Jaksoitteko sairautenne aikana vastailla textareihin tai sähköpostiin?
Otin yhteyttä tuttavaani muutama viikko sitten,enkä ole tavoittanut häntä ko,teitse.
En viitsi soittaa,sillä emme ole niin tuttuja.
Otin yhteyttä tuttavaani muutama viikko sitten,enkä ole tavoittanut häntä ko,teitse.
En viitsi soittaa,sillä emme ole niin tuttuja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Soita, jos hänen tilansa kinnostaa.
jos olet kuitenkin niin tuttu, että lähetät tekstareita tai/ja sähköpostia niin voit aivan hyvin soittaa. Tekstareissa ja sähköposteissa jää helposti väärinkäsityksiä. Soittaminen on aina parempi.
Itse en jaksanut pahimman masennuksen ollessa päällä vastailla viesteihin eikä aina edes puheluihinkaan. Se ei ole siis sinällään mitään ihmeellistä jos et sa masentuneeseen yhteyttä, jos kuitenkin välität hänestä älä luovuta. Pyydä häntä vaikka ulos syömään tai lenkille. Masentuneelle tekee hyvää kun joku on kiinnostunut hänestä, vaikka ei just sillä hetkellä jaksaisi seurasta innostuakkaan. Masentunut voi käyttäytyä tylysti tai olla täysin välinpitämätön, mutta sinun ei tule tästä loukkaantua vaan yrittää uudestaan.
En jaksa vastata. En yksinkertasesti aina vaan jaksa. Se vaatii liikaa ajatustyötä. Jos tekstiä tulisi tosta noin vaan, ni ei siinä sitten, muttakun mieli on välillä ihan jumissa.
Tekstareihin vastaaminen on helpompaa, kun sen voi tehdä makuuasennossa.
Sama täällä. Masentuneena on äärettömän vaikeaa pitää yhteyttä edes viestittelemällä.
Itse kun olin masentuneena, pyrin välttämään kaikkia kontakteja, oli sitten puhelu, tekstiviesti, pikaviestimet tai vierailu. Vastaaminen muiden yhteydenottoihin oli todella epäsäännöllistä. Joskus oli parempi päivä, että tuntui sosiaalisemmalta, niin jaksoikin vastailla, sitten taas toisinaan niin sisäänpäinkääntynyt ja voimaton tila, että ei mitenkään pystynyt kommunikoimaan, ei edes vastailemaan viesteihin.
Välillä toki sitten siltä väliltäkin, että kykeni vastaamaan, mutta viestit saattoivat olla tosi tyhjän tai tylyn tuntuisilta, kun ei pää toiminut, eikä energiaa kirjoittaa pitkästi. Samoin puhuminen myös.
Soittaa toki voi koettaa, ehkä hän tuntee silloin itsensä jollain tavalla kaivatuksi ja vastaa. Itse kyllä masentuneena annoin puhelimen vain soida, kiikutin sen yleensä johonkin piiloon, ettei tarvinnut kuunnella soittoääntä. Taikka sammutin.
Ei usein jaksa. Eikä edes halua, kun on vain kurjaa kerrottavaa. Jos toinen kysyy vointia on tavallaan kaksi vastausvaihtoehtoa: a) kamalaa / zombieta / täyttä tyhjyyttä / jne. ( =rehellinen vastaus) tai vastaus b) ihan ok / tässähän tämä / kiitos hyvää / jne. (=enemmän tai vähemmän teatteria, valetta). Ei ole kiva kaataa toisen niskaan pahaa oloa eli mieluummin on sanomatta mitään eli vetäytyy pois ihmiskontakteista.
Jos vain jaksat, yritä jotenkin viestittää ystävällesi, että välität hänestä masentuneenakin ja toivot hänen voinnin vähitellen kohentuvan. Houkuttele ystävä vaikka kävelylle ulos (ei ihmisten ilmoille, se ahdistaa). Jos ystävä on joskus ihan pohjalla, tieto, että joku välittää hänestä, voi olla elintärkeä!
Puhelimeen vastaaminen on kaikista vaikeinta. Tekstariin voi vastata piiitkän ajan jälkeen, ellei ole liian pitkä aika. Sähköpostiin.. en tiiä ku en oo moisia saanut aikoihin
Aijotteko luoda mahdollisen parantumisen jälkeen uuden ystävä ja tuttava verkoston? Moni ns,ei psyykkisiä oireita omaava henkilö,joka ei välttämättä ymmärrä masennuksen luonnetta voi luulla,että yhteydenpidon katkeaminen yritysten jälkeenkin on merkki siitä,ettei vastapuoli haluakkaan enää pitää mitään yhteyttä tai on esim,suuttunut jostakin...