Mitä minulle on tapahtunut?En ole oma itseni enää.Ennen minulla oli vaisto,nyt se ei toimi,olen sokea.Minulla oli aivotkin ja ideoita,osasin vaikka mitä,nyt pää on täynnä tyhjää.Olin joskus iloinen ja positiivinen,nyt olen aina pahalla päällä ja itken usein.Ennen oli kavereita ja hyvät välit ihmisiin,ainakin enimmäkseen,nyt olen aina yksin enkä oikein pidä kenestäkään.Ennen uskoin asioihin, ja jotkut olivat tärkeitä,nyt mikään ei merkitse mitään.Tunnen olevani täysin ulkopuolinen kaikessa ja kaikkien kanssa, jopa kaupassa käyminen on vaikeaa.Oma lapsi on ainoa joka joskus saa minut tuntemaan jotain hyvää.Olenko tuhoon tuomittu, meneekö tämä ohi,saanko itseni takaisin vai mitä oikein tapahtuu??
Vain oikeasti näkevälle!
sielutonko?
585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämä (ja Jumala) ovat pettäneet minua liian monta kertaa,en voi enää luottaa mihinkään,en edes itseeni..Miksi??Minä olen jotenkin "saastunut"..
Hei
ei Jumala ole sinua pettänyt, hän seuraa mielenkiinnolla lähelläsi ja ihmettelee itsesyytöksiäsi. hän on surullinen, koska annat elämäsi valua alas kylkiäsi pitkin, etkä pidä puoliasi.
olet kokenut pettymyksiä ja ikä on laskeutunut harteillesi. mutta ei siinä ole vielä tarpeeksi syytä antaa vain mennä. onhan sinulla monta hyvää asiaa, joiden puolesta potkia eteenpäin.
painosi ja ihosi ovat retkahtaneet huolimattomuutesi vuoksi, et haluaisi enää näyttäytyä kumppanille alasti.
sinulla on kaksi mahdollisuutta, kuinka edetä. sinä itse valitset tiesi ja kannat vastuun päätöksestäsi.
se parempi mahdollisuutesi on naisellinen vyötärö, onnellinen perhe-elämä ja siisti koti, missä on hyvä henki.
aloita uusi vuosi hyvillä mielin ja valmistaudu ajoissa uuteen. et sinä mitenkään saastunut ole, olet vain antanut itsesi repsahtaa. siihenkin on monta syytä, yksi on pettymyksien ketju ihmisten kanssa.
sinä olet ihan ok, arvosta itseäsi ja tee itsestäsi se ihminen, mikä sinä aina ole halunnut olla.
t: Keskiyö
tarkoitin henkisesti saastunut, minussa on jotain pahasti rikki mitä ei voi mitenkään korjata
ja pitäisi ensin löytää rakkaus ennen kuin voi onnellista perhe-elämää viettää
ja kyllä jumala on vaan pettänyt,se vain leikkii mun kans,vilautellaanpas tuolle typerykselle ihania miehiä,ihania elämiä,töitä ja paikkoja..ja otetaanpa pois ja annetaan muille ja saapi jäädä nuolemaan näppejään ja nauretaan päälle...tältä minusta tuntuu!
Hei vielä
tiedätkös, että me kaikki saamme tuota ryöppyä niskaamme? me aivan kaikki.
on sitten eri asia, kuinka pahan olomme työstämme. jokainen päättää itse pärjääkö, vai antaako vain mennä.
ja kyllä, juuri sinua odottaa ihana perhe-elämä, jos niin valitset. mutta tietenkään se ei putoa taivaasta syliisi, niinkuin ei mikään muukaan asia putoa lahjana syliin.
aivan ensiksi, lopeta kadehtiminen ja toiseksi, anna itsellesi armoa.
sinä olet ihminen ihmisten joukossa, et ole sielunvammainen, etkä vajavainen.
jos et tahdo korjata oloasi, on sekin sinun oma päätöksesi, jota kunnioitetaan ja sinun annetaan olla sen kanssa.
laita nyt mietintämyssy syvälle päähän.
t: Keskiyö
ei minulla ole aivojakaan enää,eikä järkeä,minä luovutan,en jaksa ajatella asiaa enää..jospa seuraavassa elämässä parempi onni..tai sitten ei..