Tarjouskauppa

Tarjouskauppa ei ole huijausta, vaan eräs tapa myydä asunto. Tarjouskaupassa myyjä asettaa asunnolleen pohjahinnan, josta hän odottaa saavansa suurempia tarjouksia. Ideana on, että asunnolle tulee useampia kiinnostuneita ostajia, jotka "huutavat kilpaa" asunnon hintaa. Ruotsissa ja Norjassa ainakin ollut vakiintuneesti käytössä, tosin hieman toisessa muodossa (Suomessa siitä käytetään nimitystä "vedätys", joka on meillä hyvän välitystavan vastaista).

Omistajalla on aina oikeus myydä tai olla myymättä asuntonsa kenelle hyvänsä ja millä hinnalla hyvänsä. Kannattaa muistaa, että tarjous on kokonaisuus. Ei siis pelkkä ostohinta. Esimerkiksi asunnossa on pyyntihinta 200.000 euroa ja tällä hinnalla myyjä lupautuu asunnon vapautuvan yhdessä kuukaudessa. Ostaja, jolla ei ole niin valtavaa kiirettä muuttaa, voi tarjota myyjälle 185.000 euroa ja kuuden kuukauden vapautumisaikataulua. Myyjä päättää, onko kokonaisuus hyväksymisen arvoinen. Kauppahintaan voi vaikuttaa myös muut ehdot, esimerkiksi vastuunrajoitus tai sopimus tarpeistoesineistä.

Ostajan on hyvä tiedostaa, että kiinteistönvälittäjä ei ole ostajan ystävä, vaan hänen tehtävänsä on saada kohteesta kauppa. Ja mieluiten mahdollisimman nopealla aikataululla. Välittäjälle on yleensä ihan sama, kuka asunnon lopulta ostaa. Siksi ostajan kannattaisikin turvautua ainoastaan omaan asiamieheen, joka ajaa vain ostajan etua.

Ruotsissa kielettiin jo niin sanottu tarjouskauppa,luulen että suomi tulee perässä ja ne jotka huutivat asunnoista katuvat karvaasti tarjouksiaan,kun maksoi ilmaa.