OLEN TURHAUTUNUT. Koko suku on sillä kannalla, että olen adhd-tapaus.
Olen ollut vilkas lapsi, vahva keskittyjä tiettyihin asioihin, kun taas tylsään en ,millään voinut keskittyä. Koulussa opin hyvin, jos motivoiduin ja olin kympin oppilas- pysyin aloillani mutta etenkin yläkoulussa ja lukiossa se alkoi ytuntua hirveän ahdistavalta...vieraiden silmissä kontrolloin käytöstäni, mutta olen sisäisesti levoton ja kun keskustelen, ajatus alkaa lentää muualla (kun se kaveri puhuu mun tahtiin niin hitaasti, etten jaksais oottaa!!) Tutussa porukassa puhun kuin papupata ja aihe menee joka suuntaan kun tulee mieleen hyviä juttuja jatkuvasti. Liikunta on mulle rentoutttava keino, ja keskittyminen onnistuu parhaiten kun näprään jotain. Mileikuvistusta on hitosti ja uusia ideoita ja inspiraatiota on kun sille päälle sattuu. Olen matemaattisesti lahjakas ja looginen. Tunnen olevani jopa neuroottinen ja tapoihini helposti ehdollistuva...impulsiivinen, rauhaton olen enkä kestä vastoinkäymsiä suuttumatta ja tärkeät asiat viivästyvät liian usein... argh- en jaksa kirjottaa vaikka voisin jatkaa vielä...oonko mä vain hullu vai onko tää adhdta, vaikka koulun menikin hyvin ja pysyn(kontrollissa sosiaal.paineessa) aloillani. Ja jos maalaan tai piirrän.
Olen ollut vilkas lapsi, vahva keskittyjä tiettyihin asioihin, kun taas tylsään en ,millään voinut keskittyä. Koulussa opin hyvin, jos motivoiduin ja olin kympin oppilas- pysyin aloillani mutta etenkin yläkoulussa ja lukiossa se alkoi ytuntua hirveän ahdistavalta...vieraiden silmissä kontrolloin käytöstäni, mutta olen sisäisesti levoton ja kun keskustelen, ajatus alkaa lentää muualla (kun se kaveri puhuu mun tahtiin niin hitaasti, etten jaksais oottaa!!) Tutussa porukassa puhun kuin papupata ja aihe menee joka suuntaan kun tulee mieleen hyviä juttuja jatkuvasti. Liikunta on mulle rentoutttava keino, ja keskittyminen onnistuu parhaiten kun näprään jotain. Mileikuvistusta on hitosti ja uusia ideoita ja inspiraatiota on kun sille päälle sattuu. Olen matemaattisesti lahjakas ja looginen. Tunnen olevani jopa neuroottinen ja tapoihini helposti ehdollistuva...impulsiivinen, rauhaton olen enkä kestä vastoinkäymsiä suuttumatta ja tärkeät asiat viivästyvät liian usein... argh- en jaksa kirjottaa vaikka voisin jatkaa vielä...oonko mä vain hullu vai onko tää adhdta, vaikka koulun menikin hyvin ja pysyn(kontrollissa sosiaal.paineessa) aloillani. Ja jos maalaan tai piirrän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Keskity hetki ja lue näitä tarinoita täällä. Saatat saada aikamoisen herätyksen ;)
Unohda aikaisemmat mielikuvasi adhd:sta, ja opettele ajattelemaan asioita eri kannalta. Kertomuksesi elämästäsi on aivan samanlainen kuin monen meistä täällä. Jos joskus päädyt virallisesti diagnoosiin adhd, opettele ajan kanssa elämään sen kanssa. Tämä geneettinen poikkeavuus ei ole pelkästään negatiivinen asia :) joka tapauksessa tämä ei parane, joten ei ole niin sanotusti mitään menetettävääkään.
Vertaisesi eivät ole tyhmiä, omituisia, pelottavia ja tuhoontuomittuja mutantteja, olemme aivan tavallisia ihmisiä joita tapaat päivittäin normaalissa elämässäsi. Et vain tiedä sitä, tämä kun ei näy ulkoisena "vammana". Tieto ja mahdolliset terapiat/lääkitys yms. eivät tee sinusta muita ihmisiä huonompaa, ne vain auttavat sinua elämään aivan normaalia elämää kaikkine ongelmineen ja iloineen.
Et ole yksin, meitä on Suomessa satoja tuhansia, eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa. Ja jokainen "meistä" ymmärtää tismalleen mistä puhut, elämme aivan samojen "ongelmien" kanssa omaa elämäämme. Vertaistuki auttaa sopeutumaan adhd:n realismiin, ja kaikki joka tapauksessa olemme yksilöllisiä persoonia vaikka olemme luokiteltu saman F90.0 nimikkeen alle.
Joten nou hätä, mitään ei ole menetetty vaikka sukulaisesi olisivatkin oikeassa. Usealle meistä kun ongelma on päinvastainen...
En tarkoittanut, että adhd ihmiset ovat hulluja, vaan pikemminkin mietin olenko itse vain hullu... adhd selittäisi hankalia luonteenpiirteitäni, jotka vaikuttavat hulluilta esim. se että tunnen olevani neuroottinen.Diagnoosi helpottaisi todella, koska se auttaisi hyväksymään tämän kaiken välillä niin sekasortoisen olotilan.
sun kuvaukset kuullostaa ihan minulta itseltäni :DSe vaan etten koulussa ollut hyvä oppilas en pysynyt opiskelussa mukana,opin kuitenkin kompensoimaan oireitteni kanssa.itsellä diagnosoitu adhd ilman ylivilkkautta.mun mielestä asia kannattaa varmistaa!se auttaa.nykyään olen enemmän sinut itseni kanssa ja ymmärrän itseäni paremmin.ja nykyään löytyi sopiva lääkitys joten en tunne itseäni niinkään enään hulluksi vaan enemmänkin normaaliksi :D