Ei enää ikävä, ei tarvetta nähdä

Kirjoitan tämän ikävä palstalle, vaikka ikävä ei enää kaiherra samoin sisintäni kuin silloin joskus. Silloin, kun laskin päiviä, viikkoja, kuukausia milloin taas näksisimme. Silloin, kun iltaisin tyynyyn pääni painaessa vain sinun kuvasi tuli mieleen. Silloin, kun ihoni muisti vielä kosketuksesi jättämän poltteen.

Haluaisin vain niin kertoa sulle, mies, että ikävä on muuttunut kauniiksi kaihoksi. Kaikki tunteeni hiljennetty, unohdan ne ajan kanssa, hiljakseen. Kaiholla enää hatarasti muistan sut ja mut, meidän pienet varastetut hetkemme. Tiesimme ettei asiat enää muutu tässä elämässä, emmekä edes yrittäneet niiden suuntaa muuttaa. Huuma vei ja poltteli, rajustikin välillä.
Mutta taisimme päästä tästä kaikesta? Vihdoinkin.

Sun taktiittasi puri. En tiedä vieläkään teitkö sen tarkoituksella vai menikö asiat vain niin? Et ole antanut tilaisuutta purkaa kaikkia ajatuksia, syytä en tähänkään tiedä, ehkä miehenä ajattelet sen olevan turhuutta. Ja ehkä se on niin.
11333
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Kerro millainen taktiikka sillä oli.

Äänestä

Itse ikävöin ja ajattelen erästä ihanaa naista lähes päivittäin vaikka meidän jutustamme on jo noin 7 vuotta. Mutta sitä kesää ja syksyä en koskaan unohda. Välimatka vain tuntui ylivoimaiselta esteeltä välillämme... Tunteeni häntä kohtaan eivät ole sammuneet.

Äänestä

Tiukkaa tilitystä

Äänestä

Miksi sä et ota yhteyttä ja pura niitä ajatuksia kasvotusten?
Olen antanut sulle aikaa olla yksin ja miettiä asioita rauhassa kun luulin että haluat niin? Soita tai laita tekstiviesti niin selvitetään tämä asia kasvotusten. En mä halua että näin käy!

Mulla tässä välillä katosi numerosikin.

Voitko ottaa oikeesti yhteyttä? En pyydä muuta kuin tämän...

Äänestä
  • "välillä katosi numerosikin"eli numero on siis löytynyt?kandee varmaan sit soittaa

    Äänestä

  • Mistä tiedän että se olet sinä? Mitkä sun nimikirjaimet on?

    Äänestä

  • wanhak. kirjoitti:

    "välillä katosi numerosikin"eli numero on siis löytynyt?kandee varmaan sit soittaa

    Katos lopullisesti ja sitä ei saa kun naisella on salainen numero.
    Hän voi mun numeron kysyä jos haluaa ja löytää oikean henkilön kun asun samassa paikkaa kun silloinkin.

    Äänestä

  • Haluaisin niin kipeästi ottaa sinuun yhteyttä, mutta miten voin tunnistaa sinut?

    Äänestä

  • sydän karrella kirjoitti:

    Katos lopullisesti ja sitä ei saa kun naisella on salainen numero.
    Hän voi mun numeron kysyä jos haluaa ja löytää oikean henkilön kun asun samassa paikkaa kun silloinkin.

    mikä on tilanteesi nykyään?
    Mutta mukava olisi nähdä, olen välillä ajatellut kutsuakin laittaa..

    Äänestä

  • En tiedä, kirjoitti:

    mikä on tilanteesi nykyään?
    Mutta mukava olisi nähdä, olen välillä ajatellut kutsuakin laittaa..

    Laita ihmeessää.

    Äänestä

Meillä ei ollut tapana soittaa saati tekstata toisillemme. Toistemme numeroitakaan ei suoranaisesti nyt ollut. Tuskinpa kukaan teistä on oikea henkilö, se jolle kirjoitus on tarkoitettu.

Etäisyys ja välinpitämättömyys on hänen taktiikkansa.
Sitä edelsi 9kk sitten käynyt episodi, joka oli kaikinpuolin ikävä.
koko juttu jäi vaan selvittämättä meidän kahden kesken.
No sitten se alkoi, oikeastaan tuon jälkeen hiljakseen, tunteeton ja kylmä etäisyys.


Odotan ja toivon, että lause "poissa silmistä, poissa sydämestä" - totta.
Olisihan tämä voinut päättyä mukavamminkin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ei aito vaalea kirjoitti:

Kirjoitan tämän ikävä palstalle, vaikka ikävä ei enää kaiherra samoin sisintäni kuin silloin joskus. Silloin, kun laskin päiviä, viikkoja, kuukausia milloin taas näksisimme. Silloin, kun iltaisin tyynyyn pääni painaessa vain sinun kuvasi tuli mieleen. Silloin, kun ihoni muisti vielä kosketuksesi jättämän poltteen.

Haluaisin vain niin kertoa sulle, mies, että ikävä on muuttunut kauniiksi kaihoksi. Kaikki tunteeni hiljennetty, unohdan ne ajan kanssa, hiljakseen. Kaiholla enää hatarasti muistan sut ja mut, meidän pienet varastetut hetkemme. Tiesimme ettei asiat enää muutu tässä elämässä, emmekä edes yrittäneet niiden suuntaa muuttaa. Huuma vei ja poltteli, rajustikin välillä.
Mutta taisimme päästä tästä kaikesta? Vihdoinkin.

Sun taktiittasi puri. En tiedä vieläkään teitkö sen tarkoituksella vai menikö asiat vain niin? Et ole antanut tilaisuutta purkaa kaikkia ajatuksia, syytä en tähänkään tiedä, ehkä miehenä ajattelet sen olevan turhuutta. Ja ehkä se on niin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu