Näin Mannerheim TOSIASIASSA sanoi:
Carl Gustaf Emil Mannerheim:
Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne). Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi.
Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935. Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa.
Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
Ja näin eräs Heikki Tala:
Ruotsi on meille aina ja iankaikkisesti vain vanha vainooja, kavala kauhea ja julma hirmuinen.
Suomenruotsalaiset pettävät aina ja iankaikkisesti.
Edessä on suomenruotsalaisuuden mustan kirjan kirjoittaminen ja hurrien tekemisten totuuskomissiokäsittely.
Ruotsia ja ruotsalaisia on syytä vihata.
Sitä voi kuvata sanalla viha. Myös inho ja kuvottavuus sopivat.
Rasistisen ja sortavan kielipolitiikan vihaaminen on oikeutettua.
On todella valitettavaa, että suomenruotsalaisen hegemonian murtaminen ei näytä onnistuvan ilman suoraa toimintaa. Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä.
Toinen heistä on Suomen kansan arvostama valtiomies.
Toista on sen sijaan kuvattu julkisessa sanassa näin:
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Carl Gustaf Emil Mannerheim:
Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne). Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi.
Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935. Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa.
Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
Ja näin eräs Heikki Tala:
Ruotsi on meille aina ja iankaikkisesti vain vanha vainooja, kavala kauhea ja julma hirmuinen.
Suomenruotsalaiset pettävät aina ja iankaikkisesti.
Edessä on suomenruotsalaisuuden mustan kirjan kirjoittaminen ja hurrien tekemisten totuuskomissiokäsittely.
Ruotsia ja ruotsalaisia on syytä vihata.
Sitä voi kuvata sanalla viha. Myös inho ja kuvottavuus sopivat.
Rasistisen ja sortavan kielipolitiikan vihaaminen on oikeutettua.
On todella valitettavaa, että suomenruotsalaisen hegemonian murtaminen ei näytä onnistuvan ilman suoraa toimintaa. Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä.
Toinen heistä on Suomen kansan arvostama valtiomies.
Toista on sen sijaan kuvattu julkisessa sanassa näin:
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Tala on kansankiihottaja, mutta kansa ei vaan kiihotu.
Tala ei ole tästä maailmasta, vaan 1930-luvulta.
Vanhuus ei tule yksin.
Ei todellakaan. Se on kyllä nähty Talan kohdalla.
Joko Tala on 90 v?
Mutta pian.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Tala
Vanhuus ei tule yksin.
Surullista, mutta totta.
Niin se aika menee.
Aika kuluu, mutta me persut emme !
Odotas kun vanhenet !
Minähän olen jo vanhus
Oletko yhtä vanha kuin Tala ?
Kohta olen !
Ei se mitään. Niin minäkin.
missä tavataan ?
Torilla tavataan !
Millä torilla ?
Vaikka täällä :
http://www.ravintolatori.fi/
Olisi pitänyt arvata !
Eikö kelpaa ?
Pistouvaatko sinä ?
Nyt on sinun vuorosi.
Älä yritä ! Sinun vuorosi se on !
OK Olkoon niin.
Olkoon sitten !
Tala on Suomelle täysin hyödytön kiihkoilija.
Kaikki me vanhenemme, paitsi minä.
Perussuomalaiset eivät vanhene !
Kyllä minä ainakin vanhenen, Tukkaakaan ei enää ole.
Otataas taas ! Marskin malja !
Marskin malja !
Tala itse sitä vastoin vaikuttaa usein hyvinkin kiihottuneelta. Hänhän tuntuisi välillä jopa uskovan omiin juttuihinsa!!
Kyseessä lienee jonkinlainen agitoitumisen aiheuttama hurmostila jossa todellisuuden rajat hämärtyvät ja fakta ja fiktio sekoittuvat.
Marski ei missään kohdassa sano olevansa suru, vaan päinvastoin suomalainen.
Miksi nettisvekot sitten väittävät hänen olevan suru?
"Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi"
Niinhän se Mannerheim oli.
Mutta Mannerheimin ansiosta Suomi on itsenäinen sivistysvaltio.
Mannerheim on suurin suomalainen !
Kiitokset Marskille Suomen itsenäisyydestä !
