Mä olin tyhmä ja poltin pilveä. Taisin saada paniikkihäiriön. Kaikkea mahdollisia oireita tulee ja kaikki lääkärit ym. psykiatrit ja aivokuvaukset on käyty. Olo on välillä täysin normaali, silloin sitä kuvittelee että kaikki on nyt ohi ja se oli vaan väliaikaista. Toisinaan taas ihan ilman syytä päähän tulee tosi omituinen olo. Tämä on sellainen olo jolloin pelottaa ja on täysin varma että sekoaa. Sitten kuolema pyörii mielessä ja elämällä ei ole enää mitään väliä. Mä mietin että olenko täällä? Ihanko oikeasti? tiedän, että olen, mutta mieleni ei ole ja se tunne on epämiellyttävä. Tätä kutsutaan kai disorientoituneeksi tilaksi, kun ei tunnista olemassaoloaan tai itseään. En ole uskaltanut käyttää alkoholia tai tupakkaa enää. Haluaisin mutta en uskalla, koska minusta tuntuu että aina sen jälkeen tulee tällainen disorientoitunut olo, joka kestää useita päiviä. en jaksaisi enää tällaista, enkä tiedä mikä johtuu mistäkin. Entä jos niskani ovat vain jumisaa. Lääkäri ei osaa sanoa mitään. Harmi vaan kun sattui olemaan oma elämä.
Miten tulevaisuudessa?
Kylmää
18933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Täällä kans yks jolle kävi saman tapaisesti paitsi että minulla oli jo alkoholi ongelma 15vuotiaasta lähtiin sitten 18vuotiaana aloin polttelee pilveä päivittäin ja useasti joka sitten noin vuoden päästä aiheutti paniikki häiriön/psykoosin tai jotain sinne päin.
Kaikki samat oireet mitä kuvasit on ollut minulla jopa kuukausia kestäviä itsemurhan hautomista jne.
Silti jaksan odottaa parempaa päivää jolloin minä "virkoan" ja pääsen taas omaan itseeni,olen miettinyt tätä juttua kauan ja jotain jo alkanut ymmärtää,tämä ei välttämättä ole mikään sairaus vaan jonkinlainen elämän kasvu vaihe jossa on vaikea päästää irti tai jotain,itse aloin tekemään asoita mihin aikaisemmin minulla ei ollut aikaa tai tahtoa esim treenaamaan fyysisesti ja psyykkisesti,meditointia,pyöräilyä,painon nostoa jne ja voin kertoa että alkaa tuntumaan todella hyvältä.
Kävin jossain vaiheessa psykiatrilla pari kertaa mutta tiesin heti ettei siitä olisi apua kun eka kerralla psykiatri työnti lääkkeet käteen..
Usko itseesi ja voimaasi jaksaa ja taistella omasta vapaudesta niin tulet voittamaan vapautesi !!!!
Kiitos avusta, jospa tämä tästä lähtee menemään. Mulla on nyt ollut muutaman päivän hyvä tai siis normaali olo. Tosiaankin luulen aina tällaisina hetkinä että se menee kokonaan ohi ja "virkoan". Niin ei kuitenkaan ole tähänkään mennessä käynyt. Sinulla se onkin paljon ymmärrettävämpää kun poltit niin paljon ja käytit alkoholia. Minulla se oli yksi kokeilu. Tai no enne sitä olin muutamaa vuotta aiemmin polttanut muutaman kerran. Kiinnostaa tietää että johtuuko tämä kaikki oikeasti siitä huumeesta vai onko tässä jotain muuta.... hyvää jatkoa sinulle ja muille. Toivottavasti tästä selvitään. Onko paniikkihäiriöstä mahdollista selviytyä taas täysin "normaaliksi" ?
Ensimmäinen kysymys heti alkuun: Oletko maininnut lääkärillesi että poltit pilveä ja tuon yhden ainoan kerran, jonka jälkeen ongelmat alkoivat?
Jos nimittäin olisit niin hän kuten jokainen muukin lääkäri suomenmaassa voisi sinulle kertoa 100% tietona että TUOLLAISIA FYYSISIÄ JUTTUJA KUTEN PSYYKKISIÄKÄÄN EI VOI YKSINÄÄN AIHEUTTAA 1 PILVENPOLTTOKERTA.
