Tämä kannattaa nyt todellakin kuunnella tarkasti asiantuntijan lausuntona asiasta....varsinkin, kun täällä on niin paljon virheellisiä käsityksiä/vanhentunutta tietoa aiheesta.
http://areena.yle.fi/video/1323242763516
http://areena.yle.fi/video/1323242763516
Vastaukset 67
Vanhimmat
Kerrankin joku puhuu asiaa!
Tämäkin psykiatri otti kyllä esille narsistisesti persoonallisuushäiriöisen piirteet, mm. empatiakyvyn puuttumisen, kostonhimon ja manipuloinnin vaikka ei puhunut niistä sen laajemmin. Sellaiselle ihmiselle joka joutuu olemaan narsistin läheisyydessä, nämä ovat kuitenkin juuri niitä konkreettisia ongelmia ja niiden vaikutuksesta uhrit joutuvat kärsimään. Kun hän ensiksi puhui narsismista, hän ei suinkaan tarkoittanut, että se olisi sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö vaan tarkoitti ihmiselle tarpeellista narsismia, joka on ihan eri asia kuin persoonallisuushäiriö. Vaikka narsismi on tervettä, narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole. Jos näin olisi, niin miksi hän lopussa olisi puhunut narsistisen persoonallisuushäiriön hoitamisesta psykoterapialla.
Niin... hän puhui häiriöttömästi kehittyneen narsismin häirinnästä aikuisiällä, käyttäen siihen psykoterapeuttisia keinoja sen jälkeen, kun häiriöttömän ihmisen elämä on kohdannut ylitsepääsemättömän ristiriidan/konfliktin ja masentunut.
Tästä voitaisiin vetää palstan yleisen tason mukaisesti johtopäätös, että jokainen masennuspalstalla kirjoitteleva on nph.
Millä logiikalla? Eihän se nyt tietenkään ole ainut mahdollinen masennuksen syy, vaikka yksi syy siihen onkin?
Kaikissa persoonallisuushäiriöissä on tuo sama ongelma, eikä valtaosa masentuneista edes ole persoonallisuushäiriöisiä.
Yleisesti virheellisesti viljeltävä käsitys tällä palstalla on, että jos jollain ihmisellä on jokin yksittäinen tapa toimia, joka on yhteneväinen nph:n kanssa, hänet leimataan nph:ksi 'kokemuksen' syvällä rintaäänellä.
Joo, siis tuon toki huomaa heti kun lukee kaksi ketjua täältä.
"Yleisesti virheellisesti viljeltävä käsitys tällä palstalla on, että jos jollain ihmisellä on jokin yksittäinen tapa toimia, joka on yhteneväinen nph:n kanssa, hänet leimataan nph:ksi 'kokemuksen' syvällä rintaäänellä. "
Kerrot tuossa vissiin omasta ja muutaman muun tavasta toimia tällä palstalla ja tämä kohdistuu vain uhrien kirjoituksiin, joiden jonkin yksittäisen tavan toimia vääntelette yhteneväiseksi nph:n kanssa ja leimaatte uhrit narsisteiksi syvällä rintaäänellä?
Se mitä minä tarkoitin on se että täällä tosiaan aika huoletta ja olemattomin perustein heitellään noita narsismidiagnooseja. Sitä onko ne heittelijät uhreja vai eivät, en tiedä eikä sillä ole mitään väliäkään.
Mitä asiaa? Tuo psykiatrihan kättelyssä heti sekoitti hyvän itsetunnon ja itsekkyyden.
Lottis, ootko sinäkin joutunut erään palstanarskun uhriksi täällä? http://keskustelu.suomi24.fi/node/8777414
Ton täytyy olla feikki, onko temppuilija päässy hoitelee lottista, aika macho...voiko joku olla niin tyhmä että julkisesti harrastaa tuollaista peliä, josta jää vielä jäljet ikuisesti tänne nettiin. Siinä suorastaa tilaa selkäsaunaa ja toivoo jäävänsä kiinni. Ei ihme että entinen tytsy käy kuumana raivosta. Vai onkoha se tytsy se tosinarsku kuitenkin.
