Joskus kauan sitten Tampereella matkalla Messukylästä keskustaan puutalojen kohdalla, olisko ollut jotain vanhoja teollisuuden työsuhdeasuntoja, bussiin nousi iäkäs rouva, jonka vaatteista lähti kylmän eteisen tuoksu. Heti pussiin noustessaan rouva höpötteli hyväntuulisesti. Istuuduttuaan hän alkoi katsella aamulehden mainosta, jossa oli beagle lehti suussa. Rouva sanoi:”Tuo on virkavallan koira. Minä olen nähnyt sellaisen. Meidänkin talossa on käynyt.” sitten hä selitti jotain naapureista. Rouva pyöriskeli levottomasti istumapaikallaan ja kiinnitti huomion erään nuoren naisen tummiin aurinkolaseihin ja sanoi: ”On mullakin mustat lasit.” Minulta hän kysäisi kelloa. Bussi oli vain puolillaan, ja useimmat ihmiset katselivat ikkunasta ulos ikään kuin naista ja hänen jutusteluaan ei olisi ollut olemassa.
Helsingissä 52:n bussipysäkillä eräs täysin tuntematon mies tilitti minulle parin aamun aikana poikansa tapaturmaisen kuoleman, avioeron ja työpaikan menettämisen. Saman bussin paluusuunnan pysäkillä eräänä perjantai-iltapäivänä tuntematon eläkeläismies kertoi, kuinka hän löysi hienon rotukissan Mannerheimintien varresta puun juurelta, eikä hän palauttanut sitä omistajalle, vaikka tämä ilmoitti kissasta useaan kertaan lehdessä. Varmaan joku näkee noita omituisia höpöttäjiä työssään ihan kyllästymiseen asti, mutta tuohon aikaan minä tuijotin 7,5 tuntia päivässä rakennuspiirutuksia ja tietokoneruutua. Työmatkat olivat piristävää vaihtelua.
No minä olen aina tykännyt kulkea yleisillä kulkuneuvoilla, koska niissä on elämää. Eräästä kaukaisesta työpaikasta kotikulmille matkustaessani tulin yhden kerran työkaverin kotteron kyydissä. Seuraavalla kerralla sanoin, että kuljen mielummin junalla. Karjalan rataosuudella on ollut tosi mukava matkustella. Savonradalla on selvästi jurompaa.
Miten on, ovatko hassut höpisijät teistä hauskoja vai rasittavia häiriköitä?
Helsingissä 52:n bussipysäkillä eräs täysin tuntematon mies tilitti minulle parin aamun aikana poikansa tapaturmaisen kuoleman, avioeron ja työpaikan menettämisen. Saman bussin paluusuunnan pysäkillä eräänä perjantai-iltapäivänä tuntematon eläkeläismies kertoi, kuinka hän löysi hienon rotukissan Mannerheimintien varresta puun juurelta, eikä hän palauttanut sitä omistajalle, vaikka tämä ilmoitti kissasta useaan kertaan lehdessä. Varmaan joku näkee noita omituisia höpöttäjiä työssään ihan kyllästymiseen asti, mutta tuohon aikaan minä tuijotin 7,5 tuntia päivässä rakennuspiirutuksia ja tietokoneruutua. Työmatkat olivat piristävää vaihtelua.
No minä olen aina tykännyt kulkea yleisillä kulkuneuvoilla, koska niissä on elämää. Eräästä kaukaisesta työpaikasta kotikulmille matkustaessani tulin yhden kerran työkaverin kotteron kyydissä. Seuraavalla kerralla sanoin, että kuljen mielummin junalla. Karjalan rataosuudella on ollut tosi mukava matkustella. Savonradalla on selvästi jurompaa.
Miten on, ovatko hassut höpisijät teistä hauskoja vai rasittavia häiriköitä?
Vastaukset 75
Vanhimmat
Säälin ainakin alussa mainitsemaasi rouvahenkilöä.
Tuttavallani oli häntä paljon muistuttava äiti, hyväjalkainen, mutta mieleltään muuttunut.
Kulki, kun vielä asui yksinään, kaupunkia ristiin, rastiin. Oli hyvä puhumaan, ja äänekäs. Hyppäsi milloin minkäkin tilaisuuden esiintymislavalle kärppänä.
Ihmisiä ihmetytti ja nauratti mummeli, joka puhui mitä sattui.
Minua ei olisi naurattanut, eikä naurata nytkään.
Dementoitunut ihminen, muuten hyväkuntoinen, on tosi ehtivä ja arvaamaton. Täysin useinkin ymmärtämätön omasta tilastaan, häneltä puuttuu itsekontrolli.
Ihmiset jäävät, jätetään monesti yksin, vanhukset useinkin. He eivät halua apua, eikä sitä vaikkapa dementian alkuvaiheilla älytä antaakaan, josko on ketään antamassakaan.
Onhan niinkin, kun joku kaatuu, moni nauraa, minua säälittää, pelottaa kaatujan puolesta.
Hassut höpöttäjät? Useinmiten yksinäisiä ja/tai sairaita.
Toisaalta, tietenkin, meissä ihmisissä on miellyttäviä, joille puhehaluiset haluavat sanella sanomisiaan.
Se on kumminkin tosiasia, että ne hassut höpöttelijät ovat olemassa. Pitäiskö heihin suhtautua luontevasti osana elämää vai säälivästi tai kääntää selkänsä? Kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan voi ehjätä ja auttaa.