Kaikkia muita mahdollisuuksia tietenkin on, esim. että sinulla olisi ollut taustalla jokin selkeä fyysinen ongelma päässä jonka pilvi olisi sitten tuonut esiin laukaisemalla aiemmin oireettoman ongelman esiin. (Tosin erittäin epätodennäköistä ja nythän tämäkin on suljettu pois).
Poltettavista huumeista pitkäaikaisen psyykkisen ongelman tai psykoosin voivat erittäin huonolla tuurilla aiheuttaa vain poltettava heroiini (crack) ja toinen jota joskus erehdytään tarjottuna pilvenä polttamaan Pcb. Jälkimmäinen varsinkin aiheuttaa jollekin psykoosin (ei tarkoitus)ja totaaliset hallusinaatiot (tarkoituskin) ensimmäiselläkin kerralla.
Olet käynyt kaikki kokeet läpi josta voisi olla fyysisissä ongelmissa kyse eli siis niissäkään ei voi olla syy. Kuulostaa nyt kyllä siltä että sinä olet kokenut tuosta pilvikerrasta tottumattomana sellaisen ns. tavallisuudestapoikkeavan olon joka on laukaissut sinulle alitajuntaisen panikoinnin.
Tähän sitten itse lisäät huolestelusi ja ajatukset kaikesta vakavasta viasta, hulluksitulemisesta, kuolemasta yms. Plus sitten nämä tekevät noidankehän että olet alkanut itsekin uskoa saaneesi tuosta yhdestä polttelukerrasta jonkin psykoosin tai vian ja alitajuntasi heti kääntää olosikin sen mukaiseksi.
Eli kun ajattelet että nyt on vikaa niin sitten ei mene kauaakaan kun kroppasi alkaa toimia sen mukaan ja ihminen voi tällaisia tiloja saadessaan sekoittaa sydämenrytminsäkin tykyttelemään niin täysin että ensiapuun vietäessä sydänkäyrä ja aivosähkökäyräkin saattavat näyttää että nyt on vakava sydänkohtaus tms. Vaikka tila on itsessään aivan vaaraton, joskin täsmälleen itselle ja usein ulkoisestikin samanlainen kuin vakavassa kohtauksessa.
Kaikista pahinta on vielä se kun ei itse tiedä mikä on totta ja mikä ei. Käyt kaikki tutkimukset läpi ja silti olo ei helpota, jokainen tuntemus saa 5 minuuttia lääkärin "terve kuin pukki" lauseen jälkeen ajatukset rullaamaan että ei tämä voi olla normaalia.
Hankalinta on siinä vaiheessa jos tuntuu itsestä kokoajan siltä että nyt on jotain pahasti pielessä ja niin hiljattain kuitenkin tutkittu että ei edes oikein kehtaisi mennä tohtoriin takaisin. Jokainen pyörrytys, hengenahdistus, sydämentykytys ja mikä vain omasta mielestä epänormaali tuntemus saa ajattelemaan heti pahimpia vaihtoehtoja plus siinä sivussa huolestumaan mielenterveydestään.
JA kaikista pahin jos todella on jotain fyysistä sairautta tai vikaa oikeastikin, tällöin on jo aivan sekaisin mikä johtuu mistäkin. Aidotkin ongelmat saattavat niin psyykkisellä kuin fyysiselläkin alueella jäädä hoitamatta jos ei kehtaa mennä taas lääkäriin vaikka aidosti tarvisi, ja taas sitten käy useita kertoja "turhaan" jolloin voi olla vähän niin jä näin sitten oikeassakaan tilanteessa tutkiminen.
Itselläsi kuulostaa vähän siltä että onko sitten ollut vähän jotain stressiä aikaisemminkin ja tuo pilvenpoltto ollut laukaiseva tekijä vaikka ei mikään todellinen syy...? Monesti juuri tuollaiset saavat aikaan erilaisia outouksia.
Itse esimerkiksi tunnen tutun joka joi pirtukännin (toinen koskaan pirtusta juotuna) ja luki pari päivää myöhemmin että venäjältä tulee myrkkyviinaa, alkoi kuvitella vaikka mitä oireita juuri niitä joita lehdissä sanottiin metanolin tekevän ja lumipallo lähti vyörymään niin että sairastui pahaan paniikkihäiriöön, depressioon, ja välillä joutuu olemaan viikkokausia laitoksessakin.