Temppuilija ei ole harrastanut seksiä yli kymmeneen vuoteen, On jopa tunnustanut sen kännissä täällä joskus. Tuo todellakin on temppuilijan oma sepustus :DDDDDDDDDDD
Lähteheltä lähtehelle käypi narskun tie..
lottamari
Mitenniin muka?
Kiitos ilkikurimus tästä selkeästä haastattelu-linkistä.
Psykiatrian erikoislääkäri Heikki Nikkilällä on varmasti kompetenssia sanoa että narsismi on tervettä, ja elämää ylläpitävä voima.
Tietänemme kaikki täällä mitä seuraa jos siihen tulee häiriö.
Kukaan meistä ei ole häiriövapaa, ja sen pelko kompensoitunee ilmiön ulkoistamisena; 'ne kamalat narsistit siellä jossain'
Narsismi ei ole tervettä ja sillä ei pidetä yllä elämää vaan se on tuhoava voima.
näytä minulle yksi epäitsekäs vauva
Ja sekö selittää sairaalla tavalla itsekkään aikuisen joka käyttää toisia hyväkseen = nph:n?
Tää on käyty täällä läpi jo vaikka kuinka monta kertaa... epäonnistuminen primäärin narsismin häirinnässä aiheuttaa sen tilan, jota kutsustaan hassua kyllä häiriöksi, kun useissa tapauksissa kyse on todellakin vain epäonnistuneesta häirinnästä johtuva elinikäinen haitta elämään (tämä kehityksellisestä näkökulmasta, joka on se vaikeammin sisäistettävä - se helpompi on se geneettinen, että nph:ksi synnytään)
Osoita sinä minulle yksi itsekäs lapsi.
"Kukaan meistä ei ole häiriövapaa, ja sen pelko kompensoitunee ilmiön ulkoistamisena; 'ne kamalat narsistit siellä jossain'"
Tuon linkissä esiintyneen asiantuntijan mukaan olet väärässä.
Huom. tuo on vain yksi teoria ja näitä kilpailevia teorioita on melkolailla paljon. Kun on eri koulukuntia. Psykiatrialla ei ole tyhjentäviä vastauksia häiriöiden taustoista.
Onko lapsen itku sinusta narsismia? Entä nauru sitten? Eikö kyseessä ole puhtaasti fysiologinen toiminto, jossa vauvan keho reagoi ei tahdonalaisesti hänen kehossaan tapahtuviin toimintoihin?
Vauvan keho toimii puhtaasti tahdosta riippumatta ja lähettää epämukavasta olotilasta tiedon aivoille, joka laukaisee itkumekanismin. Se on kehon kommunikointi tapa ennen puhekyvyn oppimista, tiedostamaton toiminto, joka muuttuu tietoiseksi toiminnoksi vauvan kasvaessa.
Lapsen ja sen terveen ensisijaisen hoitajan välille syntyy narsistinen symbioosi. Puhutaan äidin vaistosta, joka mielestäni on vain alitajuinen muisto omasta vauvana koetusta narsistisesta symbioosista. Voitaisiin puhua sukupolvien välittämästä symbioottisen suhteen jatkumosta. Vikasietoisena jatkumona riittää, että toinen vanhemmista kykenee välittämään tuon symbioosin.
Jos ensisijaisella hoitajalla ei ole muistoa tuosta narsistisesta symbioosista - hän ei kykene vastaamaan lapsen itsekkäisiin vaistomaisiin symbioottisiin vaatimuksiin lapsen sietokyvyn rajoissa - häiriökehitys alkaa.
Aikuisena, häiriötilassa, toimimme myös mukava/epämukava-siihen tilaan reagointi-mekanismin mukaan.
(uskomme hyvän/pahan olon tunteemme tulevan maagisesti toisesta ihmisestä) ;)
(peili voi olla myös eläin, maisema, musiikki, elokuva...)
Perustele miksi olen väärässä.
Miksi ihmisen on vaikea uskoa että hän itse olisi häiriöinen?
