsinkin vaikeudesta kuvata nelikätisiä 2,5metrisiä Tharkeja realistisesti, sillä tätä pelkäsin, niin trailerit ei mun mielestä pettäneet vaan Stanton on onnistunut, ehkä tärkeimmässä : saavuttamaan Marsin kuolevan planeetan karun, julman, lohduttomankin ilmapiirin johon John Carter tuo uuden toivon.

Eniten ehkä ärsyttää loppukohtauksien yöllisissä kuvauksissa niiden puuroutuminen(juoni 9-säteestä, ja sen kanssa muustakin karkaa), 3D-tekniikka ei saa yökohtauksista oikeastaan mitään irti, mutta päiväkohtaukset teurastusareenoilla, takaa-ajoineen autiomaassa sen vastapainoksi loistavat erinomaisuudellaan!

Sitten mietin kuka oikein pystyy astumaan Kapteeni Carterin saappaisiin, ovatko ne silti liian suuret, niin Taylor Kitsch tekee yllättävän uskottavan roolin, pituutta miehellä saisi olla kyllä enemmän, ja John Carterin teräksenharmaiden silmien säihke puuttuu. Yllätys-yllätys - mielestäni Lynn Collins Dejah Thoriksen roolissa näyttelijöiden kohdalla on ehkä heikoin lenkki, olisin toivonut Dejah Thoriksesta juuri sellaista kuin hän herkkänä, ei romuluisena kuin Collins, vaan vähän tuittupäisenä jalkaa polkevana ihanana Marsin prinsessana - on kuvattu John Carterin nousevaksi sydämen rakastetuksi. Juuri tässä elokuvan heikkous - leffa ei SYTY siihen uskomattomaan sydämen kiihkoon ja tunteiden paloon jossa Burroughs on aivan mestari.

Sydämen palo rakkauden sydämen paloa, ja sitä ei voi matkia, se pitää elää, ja kokea, joten tässä vaikein kompastuskivi yleensäkin elokuvissa, kuinka onnistua kuvaamaan niitä sydämen suurimpia tunteita, joita kirjailija mielessään ja sydämessään on kokenut. Minusta Edgar R. Burroughs on ylittämätön kuvatessaan John Carterin ja Dejah Thoriksen rakkaustarinaa. Ja tässä kohdassa se 10-vuotias nuori poika minun 5kymppisen sydämessä, se poika joka innoissaan ahmi kaikki Mars-kirjat eläytyen, tietenkin John Carteriksi, huokaa että missä se ihana kutkuttava rakkaustarina?

Se vaan jää puuttumaan.

Varsinkin Lynn Collins ei vakuuta, ja 'Oma Päällikköni' ja 'Oma Prinsessani'- tunnustukset rakastavaisten toisillensa puuttuvat elokuvasta täysin.

Kun sotaista mutta intohimoa täynnä olevaa rakkautta lähdetään kuvaamaan kirjallisuudesta elokuvaksi, niin miksei tälle ykkösasialle osata olla uskollisia?
FFF!
Siksi koko leffalle arvosanaksi vain seiska.

.oOOOo.

Mihin Led Zeppelinin säveltämä Kashmir-kappale hävisi, oli vielä trailereissa mukana, ja loi minusta leffaan tarvittavaa dramaattisuutta? Peter Gabrielin "My body is a Cave"- sävellys toimii ihan hyvin, mutta muut taustalla soivat jäävät sitten taustalla soiviksi vain, eli silti hyvä että eivät pomppaa ylös häiritseviksi tekijöiksi.
Muutenkin leffan kokonaisilmettä ajatellen tuntuu hyvältä ettei mikään asia pomppaa häiritsemään kokonaisilmeen säilyvyyttä ja jatkuvuutta, joten syytä on odottaa 2-osaa - toivottavasti ohjaaja&tiimi eivät mokaa, ja vie Marsin henkeä edelleen lisää sivuraiteille.

Siis seiska leffalle .
Ja silti MUST - On se pakko katsoa : )

Tämä oli siis suuri tapaus ja sai itseni leffateatteiin viiden vuoden tauon jälkeen, vähän mix-feelings, siis elämää suurempi tarina, mutta Stanton oli muuttanut sitä liikaa ja ehkä juuri siksi se ei täysin toiminut.

Miten voi olla että tarina joka on inspiroinut enemmän ihmisiä kuin juuri mikään muu ennen tai jälkeen voi flobata? Se ei käy järkeen.

Tosin USAsta oon kuullut fiksuja selityksiä, leffan nimi oli virhe, John Carter ei sano kellekään mitään, lisäksi amerikkalaiset on kadottaneet perspektiivinsä, omaa historiaa ei enää ymmärretä ja arvosteta, Euroopassa tämä elokuva oli suuri tapaus koska täällä Burroughs yhä tajutaan scifin edelläkävijäksi vaikka onkin jenkki, mutta jenkit ei ymmärrä miten merkittävä hänen panoksensa oli alkuaikojen scifille.

Minustakin ainakin yksi jatko-osa saisi tulla. Ekan filkan taso olisi täysin riittävä minulle. Hiukan epäilyttää "Jumalissa" rankat rotujutut, ne pitäisi varmaan kiertää jollakin tavoin poliittisen korrektiuden nimessä.

Eiköhän siitä tule kaikkien aikojen suurin floppi, ja Renny pääsee vihdoin pälkähästä

http://www.bbc.co.uk/news/business-17442200
http://gammasquad.uproxx.com/2012/03/john-carter-likely-to-be-the-biggest-flop-of-all-time