Ja täysin entuudestaan terve likka. Ei mitään viitteitä edes jälkikäteen että mitään stressiä olisi ollut tai muita syitä, vaikka varmasi jotain on ollutkin. Jotenkin tulee mieleen että itselläsi aikalailla samantapaista...
Ja voin kyllä sanoa että itselläkin hyvin pitkälle samanlaisen kuuloinen tarina kuin itselläsi, tosin ei yhtä ja ainutta kertaa laukaisijana mutta myös samanlaisia ongelmia ollut.
Tosin myös tuota aiemminkin mainitsemaa fyysistä häikkää myös mukana, ei pahempia mutta yhdistettynä kaikkeen muuhun teki aika helvetin. Sama juttu että ei oikein viina maistu yms. kun tekee pitkiksiajoiksi sellaisen olon että jotain on vialla ja suunnilleen joskus six-päkin juominen saa seuraavana päivänä aivot viestittämään että nyt taisi poksahtaa maksa jos vähän närästää ja järki olla menossa.
Kuulostaa hullulta (tai tutulta, riippuu lukijasta) mutta sellaista se joskus on. Pikkuasiat voivat kasvaa suuriksi korvien välissä.
Asiahan meni niin että poltin, ja sitten yhtäkkiä siinä istuessani tuntui kuin selkä olisi lähtenyt nousemaan ylöspäin. Lähdin kävelemään ympäri taloa ja sydämeni alkoi tykyttää hullun lailla. Yritin pitää ajatuksia koossaa ja hoin että kyllä mä tästä selviän. Tärisin kuin haavanlehti ja olin varma että kuolen siihen. Tunsin että (ikenissä) verenkierto loppuu niinkuin muissakin ruumiinosissa ja jotenkin tuntui että ietaannuin ruumista. Sen jäleen join hirmuisesti vettä ja tärisin yhä. Muistan kaiken selkeästi mutta en vain tiennyt mitä tapahtui... Sen jälkeen tämä tärinä kohtaus tuli seuraavana päivänä jne... Nyt sellaista paniikkia tulee joskus. Mutta ei ole enää samanlaista kuin alussa. Ja mulla oli hirveästi stressiä ennen tätä.
No siis korostan edelleen että pilvi ei voi millään tehdä tuollaista. Tai siis voi hetkellisesti, kaikki riippuu niin polttotilanteesta.
Joskus tulee pilvestäkin ns. huono matka (ei tosin sillälailla kuin muista aineista, ei vaikuta samalla lailla psykedeelisesti tai ota psyykeen samalla lailla) mutta mitään jälkikäteisvaikutuksia ei todellakaan ole tuollaisia sen jälkeen kun pää selviää. Kova jano ja usein näläntunne ovat aivan tavallisia. Pilvi sitäpaitsi janottaakin yleensä kovasti.
Kyllä minä edelleen kuten sinulle lääkärikin tekisi, sanon että koit ensimmäisen hyvin voimakkaan paniikkihäiriökohtauksen tai muuten vain pilvestä johtuen erittäin huonon olon. Itse pilvi taas ei vaikuttanut asiaan kuin laukaisijana ja hetkellisesti tietysti vaikutuksen ajan sinulla oli paha olo sen takia.
Ja tietysti jos on huonolaatuista niin voi tehdä fyysisestikin pahanolon. Tosin pilven epätasaisuudet sitten saavat kyllä aikaan vain sen että maistuu pahalle, ei vaikuta, aiheuttaa pahan olon tms...Eli ei tule huonoja trippejä tai hyviä trippejä aineen laadusta johtuen. Ei myöskään pitkäaikaisvaikutuksia kertamaistamisesta.
Tosin ihan kysymys vaikka ehkä aika turha onkin: Tunnetko aineet niin että olet aivan varma siitä että polttamasi tavara oli pilveä? Ettei ollut kuitenkin jotain muuta. Jos olet varma niin sinulla on paniikkihäiriö yms. ongelmaa minkä laukaisija tuo kerta oli mahdollisesti mutta yhtä hyvin olisit voinut saada sen kotona tv:n ääressä, ruuhkabussissa, elokuvissa...Missä vain, se vain piilotteli siellä taustalla kunnes nyt ilmoitti itsestään.
Ja kun kerran on tutkittukin kunnolla niin pitäisihän senkin jo rauhoittaa.
