Olen 15 vuotias tyttö ja olen jo kolme vuotta potenut itsetuhoisuutta ja haluan kuolla tunnetta. Vasta nyt tajusin että saatan olla masentunut. Olen viillellyt sekä syönyt yliannostuksia särkylääkkeistä koska niiden avulla olen saanut vaikutettua mielialaani. En saa iltaisin unta ja muutenki väsyttää kokoajan ja en jaksa panostaa enää yhtään kouluun. Koulussa jään porukan ulkopuolelle ja olen usein yksin. Kun tulen kotiin menen yleensä omaan huoneeseen kuuntelemaan musiikkia ja miettimään asioita. Läksyjä en nykyään enää tee koska en jaksa. Olen jopa suunnitellut tavan jolla voisin tehdä itsemurhan. Olen myös sitä mieltä että parempi kuolla nuorena kivuttomasti kuin elää tuskaisa elämä ja kuolla vanhana kamalaan tautiin. Osaan olla iloinen ulospäin, jotta kukaan ei surisi puolestani. En osaa enää huolehtia itsestäni vaan olen jopa ajatellut tupakan polttoa ja huumeita elämän pilaamista varten. Itken itseni joka ilta uneen. Joskus saatan itkeä reilusti yli tunnin ja sitten nukahtaa.
olenko masentunut?
alwayssad
6154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oletko ikinä miettinyt mistä itsetuhoiset ajatuksesi tai masennus johtuu? ehkä voisit yrittää vaikuttaa niihin ja parantaa jotenkin oloasi... oletko ikinä yrittänyt jutella asiasta jollekkin niinkuin terveydenhoitajalle? olet kuitenkin vielä nuori ja jos saat apua asiat saattavat parantua. itse olen sinua pari vuotta vanhempi ja painiskelen samojen ongelmien kanssa ja tiedän että on vaikeaa uskoa että asiat paranesivat...
itselläni samalaista kokemusta ja jatkuu yhä, avun hankkiminen tuntuu vaikealta, ja mielestäni tuon masennusta, annan hyvän neuvonkin hae apua lääkäriltä tai joltain ajoissa koska jos jatkat pitkään tuolla linjalla niin se menee pahemmaksi. äläkä ryhdy tuhlaamaan elämääsi noin nuorena siitä ei ole mitään hyötyä eikä se paranna oloasi ku hetkeksi, mene puhumaan asiasta jollekin.
Olet masentunut. Jospa voist olla rohkea ja uskaltaa näyttää toisille, että sinulla on paha olla. Ei kannata hävetä ja saa "vaivata" läheisiä: sinulla on oikeus tähän elämään.
Älä nyt rupea tuhoamaan itseäsi noilla aineilla ja tupakalla. Ei kannata rangaista ja ruoskia itseään. Jostakin tuo kaikki johtuu: onko sinulla ollut vaikeuksia lapsena, onko jotkain sellaista jota et ole voinnut kertoa kenellekkään. Onko sinua kiusattu koulussa, tai oletko kokenut olevasi jotekin alamittainen. Onko sinun pitänyt leikkiä kilttiä. Ei kaikki kuole vanhana kivuttavaan tautiin.
Olet juuri iässä, jossa ei monellakaan ole helppoa, mutta kun aikustut elämä alkaa hymyilemään....
Kuulostaa ihan mun elämältä ja ajatuksilta sun ikäisenä toi kertomuksesi. Mulla on sittemmin, vasta 20 vuotiaana diagnosoitu masennus kun se alkoi menemään psykoottiseksi. Kannattaa hakea apua ajoissa ettei vaan käy samoin kun mulle!
Niin piti vielä lisätä, että oon nyt myöhemmin pohtinut, että oonkohan jo sillon nuorempanakin ollut jo masentunut, mutten vaan oo tajunnut sitä aikasemmin? Luulin että se oli vaan jotain perus teini-iän angstia...
Olen 16v poika, luultavasti masentunut... En myöskään tee läksyjä tai panosta kouluun muutenkaan koska en yksinkertaisesti jaksa. Jotenkin onnistun kuitenkin saamaan hyviä numeroita, olisikohan edellisten vuoden opiskelun ansiosta.
Olen hiljalleen alkanut polttamaan melkein joka päivä, aina kun on vaa mahdollista. Juon myös aina vkloppuisin kuin mahdollista. En se että antaisin itsestäni jotenkin "coolin" kuvan vaan yksinkertaisesti nämä asiat auttavat jaksamaan.
En ole erakko, on kavereita mutta ei se tarkoita sittä ettei voisi olla masentunut.
Tsemppiä! Eiköhän jotain hyvää tapahdu meille molemmille sitten aikanaan.