Jeps, pölijästi minä jästipää jätin ottamatta tuohon kantaa. Itse puhun ja kuuntelen, tiedän sen olevan puhujalle tärkeää. Työssänikin, jossa jotkut pinkaisevat ravia pois, jos joku laitapuolen kulkija tulee vähän hankalana, uskallan puhua.
Kuunnellaan, muttei olla pilkkaajia. Tuskinpa meistä on sitä kumpikaan.
Synnyinkaupungissani oli aikoinaan monia originelleja, jotka silminnähden nauttivat, jos jollakin oli halua/ymmärrystä kuunnella.
Ehkä oma syndroomani johtuu siitä, kun eräs tuttavamme pilkkasi vanhempaani, jolla oli halu höpistä tuulta ja jaskaa, ihan testataakseen kuuntelijan ymmärrystä.
Puhella höpökjä testatakseen kuuntelijan ymmärrystä! Siinä tarvitaan jo pokkaa ja mielikuvitusta! Mä en ole koskaan pitänyt sovinnaisuutta mitenkään tavoiteltavana tai arvokkaana piirteenä, ehkä siksi, kun mulle taas yritettiin opettaa nimenomaan sitä, että massasta ei saa erottua.
Mulle opetettiin joskus Englannissa, että höpisijöihin ei kannata kiinnittää mitään huomiota, sillä useimmiten he ovat mömmöissä ja vaarallisia. En uskonut, koska olin suomalainen. Kylähullut ovat hauskoja, tätä mieltä minä olen. Kerran Nikkilän sairaalan parkkipaikalla joukko "hulluja" alkoi kertoa mulle, että me olemme hullua. Vastasin, että niin olen minäkin, mutta saan kulkea vielä vapaana. Se oli heistä hauskaa.:-))
Varmaan joku läpinäkyvän hento, puolitoistametrinen mummeli on vaarallinen ja mömmöissä?
Toki, heitäkin on, vaarallisia puhuvia ihmisiä, mutta uskon, että puheripulin useilla aiheuttaa yksinäisyys.
Moni, vaikkapa kehitysvammainen on puhelias ja estoton, ja hän nauttii, kun jollakin on aikaa kuunnella.
Ikävää, että useimmat ohittavat toisensa peläten tulevansa näkemään ihmisen, ihmisyyden.
Eli, taidamme käsitellä aloittajan aihetta täysin eri aaltopituuksilla.
No mömmöissä olevan höpisijän kyllä erottaa tavallisesta höppänästä. En mäkään hörhöjen kanssa juttele. Mielenterveyspotilas voi toimia sosiaalisissa tilanteissa eri tavalla kuin on totuttu, mikä saa jotkut häkeltymään. Mä olen käynyt joskus kirjeenvaihtoa mielisairaalapotilaan kanssa. Täytyy sanoa, että antoisampaa keskustelua kuin ihmisten kanssa yleensä.
Noista arkisista höpisijöistä vähän: Tulin taas kerran perjantai-iltana kuan sitten Joensuusta etelään päin. Istuin raflavaunussa erään Helsinkiläisen seurassa, johon olin tutustunut eräällä aikaisemmalla junamatkalla. Joutsenosta tuli pari ukkoa junaan muovikasseissa vasta pyydystettyjä matikoita. Eivät olleet ihan selvinpäin. He istuutuivat meidän pöytään ja siinä sitten jutusteltiin kaikenlaista hauskaa. Ukoilla oli taskumatit matkassa ja he tirauttelivat terästettä mun ja sen Hesinkiläisen kahvikuppeihin. Ikimuistoinen junamatka sekin.
"Varmaan joku läpinäkyvän hento, puolitoistametrinen mummeli on vaarallinen ja mömmöissä?"
Ei tietenkään noin, mutta jos astut kolmosen ratikkaan nykyään, niin kyllä se meininki siellä on verrattavissa mihin tahansa suurkaupungin sekoiluun.
No totta kai, mutta elämää on muuallakin kuin vain pääkaupungissa. Ihan vain hyvällä.
Onneni on, etten siellä asu.
Silti monen onni on siellä asua.
Kunkin onni on usein oma valinta.
En minäkään siellä enää asu, mutta olen asunut siellä elämäni ensimmäiset neljäkymmentä vuotta ja voin sanoa, että en pääse karkuun sitä vieläkään, sillä siellä ovat kaikki sukulaiseni ja entiset kaverini.
Joo, kyllä mä olen tehnyt työtä mielenterveykuntoutujien kanssa ja erotan heidät hyvin mömmöporukasta, mutta toi mun kommentti tuli siitä, että olin Englannissa aivan liian sinisilmäinen sikäläiseen LSD-porukkaan verrattuna. Aika nopeasti sen kuitenkin oppi.
Ne harmittaa suuresti. Koska ennen kuin arvaankaan, höpisen niiden kanssa kilpaa, eikä kanssamatkustajat tiedä kumpaa kattoo kieroon 8)
En ainakaan sääli heitä, itekin voi päätyä samaan vanhuuteen, ja miten mä silloin haluan että minuun suhtaudutaan? Mielummin luontevasti.
Helppo täällä ymmärtää, vielä helpompi väärinkäsittää.
Minun "säälini" oli pilkan vastakohtaa.
En osaa iloita ilmeisestä sairaudesta. Tokihan se meille useimmille
tulee, dementia, kun elinikämme ehkä pidentyy?
Naurahdin ääneen, kun näin itseni kääntämässä päätä kuin tennisottelussa sun ja sen toisen höpisijän välillä.
Hyvä tarkennus :) Enkä minä tarkoittanut sua piikitellä, vaikka osittain sitä sun viestistä sainkin. Mutta kuvittelin että sitä ne kanssamatkustajat tuntevat, jotka Sednan bussissa katsoo poispäin. Sääliä sen ikävimmässä merkityksessä, eikä tolleen empaattisesti kuten sinä kuvailit :)
Kyllä omalla autolla on sitten mukavaa matkustaa! :)))
Mulle autoilu on aivan liian tylsää puuhaa. Mulla on muuten moposkootteri, ja mä lauleskelen alellessani.
Mä nautin suunnattomasti siitä, että saan sen nippelikasan liikkumaan juuri niin kuin haluan, sentään joku koko maailmassa joka tottelee mua :))
Onko teillä liikennevaloja kans? Ihmiset veivaa ikkunat ylös kun tuut viereen...? ;D
Siis mähän kuljen pelkästään pikkuteitä läpi metsien ja peltojen. Kerran olen ajanut kaupungissa pikkuisella söpöllä moposellani. Mun muuten aivan liian alhainen verenpaineeni kohosi kummasti yli suositusten, kun tulin kotiin päätietä pikin rekka-autojen seassa.
Tourrainen oireyhtymä.
Tai kirjoitinkohan sen edes oikein. Sairaus. Noin käytännössä suusta tulee suoraa sama, mitä miettii. En tunne kovin tarkasti oireyhtymää, siihen kai usein liittyy jokin Assenbergintauti, Tai siis jotain sellaista.
Pikkujouluissahan melkein kaikki amatöörijuopot tuntuu sairastuvan sellaiseen :D
Mun käsittääkseni sopivasti dementoitunut alkaa vaikuttamaan myös samanlaiselta. Kun jokin esto aivojen ja suun välillä häviää, jutut on melko suoraviivaisia. Sängynpohjalla makaavat hartaat uskovaiset hienostorouvatkin pääästelevät suustaan sen luokan juttuja, että ujompi ihminen punastuu..
Mutta siis olemassa sairaus, joka aiheuttaa myös ilmiön. Luultavasti joskus tavannut samanlaisen tapauksen, mun mielestä useilla tosin oli ADHD.
Jaa mitenkö suhtaudun. Ihmisiä nekin on. Suorapuheisempia ja rehellisempiä kuin pashanjauhajat. Joskus voi ärsyttää, mutta en minä mitään toisten ihmisten sairauksille tai muille ongelmille mitään voi. Kuuntelen jos juttu kiinnostavaa, jos ei kiinnosta, koitan olla kuuntelematta.
Net höpisevät ihmiset leimataan yleensä juopoiksi tai hulluiksi. Tauteihin olemassa lääkkeitäkin. Sairaushan se syöpäkin on, miksi joku neurologinen vaiva muka ole sairaus?
No mä en ole lekuri, enkä hirvittävän tarkasti tunne noita asioita. Höpiskööt mitä höpisevät. Enenpi mua ärsyttää ilkeät- ja/tai ilkeät ihmiset. Niitä helekuutan paljon enenpi.
=DW=
No siinä meni iloisesti sekaisin Touretten oireyhtymä, Aspeger ja ADHD, mutta tosiaankin kaikki ne voivat aiheuttaa omituista käyttäytymistä.
Tourettesin syndroomaa sairastava sanoo ja hokee kirosanoja, rivouksia ym sopimatonta pakonomaiseti. Aspergerilla on vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia tilanteita, ja hän saattaa sanoa jotain epäkohteliasta, koska ei luontaisesti tajua sosiaalisten tilanteiden kirjoittamattomia pelisääntöjä. ADHD on kai lähinnä keskittymiskyvytön, levoton ja ylivilkas, ja mopo lähtee herkästi lapasesta. Toki ne kaikki ovat paljon enemmänkin, mutta keskustelupalstalle riittää, että erottaa ne toisistaan.
Juu, en ole lekuri.
Sen verran vaan tiedän, että olemassa iloisesti monenlaisia sairauksia, että käytös vaikuttaa noin normi-ihmiseen verrattuna erilaiselta.
Kannattaa muistaa muuten autistiset ihmiset. Ne höpisee kans.
=DW=
Aivan, tai sitten ne ei sano yhtään mitään kenellekään.
Touretten oireyhtymä, piti pikkusieluna sanomani.
Ei nyt muita tule mieleen, kun äitini, joka dementoitui, ja eli omassa maailmassaan.
Näki näkyjä keskellä päivää ja kuulo ääniä.
Humalaiset höpisijät kierrän kaukaa, ja humalaiset naiset vielä kauempaa.
Ehkä se tumma pukeutumistyyli ei vedä höpisijöitä puoleensa.
Mun isä dementoitui viimeisillä vuosillaan. Isä oli tottunut pitämään kaikki langat käsissään. Kun hän huomasi, että ei hallitse elämäänsä, kuten ennen, hän kulki äidin perässä kuin koiranpentu.
Yks minun vuosikymmenten aikainen ystävä soittelee kännissä öisin tutuilleen. Pidän puhelinta sen vuoksi yöllä eteisessä. Kerran hän taas soitteli kahden aikaa ja herätti kissan pitkällä soitollaan. Kissa halusi ulos, mutta sitä ei saa opettaa siihen, että ulos pääsee milloin tahansa, kunhan naukuu tarpeeksi kovaa. Siitä tulee herkästi joka öinen ongelma. Meni siinä sitten pari tuntia tehokasta nukkuma-aikaa hukkaan ja aamulla oli tavallista aikaisempi herätys. Sanoin seuraavana päivänä tuttavalleni, että anna olla viimeinen kerta, kun soitat mulle keskellä yötä. Nainen vissiin suuttui, koska ei ole sen jälkeen ottanut mitään yhteyttä. No, ihan hyvä vaan. Kännissä hän hokee omia juttujaan, muistamatta hetken päästä, mistä oli puhe, eikä kuuntele tai tajua mitään, mitä muilla on sanottavaa. Kuulijalle pelkkää hukkaan heitettyä aikaa.
Rasittavia.
Muutaman puhetautisen olen tavanut ja paria olen joutunut työssä pidempäänkin kestämään. Emmää jaksa... koko ajan jotakin puhumassa eikä edes taukoa saati loppua meinaa tulla millään...
Erota nyt, hyvä ihminen, terve puheripulinen, ja sairas alzheimerinen.
Kumpaa lajia katsot itse olevasi?
Vastasin aloitukseen. Otsikko ei erottele terveitä eikä sairaita. Kyllä noille tapauksille jotka mainitsin taitaisi joku diagnoosi löytyä, sen verran erikoisia tapauksia olivat eivätkä missään tapauksessa 'normaaleja'.
Rasittavalle puhekoneelle kannattaa laittaa likainen sukka suuhun. Toi satkuva höpötteleminen voi johtua liiasta kahvin juonnista tai sitten ne ihmiset ovat katsoneet liikaa 80-luvun elokuvia, joissa höpötettiin 'vitsikkäästi'.
Kyllä noilla parilla pahimmalla tietämälläni se oli lähes tahdosta riippumatonta. Heti kun joku tuli lähistölle he alkoivat höpöttää, ihan tyhjästä nyhjäisivät aiheen ja sitä jatkui niin kauan kunnes toinen joutui käytännössä lähtemään karkuun. Nuoria ihmisiä, joku sosiaalinen häiriö varmasti takana siinä.. Mikään vihje tai suora sanominenkaan ei vaientanut, kohde vain vaihtui jos se oli vaihdettavissa.
Se sukka ja IV-teippiä päälle. Pidä kaulassa kevytkuulosuojaimia, ja vetäse ne päälle heti vaaran uhatessa. Mun kummipojalla on ADHD. Laitettiin kerran mun äidin kanssa korvatulpat korviin, kun poika vonkas suklaata niin hillittömästi.
Nooo, kummastakaan ei ole enää riesaa, mennyttä aikaa.
Ja, kyllä mulla työssä on yleensä luurit päässä ja musaa tulee aipparista. Jos joku ärsyttävän innokkaasti höpöttää, väännän vain volyymia kovemmalle ja valitan ettei kuulu mitään...
Ihmisyys on aina ihmistä.
Aina minulle on auennut inhimillisyys.
Rakkaus, ihmiseen, auttaa minua elämään.
Muistan lapsena, kun isän äidillä sanottiin olevan kalkkeutuneet verisuonet. Hän saattoi joskus keskellä kesän hellettä juosta pitkin kylää lammasturkki päällä. Eihän siinä muuta kuin, että joku saattoi hänet kotiin. Isän isällä siinä oli tietenkin paljon huolehtimista, mutta muuten mummo pärjäsi hyvin, vaikka oli ihan pihalla.
Riippuu tietenkin höpisijästä...
Hieman toki myös ajasta ja paikastakin, mutta yleensä kyllä tykkään erilaisista höpeksijöistä =)
Töissä ku ollaan kahvilla, niin silloin sitä olis mieluusti rauhassa, oman porukan kanssa, mutta annas olla... siihen tulee jos jonkunnäköistä vitsiniekkaa kertomaan omia mielipiteitään meidän työstä :/
No tietty ku ollaa työvaatteinemme suht erottuva sakki siinä... nii eihän siinä ny voi olla hiljaa, keskiverto, kevyesti humalainen, suomalainen :O
No joo - humalaiset nyt ovat sakki erikseen, mutta ei siinä jaksais aina kylähullujakaan...
Muuten kyllä, ku tuolla työkohteilla kiertelee, niin kaikenlaiset höpöttäjät kyllä saavat minulta huomiota.
Oon aina "esitellyt" ne oman alueeni höpöt myös uusille työkavereillenikin - ei tule sitten yllätyksenä, kun siellä yksikseen pinkovat kohteelta toiselle =)
Autan myös ihmisiä, silloin kun huomaan, että nyt ei ole kaikki ihan ookoo... Pari kertaa on tarvinnu tilata kyytiä osastolle...
Helppo sen nyt noista omistaan on huomata, mutta voi tietty olla vaikeeta hoksata, kun kohdalle sattuu ihan ventovieras tapaus - sitä vaan sitte kattoo hetken, että ollaanko ihan tällä planeetalla.
Omasta mielestään hauskat vitsiniekat eivät yleensä ole niitä kaikkein hauskimpia, koska he vaan yrittävät olla hauskoja.
Arkipäivän eksoottinen mauste he ovat. Junamatka on erittäin otollinen näille kohtaamisille.
Muistuu mieleen pari erilaista "höpöttäjää" matkan varrelta.