Niin juu ja loppuun maininta että en itsekään ole erityisemmin aineiden kanssa pelannut vaikka nyt niistä jonkin verran tiedänkin. Joskus nuorempana tuli itsekin vähän jotain pientä maistettua lähinnä kokeiluluontoisesti mutta tietoa nyt sitten on tullut vähän keljuistakin syistä ja tilanteista enemmänkin.
Niin no mä olen luonteeltanikin huolestuneisuuteen/turhaankin panikointiin taipuvainen ihminen. Voihan olla että säikähdin sitä ensimmäistä kohtausta joka aiheutui kannabiksesta. Kaikenlisäksi mä mietin aina aivan liikaa kaikkea syvällistä, sellaista mitä ei voi ymmärtää. Elämä on mulla kai ihan hyvällä mallilla, mut silti jotain tuntuu puuttuvan. Välillä oli semmonen olo että nyt lähtee henki ja siitä ei oo hirveen helppo taas nousta takaisin normaaliin elämään ja jatkaa ihan niinkuin mitään ei olisi ikinä ollutkaan. Eikä niitä mun kohtauksia ole enää tullut, mutta sitä outoa oloa kylläkin välillä ja niitä pelkoja...
Polttelin kans pilveä noin vuoden verran. Aluksi harvemmin ja loppua myöten useammin. Kannabis ei ollut kuitenkaan mikään ongelma itselleni! Sain kans ihmeellisiä tuntemuksia polteltuani eli siis pärähtelin. Vedin överit muutaman kerran. Pilven vaikutuksesta ihminen alkaa helposti psyykkaan itteensä ja pian sitä jo kuvittelee pirun pelottavia juttuja ilman et tajuaa sen olevan mielikuvituksen tuotetta. Itselläni oli juuri tuollaiseen taipumus.
Kärsin samaan aikaan kauheasta stressistä joka päihteiden kanssa sitten ilmeisesti laukaisi viime vuoden loppulla paniikkihäiriön. Lopetin polttelun samantien, joka oli suuri helpotus!
Vasta alkuvuodesta sitten menin lääkäriin koska kohtaukset alkoivat olla niin hirveitä ja pelottavia. En pystynyt nukkumaan koska kohtaukset herättivät minut joka yö. Kuoleman ja sekoamisen pelko vain voimistui. Päivisinkin alkoi ahdistaa jumalattomasti ja tuntui että nyt sekoan. Jatkuvan jännitys aiheutti niska-hartia alueelle jännityksen joka alkoi edistämään kohtauksien laukeamista. Epätodelliset tuntemukset ym. pärähtelyt sekoittivat pään täydellisesti. Ajatukset pyöri jatkuvasti paniikkihäiriön ympärillä ja voila! noidankehä oli valmis!
Lääkäri määräsi rauhoittavia ja yritti selvittää mistä tilanne voisi johtua. Sanoin vain että stressistä. Kannabiksesta en puhunut sanaakaan (joka ei kuitenkaan tarkoita etteikö sinun kannatta mainita asiasta!)
Lopetin juomisen lääkityksen aloituksen myötä. Join viimeviikolla lentokoneessa pari pientä drinkkiä ensimmäisen kerran viiteen kuukauteen.
Nyt ajattelin kokeilla pienimuotoista juomista juhannuksena.
Syön edelleen rauhoittavia säännöllisesti, mutta annostukseni on vain korkeintaan 1/4 osa 15mg opamoxista, eli naurettavan mitätön! Olen päässyt hyvin eteenpäin vaikka tilanne vaikutti todella toivottomalta! Kohtauksia ei ole tullut pitkään aikaan ja jos tulee niin aivan lievänä. Korkeintaan hengenahdistusta. Päivisin toisinaan ahdistaa ja on vaikea niellä. Ajan myötä olen oppinut elämään kohtauksien kanssa ja reagoimaan "järkevästi" kohtauksen aikana. Mitä vähemmän aloin ajattelemaan tilannettani niin sitä enemmän olo alkoi helpottamaan. Eri kuviot kuin silloin on ollut suuri tekijä parantumisen suhteen. Huumeitten poistumínen kuvioista ja stressin väheneminen helpotti helvetisti. Nyt 7 kk myöhemmin tilanteeni on melko hyvä ja olo alkaa olla normaali.
Uskon että paranet kyllä vaikka olo onkin just nyt toivoton. Itse olin aivan samassa jamassa ja kerroin täälä tuntemuksistani samanlailla kuin sinä nyt. Annat vaan aikaa itselles ja muutat vähän elämän tyyliä. Vaihda vaikka maisemaa hetkeks tai ala harrastaan jotain. Tuommoiset positiiviset muutokset tekee hyvää paniikkihäiriöiselle. Tsemppiä vain! Paniikkihäiriö on fiksujen, mukavien, kilttien, tunnollisten ja herkkien ihmisten ongelma!
Vastaan mielelläni jos haluat kuulla vielä kokemuksistani, joita riittää! =)
on mielenkiintoinen ilmiö.
Itse olin koko 70-luvun ongelmakäyttäjä, poltin päivittäin, aamusta iltaan suuria annoksia ilman että siitä olisi aiheutunut mitään mielialoihin liittyviä ongelmia.
80-luvun alussa käyttö väheni ja alkoi lähentyä viihdekäyttöä. -85 alkoi depressio joka liittyi selkeästi senhetkiseen elämäntilanteeseeni työ- ja perheaasioissa, siihen aikaan käyttö oli jo vähentynyt ehkä 2-3 annokseen kuukaudessa, mitään kannabikseen liittyviä paniikkeja en havainnut silloinkaan, ne alkoivat vasta -86 ja -87 bentsojen vieroitusoireiden yhteydessä.
-88 olin päässyt eroon bentsoista, masennuksesta/ahdistuksesta ja paniikeista, eikä polttaminen laukaissut enää mitään ei-toivottuja psyykkisiä reaktioita, kannabis vain lakkasi kiinnostamasta minua ja sen käyttökerrat harvenivat kunnes loppuivat -95 kokonaan.
En näkisi että kannabis itsessään aiheuttaa ko. oireita vaan että se herkistää havaitsemaan alitajuisia pelkoja ja syyllisyydentunteita joita ei ole pystynyt käsittelemään ja jotka aiheuttavat paniikkioireet laukaisevan vahvistuvan feedback-ilmiön.
Itse käytin kannabista -86 - 87 minimaalisen pieninä annoksina nimenomaan tuomaan esille tietoiseen sellaisia seikkoja, jotka aiheuttivat ahdistusta ja kirjoittelin niitä muistiin käsitelläkseni niitä selvinpäin ... eräänlaista päänsiivousta.
Kyllä mä olen kertonut siitä polttelusta lääkäreille ja psykologeille. Ja uskoisin että tämä kaikki johtuu suureksi osaksi mun omista kuvitelmista. Ajattelin itsekin juhannuksena maistella vähän alkoholia, sittenpähän ainakin tietää jos se kohtaus seuraa juomisesta.. Mulle saa lähettää sähköpostia [email protected]
lääkärille (psykiatrian erikoislääkäreitä) 80-luvulla, heidän mukaansa syyt psyykkiseen oireiluun olivat omassa päässäni ... totesivat ettei tuo 70-luvun rankka kausi ollut tuottanut minulla mitään havaittavaa haittaa kognitiivisiin kykyihin (kävin 2 päivän testeissä mielenterveystoimistossa).
Kuvitelmistahan ne paniikit kai käynnistyvät, itselläni suhtautuminen muuttui aina hyvin moraaliseksi poltettuani ja tapani oli löytää tekemiäni virheitä roppakaupalla ja reagoida niihin aika voimakkaasti tunnetasolla.
Tuo ilmiö yhdistettynä masennuskauteen sai sitten aikaan se että ahdistavat ajatukset alkoivat "kiertää kehää" vahvistuen täydeksi paniikiksi.
Taisin 80-luvun masennuskauteni aikana sairastaa jokaisen syöpälajin jotka kirjoista löytyy ja muutaman jotka keksin ihan itse, tänään se hieman hymyilyttää mutta silloin se oli totisinta totta, tosin vain ajatuksissani.
Alkoholi on siitä inha aine että aluksi se helpottaa ahdistusta, mutta seuraavana päivänä morkkis voi olla todellinen jo suhteellisen pienenkin alkoholimäärän jälkeen koska alkoholi laskee solujenvälistä serotoniinitasoa ja saa aikaan "pikamasennuksen", itselläni riittää seuraavan päivän pilaavaan ahdistukseen ja masennukseen jo sixpack kepumehua.
Hauskaa Juhannusta mutta muista ... syö säästäen savea =)
Otin juhannuksena jonkun verran alkoholia, join sitä kuitenkin niin hitaasti ettei se ehtinyt missään vaiheessa mennä kunnolla päähän. Tänään on kuitenkin ollut taas sellainen Missä mä oon?-olo... ja välillä on pahoinvointia, vaikka on jo ilta. Kuvittelen joskus päässäni ääniä, en siis oikeasti kuule niitä mutta kuvittelen että entä jos kuulisin ja kuvittelen ne äänet. Tämä on inhottavaa! Joskus mulle tulee (siis yleensäkin) sellainen säpsähdys että hei, mitä mä oikeen teen? onko tämä normaalia? miksi ihmeessä mä olen tässä paikassa? Onko kellekkään muulle tuttua tällaiset ajatukset ja miten niistä pääsee eroon?
Tuollaisten tuntemuksien kanssa itsekin joskus taistelin. Nykyään tulee vain harvoin...Johtuu kait ahdistuksesta. Krapulassa tämä tunne voimistuu aiheuttaen joillekkin pahoja kohtauksia.
Itse pääsin eroon niistä tunteista keskittymällä muuhun kuinka vaikealta se nyt kuulostaakin. Kannattaa alkaa liikkuun ja ruveta käymään vaikka kavereitten kans jossain. Ajatukset paniikista ym. jutuista unohtuu siinä.
Jos jäät kotios vaan sureen sitä että nyt menee kaikki päin helvettiä ja et oon noidan kehässä niin se ei auta! Sun tarttee ite auttaa ittees! Lakkaa ajattelemasta ja vatvomasta tätä asiaa! Sä alat meinaa vainoharhaseks muuten! Mä en itse ajatellu muuta kun paniikkihäiriöö pari kuukautta. Mun kaaliin ei kertakaikkiaan mahtunu mitään muuta. En mä olis näin hyvässä kunnossa ellen ite olis alkanu toimiin.
Älä nyt loukkaannu tästä mun viestistä...ite loukkaannuin meinaa kun mulle sanottiin samanlailla...paniikkihäiriö on meinaan sen verran psyykkinenkin juttu...
En mä loukkaannu, koska ei mun elämä ole sitä että mietin 24/7 mun paniikkihäiriötä. Käyn kavereiden kanssa ulkona ja teen kaikkea muutakin. Ei tämä ole sitä että olen jäänyt miettimään paniikkihäiriötäni, koska se on muuten aika lievä eli itse kohtauksia ei ole enää tullut. Minua vaivaa nykyisin vaan tämä "epätodellinen olo" joka tulee aina välillä ja siihen liittyvät pelot, jotka eivät kuitenkaan etene kohtaukseksi. Se on toisaalta ikävää kun se olo on sitten koko päivän ja usein sen jälkeenkin. pää tuntuu jotenkin sekavalta eikä ainakaan selkeältä. tosin sellaisiakin hetkiä kun kaikki on täysin kirkasta ja normaalia...
Tiedän kyllä. Sitä rupee miettiin et nyt taitaa lähtee viimesetkin järjen rippeet. Se on hemmetin pelottavaa! Sit kun ei osaa selittää niille jotka ei oo moista itse kokenut, vaikka haluis et muut ymmärtäs.
Lähes kaikille paniikkihäiriöisille ja ahdistuneille/stressaantuneille kyl tulee tuommoisia. Olin helpottunu sillon kun kuulin et on normaalia!
Onneks ei elämäs pyöri paniikkihäiriön ympärillä..on meinaa tärkeetä ettei jää himaan säälitteleen itteensä!
Aina kun itse saan epätodellisia olotiloja niin sanon poikaystävälle ja pyydän olemaan vieressä. Juon vettä ja hengittelen pussiin. Ajan mittaan on kyllä tuokin ongelma helpottanu...
Näin muuten viimeyönä painajaista jossa poikaystäväni sekosi (tai joutu psykoosiin tms..)enkä pystynyt auttaan sitä. Nyt on koko helkkarin päivän ahdistanu ja pyöriny päässä tuo uni, koska samankaltainen tilanne tapahtui pari kertaa poltellessamme. Poikaystävä meinaan pärähti kun psyykkas itteensä vetäessään överit. Se sai paniikkikohtauksia ja tuli ihan vainoharhaseks kaikesta. Se luuli oikeesti kuolevansa ja tietävänsä elämän tarkotuksen.