Vois varmaan käyttää termiä: narsistinen vuorovaikutus vauvan ja äidin välillä ... ilman tuota molemminpuolista vaistonvaraista narsismia, mahdollisuus saattaa lapsi pois sisäisestä tunnekaaoksesta ei olisi vuorovaikutuksellisesti mahdollista, vaan lapsi tekisi sen itse ja kiinnittyisi itseensä, olemalla itse oma ruokkiva ja lämmittävä rintansa. Tuollaisen vamman korjaaminen aikuisiällä tuntuu aika mahdottomalta. Syvä masennus - syvä sisäänpäin kääntyminen - ja siihen oikea terapia. Mutta silloinkin pitää tietää, että vamma on nimenomaan 'sielullinen'.
"Narsismi ei ole tervettä ja sillä ei pidetä yllä elämää vaan se on tuhoava voima. "
Etkö huomannut mitä aloittaja kirjoitti juuri sinulle?
"..varsinkin, kun täällä on niin paljon virheellisiä käsityksiä/vanhentunutta tietoa aiheesta." -ilkikurimus-
Etkö huomannut mitä aloittaja kirjoitti juuri sinulle?
Ei ilkikurimus kirjoittanut sitä, kenellä on täällä virheellisiä käsityksiä ja mitä ne virheelliset käsitykset hänen mielestään ovat.
"Perustele miksi olen väärässä."
Koska häiriöisten lukumäärä ilmoitetaan olevan alle 100% tarkemmin sanottuna korkeintaan 10 %, jos hovi lasketaan, kuten minusta pitää, niin päästään jo 20% tuntumaan. Muut on normaaleja ja edustava enemmistöä ja hyvä niin, muutenhan yteiskunnassa vallitsisi täysi kaaos.
"Miksi ihmisen on vaikea uskoa että hän itse olisi häiriöinen?"
Minun kohdalla tuollainen usko olisi luulotautia :)
Itsellä on tapana miettiä asioita päivittäin oman käyttäytymisen kannalta.
Lähes kaikkiin häiriöihin liittyy itsepetos joka sumentaa tai estää itsensä rahellisen näkemisen. Tästä se häiriö oikeastaan syntyykin, kun ihminen ei näe itseään oikein tai lainkaan, niin ei voi tehdä tarvittavia korjauksia joita jokaisen täytyy elämässä tehdä.
Kun joku on kulkenut laput silmillä ja herää huomaamaan asioita, niin hän turhan usein luulee että kaikkien ihmisten tilanne on samanlainen, eivät vain ole vielä heränneet. Se mikä täällä on ärsyttänyt jonkin verran on itsetutkiskelusta jankuttaminen, joka on jokaiselle tervejärkiselle ihmisille (n. 80%) luonnostaan itsestään selvyys.
"Kukaan meistä ei ole häiriövapaa, ja sen pelko kompensoitunee ilmiön ulkoistamisena; 'ne kamalat narsistit siellä jossain"
Höpöhöpö.
Sopii toiselta palstalta lukemani hyvin tännekin, joidenkin kirjoittajien tarkoitus lienee vain ärsyttää, jotta "voisi muna kädessä lukea toisten raivoamista".
Narsismin ansiosta yhteiskunta on kyennyt ylipäätään järjestymään jotenkin nykyiselleen, joten tiiä tuosta kaaoksesta. Itsepetosta kaikki muu luulottelu.
*kaivaa kennosta kananmunan*
Hmm.. hyvin toimii.. =D
Hmm... tuo mitä sanoit itsetutkiskelusta jankuttamiseksi, joka pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys (itsestäänselvyyttä sitten pitäisi olla moni muukin asia, joka ei silti ole), asia ei ehkä näin kuitenkaan ole.
Kaltoinkohtelun jälkeen uhrihan monesti kertoo olevansa rikkoutunut, ymmällä, loukattu, epäluuloinen, menettänyt luottamuksen ihmissuhteisiin, omaa voimakkaita tunnereaktioita jne jotka haittaavat hänen elämäänsä. Tavallaan tässäkin ollaan häiriötilassa - siinä janan toisessa ääripäässä - vaikka tunnistetaan omat puolustautumis- ja reagoimismekanismit.
Ei ole tarkoituksellista että ne jäävät päälle ja kuormittavat ihmisen henkisyyttä ja sosiaalisuutta. Toinen juttu on sitten se, että joillakin on selkeä tilaus toistuville häiriösuhteille - syystä tai toisesta - jolloin myös tuo itsensä etsintä on hyvin tärkeää.