Karjalalainen mies, joka omisti yksityisen raviradan ja sanomalehden, olisi halunnut haastattelun, koska minulla oli punainen villapaita jossa keltainen teksti Jokerit
Kenraali Ari Puheloisen nimityksen jälkeisellä viikolla nousi hänen opiskelukaverinsa junaan Hämeenlinnasta. Esittelikin itsensä. Tiedossa oli illanistujaiset miesporukalla. Monenlaista tarinaa Puheloisen opiskeluvuosilta.
Naiveja hölöttäjiä, mielikuvittelun mestareita, mielestäni.
Kunnes näin synttärihaastattelun miehestä joka omisti raviradan ja sanomalehden Pohjois-Karjalassa
Kunnes eräs henkilökunta lehdykkä osui käteeni ja siinähän tuo opiskelukaveri poseerasi kernraalin kanssa.
Minä tapasin kerran junamatkalla eläkeläismiehen, joka piti maksullista vitsipalvelupuhelinta. Tyyppi ei ollut mikään ylihauska koomikkotyyppi, eikä hän siinä matkan aikana ilmaisia vitsejäkään jakanut. Ihmiset kuulemma soittivat vitsipuhelimeen esimerkiksi silloin, kun tarvitsivat huumoria johonkin esiintymiseen tai puheeseen. Myös satunnaisia vitsin kuulijoita löytyi.
Hauska aihe, kirjoitan sulle juttua illemmalla kun selviin pois täält Roista
Toivon riiuumatkasi säällisen mittaiseksi.
Sulle jäi kademieli siitä mun Titicaca-järven ja Ayersin reissusta, niin nyt sun pitää elvistellä Riolla.
Minä tässä heräsin vasta nyt. Pitää lähteä suihkuun ja syödä aamupala ja yrittää jotain hyödyllistä.
No nii.... kai terve kateus on iha.....hyvä..tunne?
;)))
Ennen kuljin paljonkin junilla.
Nykyään tykkään linja-autosta.
Huomenna on taas suuntana Lahti, pikkulikan synttärit ja kaikki jouluun liityvä mun kohdalla.
Paljon in kaikenlaista kulkijaa mahtunut munkin reissuille ja hauskojahan ne enimmäkseen. Huonoa ei tule mieleeni.
Viimeksi jäi mieleen pariskunta joka tuli hesassa bussiin.
Porvoossa pysähtyi auto hetkeksi, ei ollut aikaa seistä. Sillävälin oli emäntä mennyt bussin vessaan. Meinas varmaan keritä ennenkun lähtee taas jatkamaan.
Bussi nytkähti liikkeelle ja miehelle tuli hätä, huus "ei saa lähteä kun vaimo on vessassa"
Kuski vaan nauroi että ei me keritä kaikkia ihmisiä vessattamaan erikseen, ja jatkoi matkaa.
Kyllä ne tiesi että bussi lähtee heti, oli vaan niin hassu jotenkin se miehen hätä vaimosta.
Ei mun kohdalle viime aikoina ole noita hassuja höpisijöitä sattunut vaan enemmänkin näitä puhelimeen pulisijoita jotka kertoo suurella äänellä koko elämänsä siinä vieressä.
Eikä aina kiinnostais kovin vieraiden asiat. Eli ne mua ärsyttää välillä tosi paljon. Kun yks puhelu loppuu niin jo toista alkaa.
Hassut höpisijät on ihan hauskoja.
Joskus tympii, kun ihmiset puhuu liian kovaa puhelimensa. Ovatkohan nuo perinteiset hassut höpisijät katoavaa kulttuuria. Kiire tunkee joka paikkaan, ja useimmat ihmiset haluavat olla vakavasti otettavia kansalaisia.
Eilen sain pitää bussin melkein koko matkan Lahteen asti yksin.
Ei ollut höpisijöitä ei muitakaan.
Kuskin kanssa juteltiin niitä näitä.
Vasta ihan Lahden alueella tuli ensimmäinen kyytiin.
Pois tullessa oli jo muitakin, mutta mitää ihmeellistä kummallista ei tällä reissulla ollut.
Näin tämän vuoden ensimmäisen lumisateen ja muutenkin ensimmäiset "hanget" jos niitä nyt sellaisiksi voi sanoa. Mutta lunta kuitenkin, siellä matkalla.
Nyt on ulkona onneksi kuiva sää mutta lumesta ei tietoakaan ja meri rauhallisena loiskuaa.
Julkisten kulkuneuvojen ilo onkin siinä, että toisinaan tapahtuu jotain hauskaa tai muuten vaan kiinnostavaa, useimmiten ei. Kyllästyis siihenkin, jos joka matkalla joku apuva-tyyppi tai kikkelis-kokkelis-mies tulis selittämään ihan höpöjä. Olen muuten huomannut, että itäpuolella Suomea bussikuskit ovat puheliaampia kuin länsipuolella. Minäkin siellä suunnilla jutellut linja-auton kuljettajan kanssa, mutta Lahden länsipuolella harvemmin.
Lunta on tullut meillekin, ja ajattelin, että voisin vaihtaa eteiseen puhtaat kitin väriset käytävämatot. Rapatassut eivät enää sotke niita.
Kai sen vois sanoa, ett' hauskoja sillointällöin, aina ei jaksa...
Täällä kulki muuan "kylähullu" aina kaupungin suuntaan linja-autolla ja muuan tuttava joka matkusti kouluun samoilla vuoroilla, kuunteli mielellään naisen juttuja.