Sain tänää aamupäivällä paniikkikohtauksen yksin röökillä ollessani kun mietin viime öistä painajaistani ja edellä mainittuja tapahtumia. Yhtäkkiä alko hengitys salpaantuun, pyörryttään ja paikat täriseen ihan mielettömästi. Tunsin vaan kun sydän hakkas ihan hemmetisti ja silmissä sumeni! Aivan helvetin kauheeta! Se uni tuntu niin todelta, mä yritin vaan huutaa et sä kuvittelet vaan, mut mun poikaystävä ei tajunnu enää mistään mitään!! =(
Tarvis varmaan mennä johonkin jutteleen...toi juttu on meinaa vaivannu mua helvetin pitkään ja aiheuttanu kauheeta ahdistusta/pelkoo!
Ihan ensimmäiseksi tupakat, pilvet ja liiat alkoholit pois. Terveellistä ruokaa naamariin, unta ja liikuntaa. Elämäntavoilla voi vaikuttaa paniikkiin paljon.
No ei sitä pilvee ainakaan kannata kenenkään polttaa ikinä!!! Mutta mua vaan risoo se että en pysty ottamaan edes yhtä siideriä ilman mitään sivuvaikutuksia... Tässä yksi asia mikä saa ahdistamaan kun ei voi enää tehdä niinkuin enne silloin kun kaikki muut tekevät. Mä olen kasvissyöjä, en polta enkä nykyään (vasten tahtoani) juokaan (paitsi nyt kokeilin kerran eikä hyvä seurannut). Harrastan välillä liikuntaa ja käyn töissäkin. euraava juttu mitä aion tehdä on meno fysioterapeutille koska uskon että aika paljon näistä mun oireiluista johtuu niska/hartiajumittumista...
Ainoo mitä käytän on tupakka, jota poltan melko vähän. Alkoholin juontia kokeilin nyt juhannuksena ensimmäistä kertaa n. 5 kuukauteen. Ei innostanut pätkääkään! Pikkasen olin humalassa. Ainoa negetiivinen juttu oli et kun humalpäissäni pistin pitkäkseni niin alko oksettaan ihan pimeesti. Pientä hengenahdistustakin tuli, mut ei varsinaisesti kohtausta.
Alussa itelläni oli samanlainen tunne et ei v***u en voi ryypätä! En tiä mihin toi fiilis katos ajan myötä. Kokoajan oon kattellu muiden jatkuvaa ryyppäilyä ja kuskannu känniläisiä ympäriinsä kuunnellen sitä örinää! Jätkäkaveriakin on tullu kotiin kanneltua ja kuunneltua sitä kännisen pään aukomista. Nyt ei kertakaikkisesti ryyppäys kiinnosta yhtään saati mikään muukaan joka pään sekottaa. Tuntuu et paniikkihäiriön takia on ollu pää sekasin jo liikaakin!
Elämänlaatu on parantunu pirusti sen jälkeen kun jätin jatkuvan sekoilun. Ei tarvi hävetä mitä on menny tekeen ja kärsiä karmeesta krapulasta. Olo on pirun hyvä ja tekee mieli kuntoilla. Tulee hyvä mieli kun ajattelee sitä et ei hitto kuinka paljon oon säästäny rahaa ja terveyttä olemalla selvinpäin. Oon oppinu pitään hauskaa ilman päihteitä!
Oon laihtunu viinan poisjätön jälkeen 7 kiloo, olo on pirun kevyt eikä pöhöttyny ja turvonnu.
Kärsivällisyyttä vain! =) Sen varmaan kaikki ymmärtävätkin että se terveys menee juomisen edelle! Tiedän todella miltä tuntuu olla ainoa selvinpäin oleva kaikkien humalaisten joukossa! Se ei oo hauskaa mut kun sitä kattoo selvinpäin niin ajan myötä tajuaa et ei ryyppäämisessä oo mitään järkee!
Onhan siinä tietenki paljon hyviä puolia, mut se on aika iso juttu nykysin jos osaa pitää hauskaa selvinki päin. Tiedän että moni mun tutuista ei tietäis miten suurinpiirtein elää jos ei sais ryypätä. Nojoo... Mut mulla on taas lääkäriaika ens kuussa kun musta vaan tuntuu että tää ei oo paniikkihäiriötä enää ku tuo pää tuntuu olevan vaa ihan sekasin tai jotain. Meidän äiti keksi jonku aineenvaihduntasairaudenki jota on kuulemma suvussa ollu... =/ Kun ei mulla oo ollu enää mitään kohtauksia kun nykyisin on vaan se olo...