Me kaikki olemme uniikkeja ja jokaisella on uniikit kokemuksensa ja selviytmismallinsa. En silti ymmärrä, miksi tuo itsensä likoon laittaminen on niin suuri peikko, ettei siitä saa puhua? Moni saa tai on saanut myös kriisi- tai terapeuttista apua, joka kuuluu tähän itsensä tutkiskeluun yhtenä tekijänä. Tarkoitushan on, että jokainen tulisi niin eheäksi kuin se on mahdollista. Ei ole tarkoitus jäädä kantamaan vääryyttä, vaan irrottautua siitä.
Eräässä keskustelussa adhd-ihmisistä heitettiin arvelus, että ilman heitä ei olisi maailmaa rakennettu =)
Itsetutkistelu on kaltoinkohdellulle erittäin tärkeää (muussa seurassa ja ittekseen) koska hän on ehkä jopa vuosikausia tarkastellut itseään "väärin", eli toisen kautta. Manipuloinnin,s yyllistämin tms alla ja siksi kuva on vääristynyt.
No, sanotaan näin että olen Heikki Nikkilän kanssa samaa mieltä että lähtökohtaisesti narsismi on tervettä, ja ongelmia seuraa narsismiin tulleista häiriöistä, tai narsismin puutteesta.
Saat toki ajatella päinvastoin kuin minä...olisi vain ilo kuulla perustelusi.
Siitä olen tyytyväinen, että Nikkilän mainitsemat asiat olemme täällä jo itseksemmekin oivaltaneet, eli on tästä kollektiivisesta näkökulmien vaihteluista kirjoittajien kesken ollut hyötyä koko yhteisölle.
"Itsellä on tapana miettiä asioita päivittäin oman käyttäytymisen kannalta.
Lähes kaikkiin häiriöihin liittyy itsepetos joka sumentaa tai estää itsensä rahellisen näkemisen." -xcch-
Kiitos perustelustasi :)
Huomaan että olet suorittanut tutkiskeluasi. Tuohon ajattelun sumentumiseen (joka lienee normaalia meillä kaikilla) pieni esimerkki:
Kun toinen ihminen jankuttaa, tiuskii, yrmyilee jne, ajattelemme hänen olevan häiriön vallassa.
Kun itseämme suututtaa, tai haluamme vaikka kieroilla, pidämme tekojamme normaaleina koska koemme olevamme oikeutettuja niihin.
Tehdessämme hyvää ja pahaa toiselle, katsomme toimivamme oikein tekohetkellä.
Jos meille tehdään hyvää ja pahaa, hyväksymme vain hyvän, ja olemme loukkaantuneita ja katkeria pahasta.
:-D
(kiitos!)
Jokatapauksessa; aloitteentekijöitten, ideoitten heittelijöiden ja päätöksiin kykeneväisten vallanhimoisten toisten alistamiseen taipuvaisten piiskureiden ansiosta.. :D Ja niitten tietenkin, jotka hiljaa hyväksyy sen, että on joku joka järjestäytyneemmin päättää siitä, että miten asiat ovat.. :)
Just Lynett. Kun ajatellaan suhteen jälkeistä romutilaa, jolloin ihminen saattaa hyvinkin olla; on myös täysin pihalla omasta itseydestään. Vääristymiä saattaa olla mistä tahansa asiasta ja lähtökohdiltaan aiemmin selväjärkiseltä vaikuttaneessa ihmisessä. Läheiset ja ammattiauttajat havaitsevat tämän parhaiten; juuri siksi kaltoinkohdeltu tarvitsee usein monenlaista apua.
Ei tarvitse olla edes vuosikausien suhteen tulosta, kun ihmisen mieltä on peukaloitu, niin se jättää jälkensä. Yksilöllistä tämäkin - korjausvaiheet - mutta itsetuntemuksen kautta opetellen etsimään oman terveen itsekkyytensä rajat ja käyttämään niitä on edellytys selviytyä erilaisista ihmissuhteista tulevaisuudessa.