Sanoi et on niin vaikuttavat harhat, että ne on jopa nerokkaan hauskoja.
Politiikka ja muut päivänpolttavat jutut tuli aina selviteltyä siinä matkan aikana ;)))
Tuttava sanoi, ettei hän keksis mitään yhtä raflaavaa vaikka kuink yrittäisi..
Mietin tuossa junamatkaa Helsinki-Moskova-Peking ja kun otimme eilen selvää junista, olis se paras vaihtoehto kai kakkosluokan vaunu, että siinä näkis ja kokis jotain enemmän kuin oman hyttinsä yksinäisyyden... ;)))..
Aivan varmasti olis mielenkiintoinen reissu junalla halki Siperian. Eräs tuttavani (ex poikaystäväni vuodelta 1976) otti vaimon Jostain Siperiasta. Ennenkuin vaimo pääsi Suomeen, mies matkasi muutaman kerran junalla vaimoa tapaamaan. Mies kertoili matkoilla tapaamistaan ihmisistä. Ehkä juuri hänen kertomustensa pohjalta kiinnostuin matkasta. Olin kuitenkin sen verran nössö, ettei minusta ollut yksin lähtijäksi, eikä kukaan tuttuni pitänyt matkaa kiinnostavana. Kuulin, että samaan hyttiin myydään paikkoja sekä miehille että naisille, ja matkalla hyttiseura voi muuttua moneenkin kertaan. Siks olis kiva, jos olis koko ajan matkassa joku, joka osaa muutakin kuin mongoliaa.
Pitäskö meidän lähtee kompukses?
Se on sellanen reissu, et pesumahdollisuutta ei paljon ole...ruokaa voi saada asemilta tai ravintolavaunusta...tai myyjiltä....se olis once in a lifetime...sellanen et siellä kysytään sit pitkää pinnaa...
Ennen toi reissu kesti kuukauden, nyt voi mennä vaik viikossa...hinta varioi 500-1200 ? ja sit pitää tulla joko junalla takas tai lentämällä?
Sä voisit olla aikas sopiva kaveri kun osaat hiukka venäjääkin?
Mä en?
Mut reissu vois olla huikee?
Vois olla hyvä ratkaisu. Toi peseytymismahdollisuuksien puute vähän epäilyttää, kun olen puoliksi fisu. Voishan sitä matkata ensin Moskovaan. Yöpyis siellä hotellissa ja pesis tukkansa ja sit meniskin vaan Ulan Batoriin asti ja muutaman päivän hotelli/jurttamajoituksen jälkeen takaisin. Evääthän sellaiselle matkalle kasvissyöjä tarvitsisi. Venäjällä ei vielä osta valmistaa kasvissyöjille kunnollista ruokaa. Mongoliassa luulis saavan monipuolista kasvisruokaa, kosa buddhalaisuus on siellä valtauskonto.
http://www.youtube.com/watch?v=x_pPFTilkyA
Mä olen myös pohtinut Kasppianmeren rantalomaa Kalmukiassa. Siellä vois myös odottaa saavansa kunnollista kasvisruokaa, koska puolet porukasta on buddhalaisia.
Juh, noita matkanjärjestäjiä on kyl
Se kato vaatii hiukka ennakkoasennoitumist...kosteuspyyhkeit ja muuta semmost mukaan.Survivalgame...
Siellä on kuulema samovaari josta saa aina kuumaa vettä...Siis junassa.
Mongolia on varmaan hieno paikka.Näis mopetsiporukois on muuan nainen, joka on sielt kotosin, kai ihan oikeesti joku prinsessa ;))) ja hää on ainaskin toimennainen...
Kalmukia on mulle outo tapaus, mut pitää varmaan perehtyy.
Yks toinen mahdollisuus olis mennä mopetsilla Mongoliaan, niistäkin reissuista on muutama kirjoitus tuol moottoripyörä.orgissa, hienoja matkakertomuksia ;)))
Ja itsellä kiehtos Aarno Kasvin kertomus kun oli Mongolias ja hotellin takana oli puunläjäysalue.Se oli hiipannut sielt hotellista aamupukusillaan sinne sahalle, kun näki orkideoita runkojen päällä....
Mongolia on kiehtonut minua jo pidemmän aikaa. Mä olen aina miettinyt, että millaisisaa paikoissa orkideoita kasvavat luonnonvaraisesti. Näkisköhän siellä Mongoliassa kameleitakin.
Junalla matkustamisessa on se hyvä puoli, että voi nauttia vapaasti virvokkeita. Maantiematkailu ei ole aina turvallista. Liikennekulttuuri tuolla idässä on vähän villimpää kuin meilläpäin, ja maantierosvoiluakin saattaa esiintyä paikoin.
Nepalin matkaa olen tsiikaillut kesästä asti. Juttelin Heinäkuussa erään Kathmandussa asuvan suomalaisen kanssa, ja hän neuvoi, että kannattaa ottaa pelkät lentomatkat. Edullisia ja siistejä hotelleja Kathmandussa on kuulemma vieri vieressä, ja aina jostain löytyy vapaita huoneita. Oli just 40 tuhannen eron remontti kellarikerroksessa. Tänä talvena ei huvita tuhlailla ylellisyyksiin.
Pannaan kuule hautumaan..Nepal kiinnostas minuakin. Ei olisi ollekaan paha...
Ja jäin muutes miettiin, etteikö se Kasvi juuti puhunutkin Nepalista eikä suinkaan Mongooliast...itte taisin ny sekoittaa...