MARSKI ON SUURIN SUOMALAINEN !
http://yle.fi/vintti/yle.fi/suuretsuomalaiset/index.html
Suomenruotsalaisen Mannerheimin ansiosta olemme vapaa maa, emmekä mikään Venäjän osa.
Suurimmalle suomalaiselle Marskille kaikki kunnia !
Suomenruotsalaiselle Marskille kiitos itsenäisyydestämme !
KIITOS MARSKI !
SUOMENRUOTSALAINEN ON SUURIN SUOMALAINEN !
Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu !
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/c/ca/Mannerheimin_ratsastajapatsas_HKI2.jpg
Ilman Mannerheimia olisimme kaikki Siperiassa tai kuolleita.
Marski on patsaansa ansainnut !
http://kuvablogi.com/nayta/prev/img90097.jpg
"Marski ei missään kohdassa sano olevansa suru, vaan päinvastoin suomalainen."
Nykykielellä ruotsia äidinkielenään puhuva suomalainen = suomenruotsalainen
Nykykielellä ja käsitteistöllä Marski sanoi olevansa suomenkielinen suomalainen, oikea termi olisi tänmä päivänä "finländare".
Toisaalta ehkä hän sanoi niin nimen omaan bondaillakseen sotilaittensa kanssa, tiedä häntä, ei hän kuitenkaan suomenkielinen ollut. Marski osasi suomea jopa aika huonosti mutta suomalainen hän toki oli! Aivan kuten minäkin.
"me, jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme"
Oliko Mannerheim koskaan mukana rintamalla ja näkikö hän kenenkään suomalaisen kaatuvan?.
Olen seurannut Donnerin näkemystä Mannerheimistä, niin herralla oli lukuisia palvelijoita ja avustajia siinä määrin että kävikö mies koskaan itse rintamalla.
Eikös Mannerheimin esikunta toiminut Mikkelistä tai Otavasta?
"Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä. "
Loistava analyysi Talan kirjoitus"tyylistä"!
Skinit ja Tala ne yhteen sopii !
Tala ja herkko ne yhteen soppii !
Pannaanko pussauskoppiin ?
YÖK ! Ei minua !
Älä hermostu. Enhän minä sellaisia törkeyksiä tekisi.
Suurkiitos !
Eipä kestä, veliseni !
Kyllä kestää !
MARSKIN MALJA !
Pullot pois !
Tahvanainen 6 - Tala 0
HYVIN MENI !
12 - 0 oli jo lähellä.
Korjaus :
Jag älskar kvinnor i allmenhet och allmänna kvinnor i synnerhet !
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/mannerheim1918-02-25.html
Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.
Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.
Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky
Antrea 23. helmikuuta 1918.
Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille.
Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsalla hyökkäävät omien veljiensä kimppuun.
Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa valloittamaan, niinkuin hän itse on ilmoittanut, Suomen takaisin ja kukistamaan meikäläisen punakaartin avulla Suomen nuoren vapauden vereen.
Yhtä petollisesti ja katalasti hän koettaa nyt, kun tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansaamme ja hieroo sen takia kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienan Karjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää. Me tunnemme hänen lupauksiensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa. Meidän ei tarvitse ottaa armonlahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin.
Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen.
Mannerheim.
Eipä syntynyt Suur-Suomea ja sekös nettinassea risoo.
Mistäs arvasit ?
V...ttaa kuin pientä oravaa lumisateessa !
Tunnen tunteesi ja otan osaa.
Otan osaa.
Kiitos ! Tätä ei tahdi jaksaa kestää.
"molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi"
RKP:n versio:
molempien kieliryhmien tuhlaten voimiaan tulee kohdistaa työnsä ruotsin kielen kehittämiseksi ja ruotsinmielisyyden turvaamiseksi isänmaallisuudesta välittämättä.
Tuo oli kyllä selvästi nettinassen versio.
Nettinasse paljastaa aina tyhmyydellään itsensä.
Sellaista sattuu.
Ja kun usein sattuu, niin sattuu !
KYLLÄ KANSA TIETÄÄ !
Muistatteko kun Herkko hakkasi naapurinsa pesäpallomailalla kun naapuri ei puhunut suomea?
Sellaisia ovat kunnon nettifennonatsit.