"En silti ymmärrä, miksi tuo itsensä likoon laittaminen on niin suuri peikko, ettei siitä saa puhua? "
Ei se peikko ole vaan kuten olet ehkä havainnut, että väitteet koskee sitä että uhrit ei tutki itseään ja vaikka ollaan tuotu esille, että sitä tehdään ja jotkut jopa terapeutin avustuksella. Keskustelun pitäisi miellumin olla sitä miten itsetuksiskelua tehdään, mitä siinä on omalata kohdalta havaittu ja kokemuksia sen eri vaiheista jokaisen omalta kohdalta.
Mutta minusta ne jotka syyllistävät uhreja itsetutkiskelun puutteesta eivät voi kertoa kokemuksia, koska heillä itsellä taitaa olla se työ kokonaan tekemättä.
" koska hän on ehkä jopa vuosikausia tarkastellut itseään "väärin", eli toisen kautta. "
Joillakin se johtaa sijaisriippuvuuteen ja elämiseen toisen kautta, siinä voi tapahtua ja tapahtuukin itsensä" unohtaminen", tämä lähinnä alkoholiriippuvuus puolella.
Narsisti suhteissa voi samaa ilmiötä esiintyä mutta todennäköisesti vähemmässä määrin, koska kyyti on sen verran kylmää että samanlaisia hyviä aikoja joita alkoholisti suhteissa esiintyy, ei juurikaan esiinny. Koska alkoholsti on muuten tunne elämltään normaali ja voi ilmaista empatiaa ja rakkautta silloin kun alkoholi himo ei sitä sumenna. Kun alkoholin käyttö alkaa olla viikottaista, niin silloin ei enää toimi.
Narsisti suhteissa ei rakkautta ja empatiaaa esiinny muuten kuin harvoin narsistin näyttelyn kautta, joten siinä vastaavaa riippuvuutta voi joidenkin kohdalla esiintyä, mutta tuskin on niin yleistä kun alkoholiongelma suhteissa.
Vaikka läheinen kyllä yrittää saada suhteen toimimaan kuten omasta kokemuksesta tiedän. Nyt ymmärrän että narsistin kanssa suhde ei tule koskaan toimimaan, siihen ei ole minkäänlaisia edellytyksiä.
Samaa mieltä. Ei se itsetutkiskelu ole itsessään mikään autuaaksitekevä asia, koska se itsepetoksen määrä on usein ihmisellä niin suuri. Monesti muut näkevät sen mitä ei itse näe itsessään. Itse se työ on kuitenkin tehtävä itsessään ja useat porskuttavat onnellisen tietämättöminä koko itsetutkiskelusta koko elämänsä. Olisi kyllä mielenkiintoista seurata narsistin itsetutkiskelua :)
Narsismi on itsekkyyttä ei hyvän itsetunnon määritelmä, ja hyvä itsetunto taas on itsensä hyväksymistä ei itsekkyyden määritelmä.
höpöhöpö ilman narsismia, itsekkyyttä ja itsekkäitä piirteitä, ei ole, eikä niinmuodoin käsitystä itsestä, itseriittoisuutta eikä niistä muodostuvaa itsetuntoa
On olemassa normaali. terve "itsekkyys" tai paremminkin tietoisuus itsestä ja omista tarpeista ja itsestään välittäminen. Itseriittoisuus ei tarkoita hyvää itsetuntoa ja on olemassa sairas itsekkyys, kuten narsistisesti persoonallisuushäiriöisillä, ja se itsekkyys toteutetaan toisten ihmisten kustannuksella.
kappasta niinpä näyttää olleen ... elämä on
Kiitos hyvästä linkistä, kertoi hyvin tuossa lyhyessä ajassa nph perusteet (läpileikkauksen) Vaikka ei ehtinyt syvempään analysointiin.
Alussa valaisi sitä mikä on terve narsismi, eli lyhyesti ihmisen kyky nähdä itsensä. Jo ymmärsin oikein niin kaikenlaiset poikkeamat tästä puoleen tai toiseen hämärtävät itsetuntemusta.