Juu, Nepali on jo hauteessa. Mä ehdotin kerran Nepalia mun miehelle, mutta ei käynyt, kun olis ollut liian pitkä lentomatka ilman tupakkaa. Euroopan maat on sille tarpeeks lähellä. Mentiin sitten Karpaatteja katsomaan. Köpiksessä oli tupakkatauko.
Juh, paha homma toi, kun ei tupakoija saa polttaa ;) oleks ajatellu hommata sille sähköröökii, sillai menee kivasti pitkäkin matka?
Olen tarjonnut nikotiinipurkkaa ja -pastillia, mutta korvikkeet eivät kelpaa. Kerran, kun lento viivästyi, ja olimme jo lähtöselvityksessä, missä ei saanut tupakoida, niin jo alkoi pinna kiristyä.
Sähkötupakkia voi polttaa missä vaan, siihen saa semmoset nikotiinipitoisuudet kuin haluu...Nesteet on eri vaikutteisii
Mut terva ja häkä puuttuu siitä tupakista. Siks terveellisempää ja tuoksut voi olla vaik mansikkaa tai minttuu...miljoona mahdollisuutta....
Täälläpäin on moni siihen vaihtanu
Täytyy kokeilla, jospa vaikka kelpais.
Enemmänkin olisin huolissani naimisissa olevien häiriintyneiden ihmisten käytöksistä yhteiskunnassamme se se vasta kylähullua on, tarkoitan toki niitä jotka kehuskelevat hyvästä avioliitostaan ja sitten käyvät pitämässä hauskaa paikoissa joissa vapaat ihmiset yrittävät etsiä parisuhteitaan ja sielä käyttäytyvät häiriköiden näitä kohtaan. Mistä sellainen katkeruus oikein kumpuaa "niinkin normaalia ihmistä näyttelevän harhasta" että pitää häiriköidä joka puolella vapaita ihmisiä ja kuvitella, että se ei ole kylähullua häiriköintiä.
Työpaikoilla nämä häiriköt haluavat ihailua vastakkaiselta sukupuolelta, koska eivät koskaan oikeasti ole omaa puolisoaan todella kohdanneet, sitten narsistilla on kiva jatkaa häiriköivää käytöstään vedättäen vapaita ihmisiä joille ei voi muodostua omaa suhdetta kun pitää pakolla ihailla narsistia.
Nämä kutsuvat itseään leikkisästä puumanaisiksi ja alfauroksiksi.
Mainitsemanne ihmiset ovat ihan okei ja kaikenlaista kuuluu elämän kirjoon. Mutta nämä pakko-oireiset häiriköt pitäisi saada johonkin hoidon piiriin ajoissa. Niillä on tapana siirtyä yhä vain nuorempia häiritsemään, eivätkä harhoissaan tajua lopettaa ilkeää itsekeskeistä käyttäytymistään.
Kyllä se katkeruus näyttää kumpuavan nimenomaan sinusta, eikä niistä, joita kohtaan kannat kaunaa. Opettele olemaan positiivinen, että sullakin olis jotain annatettavaa muille ihmisille. Marisijat nyt vaan jäävät aina nuolemaan näppejään.
Kerro toki mitä positiivista näet luuserissa joka ei ole onnistunut ihmissuhteissaan ja kokee itsensä päteväksi häpäisemään sairautensa myötä heitäkin jotka yrittävät löytää tasapainoisen suhteen kasvattaakseen tasapainoisia perillisiä. Kyllä ei kannata koskea pitkällä kepilläkään sellaista joka on epäonnistunut useasti suhteissaan, koska se kertoo mielisairaan itsekeskeisyydestä riittävästi.
Eli kertoisitko mitä positiivista eesmees näet jos tälläinen luuseri haluaa näyttää terveen perheen mallia jälkeläisilleen esiintymällä hutsahtavasti. Haluatko sinä esimerkkinä heille opastaa epäonnistuneisiin ihmissuhteisiin?
Tosin ymmärrän toki jos kuulut näihin katkeroituneisiin hinttapulikerhoihin, niin turhaapa täysin itsekeskeiselle suvaitsemattomalle ja muista piittaamattomalle on edes kertoa esimerkillisyydestä muita ihmisiä kohtaan ja rakkauden kantavasta voimasta.
Mielummin marisen, kun viihdytän itsekeskeisiä narsistisiahulluja jotka yrittävät tehdä harhoistaan yleishyväksyttäviä käyttäytyen suvaitsemattomasti muita kohtaan :)
Mä en kyllä ymmärrä yhtään mitään tuosta sinun paasuksestasi, ja veikkaan, ettei moni muukaan ymmärrä, ja mahtaako edes kiinnostaa. Noi sun sairausdiagnoosit ja panettelut muista ihmisistä nyt eivät ole kovin tervehenkisiä. Väkisin tulee mieleen, että sulla on mennyt joku ihmissuhde pahasti pieleen, ja haluat vetää koko maailman mukaan selkkaukseen.
Enkä minä sinun ihmeellistä kertakaikkiaan, huomaa kyllä että sinulla ei ole kenties lapsia tai et välitä roolimalleista joita heille itsekeskeiset vanhemmat ammentavatkaan. Juttusi eivät ole kovin tervehenkisiä tästä syystä.
Väksin ei kannata tulla mitään mieleen se ei ole kovion tervehenkistä uskon ma, ei ole mitään pieleenmennyttä suhdetta vaan positiivinen elämänkatsomus.