Sitten valaisi varsinaista nph narsismia ja totesi empatian puutteen ja jatkuvan ihailun tarpeen. Kuinka kaikki teot tähtäävät ihailun samiseen, nph narsistilla on siis valtava riippuvuus ihailun saamisen. Empatian puuttesta johtuvat suuret vaikeudet lähisuhteessa nph henkilön kanssa ovat arkipäivää. Tässä kohtaa oli selvästi hieman varovainen, varoi menemästä yksityiskohtiin kovin syvälle.
Hänen analyysi antoi vastauksen myös siihen mitä täällä on useasti puitu, eli miksi ei läheinen ota eroa narsistista? Koska narsisti osaa näytellä normaalia ja empatiakykyistä ihmistä tarvittaessa, jonka takia narsismi voi olla vaikea tunnistaa.
Ja sen jälkeen narsistin käytöksen työyhteisössä ja myös narsistin hovista joita psykiaktri kuvasi narsistin uhreiksi ja jotka tarvitsevat narsistin palveluita, ovat siis riippuvaisia narsistista. Myöskin narsistin toimintaa johtajana kuinka alussa vaikuttaa pätevältä, mutta sitten totuuts vähitellen paljastuu.
Myöskin nph narsistin huono sietokyky oman vanhenemiseen tai jopa sairauteen ja myös nph narsimin vaikea vaikea hoitoa. Koska narsistin mielestä ympäristössä olevat tarvitsevat hoitoa, ei hän.
Kaikenkaikkiaan hyvä tietopaketti, oli kyllä perehtynyt aiheeseen perusteellisesti.
Mukava oli nähdä nähdä että suomessakin on kuitenkin alalla ainakin yksi asiantuntija.:)
Toi oli ihan pätevää puhetta eli kaikki eivät ole täysin läpeensä narsisteja vaan eri asteisia. Itselläni on piirteitä mutta, ihan kys. persoonallisuushäiriötä. Minulla tutkittiin onko mahdollisesti persoonallisuushäiriötä (epäluuloista, epäsosiaalista) lääkäri kuitenkin tuli siihen pisteeseen että on "piirteitä" niin ja olen addi myöskin..
"Toi oli ihan pätevää puhetta eli kaikki eivät ole täysin läpeensä narsisteja vaan eri asteisia."
Tuossa puhutiin nph narsisteista, viittasi kyllä yhdesti eriasteisiin häiriöin myös.
Sinun kohdalla ei ole kyse nph narsistista koska pystyt kertomaan nuin avoimesti ongelmasta. Nph ihminen ei suostu myöntämään mitään, eikä pidä itse mitenkään häiröisenä vaan kuten tuo asiantuntija totesi, narsistin mielestä pikemminkin ympäristö kaipaa hoitoa.
Ja kun yksilö on leimattu narsistiksi, yhtälö on ratkaistu. Yhteisöä ei tarvitse hoitaa kun ongelma oli yksilössä.. :DD
Riippumatta siitä kuinka "sairaaksi" yhteisö kauempaa katsottuna luokitellaan, yhteisö on omasta mielestään terve hoidettuaan sairaan pois jaloista pyörimästä ja herättämästä huomiota ruikutuksellaan sairaasta yhteisöstä.
Pätee myös siihen henkilöön, joka yksin valittaa vaikkapa työyhteisön sairaalloisista kuvioista hoveineen.... Tsipadui, näkökulmaa löytyy kaikkiin suuntiin kun kääntää kiikaria.
Kuka ratkaisee sen, kuka on oikeassa? Joukko vai yksilö... Yksilö vai joukko...Ja millä kriteereillä?
Loppupeleissä ei taida olla väliä, mitä ne kriteerit ovat. Jokainen muuttaa sääntöjä pelin edetessä ja kovetessa. Vahvin tai ovelin voittaa, väsyneempi luovouttaa. Niin se taitaa olla aina.
Niinhän se taitaa mennä. Siksikin on tärkeää jokaisen miettiä vaikkapa työyhteisössä niitä omia viihtyvyyksiään ja voimavarojaan. Ei ole loppujen lopuksi väärin vaihtaa työpaikkaa jos tuntuu siltä, että asiat eivät suju.
Omat voimavarat suhtetettuna aiottuun tavoitteeseen ja siihen, kuinka mahdollinen tavoite on suhteessa niihin voimavaroihin, jotka on valmis satsaamaan taisteluun.
Niinpä. Monella on vain työtä itsensä kanssa tuon luopumisen kanssa. Ei olla halukkaita luopumaan saavutetuista eduista, olivatpa ne mitä hyvänsä. Halutaan vängätä paketti oman mielen mukaiseksi hinnalla hyvänsä, kunhan saa vain pitää oman paikkansa. Voi sokeutua myös omien voimavarojen riittävyyteen tai siihen, onko todella oikeassa paikassa, mikäli voi huonosti. Olipa sitten työ- tai muu yhteisö, tai yksilösuhteista kysymys.
*harkitsee aseista luopumista*
Palstailunäkökulmaan:
Viisas vaikenee.
Mutta sitä valaistumista odotellessamme...keskustelkaamme ;D
3 musketööriö á la temppy:
höpöttely on kaikki ja kaikki on höpöttelyä :D
"Kuka ratkaisee sen, kuka on oikeassa? Joukko vai yksilö... Yksilö vai joukko...Ja millä kriteereillä?"
Ihan hyvä kysymys. Samaa voisi parisuhteessakin soveltaa. Kysymys siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässähän ei sinällään ratkaise mitään ja menee helposti juupas-eipäs väittelyksi.
Voi myös ajatella että on palikoita jotka eivät sovi yhteen. Joskus niitä voi koittaa vähän hioa sopiviksi tai käännellä eri järjestykseen. Jos vaikka sopisivatkin. Tältä kannalta ei ole väliä mitä palikkaa muutetaan, kunhan se toimii.
joskus juupaseipäskin voi toimia ... se lienee asennekysymys ?
Jeps :) Pyöreän pöydän höpöttelijät.. =D
"Kuka ratkaisee sen, kuka on oikeassa? Joukko vai yksilö... Yksilö vai joukko...Ja millä kriteereillä?"
Kiteerit on kirjattu suomen lakiin, perustuslakiin, työsuojelulakiin jne.
Olen itse tysuojelu orkanisaatiossa mukana ja siinä katsotaa kriteerit aina suomen laista ja sopimuksista, sekä hyvän tavan mukaisista käytösmalleista.
Narsiti on kuin syöpä työpaikalla se saastuttaa ympäristöä, suurin ongelma ei kuitenkaan ole narsisti vaan hänen hovi, johon voi kuulua myös hänen esimies.
Ja joka mahdollistaa ja hyväksyy narsistin toimet.
aamukahviak kitaan ja höpötteleen
> Kuka ratkaisee sen, kuka on oikeassa? Joukko vai yksilö... Yksilö vai joukko.
Tarpeeton kysymys. Yksilö on vain teoreettinen apukäsite. Ainoa ei-fiktiivinen yksilö olisi elinkautisessa eristyksessä tai haaksirikkoinen.
Narsistin kanssa laitkin on hyvin tulkinnanvaraisia, kyllä se oikeudenmukaisuus on toisinaan melko suhteellista.
"..Tuossa puhutiin nph narsisteista, viittasi kyllä yhdesti eriasteisiin häiriöin myös.
Sinun kohdalla ei ole kyse nph narsistista koska pystyt kertomaan nuin avoimesti ongelmasta. Nph ihminen ei suostu myöntämään mitään, eikä pidä itse mitenkään häiröisenä vaan kuten tuo asiantuntija totesi, narsistin mielestä pikemminkin ympäristö kaipaa hoitoa.."
Niin mutta narsistinen hakeutuu hoitoon esimerkiksi kun masentuu kun "maailma" romahtaa. En ole sanonutkaan että olisi nph mutta, persoonallisuushäiriö piirteitä kylläkin löytyy ja esim epäsosiaalisesta persoonallisuus häiriöstä kärsivällä on narsistisia piirteitä kuten taas nph-kärsivällä epäsosiaalisia jne..
Voi se joskus toimia, yleensä ainakin sen kannalta joka saa sen oikeassaolemisen kokemuksen itelleen.
Mut eri asia sit sopiiko ne palikat senkään jälkeen yhteen kun on todettu että kumpi niistä on viallinen.
Miten millonkin.