Aika outo käytös sinulla kertakaikkiaan huh. Ilmeisesti pidät luonnollisena, että ihmissuhteissa käydään vieraissa ja heitetään huonosti palvelevat kumppanit pihalle otaksun ja lapsista kasvaa tekijöiden kaltaisia toisia huomioon ottamattomia kansalaisia vanhempiensa esimerkistä. Kertakäyttöpositiiviset ihmissuhteet on sinusta normaalia. Ja mielensairaudesta ja oudosta käytöksestä ei saa puhua. Eikö edes siitä, mitä nämä yhteiskunnallisesti aiheuttavat? Jälkeen nimittäin aina jää hyväksikäytettyjä ihmisiä sekä lapsia joilla ei ole enää molempia vanhempia pahimmassa tapauksessa.
Ei kai tämä mikään chatti ole omille jutuille. Sellainen kommunikointi luontevan positiivisesti varmasti onnistuu ihan omassa perhepiirissä.
Yleensä on järkevää jättää vastaamatta, jos jollakin jyllää noin vahvasti. Niinhän meillä suomalaisilla on tapana, ja juuri sitä tietyt ihmiset käyttävät hyväkseen. Uhkaavalla käytöksellä ja kirjoittelulla saa helposti porukan vaikenemaan ja kaikkoamaan. Ehkä siitä saa hallinnan ja ylemmyyden kokemuksen. Uhittelvan esiintymisen tyylikseen ottaneita ihmisiä on tullut vastaan ennenkin. Eli ihan turha yrittää mitään henkilökohtaisuuksiin menemistä, ei kiinnosta yhtään. Ehkä tässä kumminkin tietämys karttuu.
Aloituskin olisi hyvä ottaa huomioon kirjoittelussaan sensijaan, että alkaa puskea jotain omaa juttuaan apinan raivolla. Jokainenhan voi tehdä aloituksen haluamastaan aiheesta.
"Pe-tyttö, lähetin sulle mailia" :)
Ja muutenkin....
Muiden ihmisten haukkuminen ja luulotteleminen että tietää miten ne elää, ei ole kovin viisas paasuaksenaihe näillä palstoilla.
Noista Ilkun harhoista on saatu aikaslailla tarpeeks jo 40 palstalla.
Lopetahan hyvän sään aikana muiden kirjoittajien mollaaminen taas kerran...
Höpöttäjät ovat tervetulleita,voihan aina sanoa etten nyt jaksa oikein jutella jos ei miellytä. Kaupoissakin pidän siitä että vanhemmat ihmiset tulevat juttelemaan, osa kun eivät löydä jotain tai miettivät mikä olisi paras ja halvin tuote. Nykyaikana kun ei myyjiä ole sillä heitähän ei tarvita. Mutta asiakkaat joita olemme me kaikki, kaipaavat usein sitä toista ihmistä siihen vierelle jakamaan sitä hetkeä. Lisääkin saisi olla sellaista välittömämpää suhtautumista läheisiin. VArsinkin hädässä olevat tarvitsevat tukea ja kuuntelijaa lähes koko valveillaoloajan kunnes akuutein suruaika on jäämässä taaksepäin, on pieni pala hetkestämme kuunnella kun kerran vallan hyvin sen voimme tehdä ja varsinkin jos koemme näin tuon oman aikammekin käyttäneemme siten johonkin parempaan.
Noiden tarjoustuotteiden kanssa on joskus etsimistä. Monta kertaa ihmiset yrittävät löytää tuotetta, kun se on loppu, mutta mitään lappua asiasta ei ole laitettu hyllyn reunaan. Vain pinestä hintalapusta näkee, että tavara olisi siinä, jos sitä olis. Vanhemmat ihmiset eivät aina niitä pieniä tuotelappuja.
Kerran kaupassa höpisin miehelleni, että onkohan täällä retikkaa ja miltä se mahtaa näyttää, mustakuorinen se minun mielestäni on. Eräs nainen siinä lähistöllä tuli viereeni, otti retikan käteen pyöritteli sitä vähän aikaa ja lähti pois. Hoksasin, että sehän oli kuorittu retikka. En olis löytänyt sitä ilman tätä vaitonaista opastajaa. Tuli opastus tarpeeseen. Retikkamehulla saa poistettua sappikivioireita, ja halusin kokeilla konstia.
kommunikointia tarvitaan tosiaan ja se on usein kivempikin tapa löytää jotain eikä aina toimia niin saamarin itsenäisesti turvautumatta ja tarvitsematta ketään toista.
Aihe kun pitää olla muutenkin , eihän me nyt sillälailla turhanpäiten, herranen aika, ruveta juttusille ventovieraan kanssa.... pitävät vielä jotenkin outona.
Ihmistä pidetään herkästi vähän pöpinä, jos hymyilee itsekseen tai puhuu tuntemattomille. Se on kyllä ihan nurinkurinen asenne.
Joudun vastaan teoriassa, kun ei tuu nyt mieleen kun yksi, mä itse.. ;)
Kotosalla puuhastellessa kollipojille höpöttelen, jos ei ihmisiä lähellä. Ne kuuntelee sujuvasti eikä ainakaan koskaan kerro jos pitävät omituisena ;)
Oletettavasti jos julkisella paikalla joku itsekseen höpöttelisi, mutta ei mulle, en kiinnittäisi huomioo.
No tuleehan kaupassa joku joskus jutteleen kuin tutulle, vaikka ei oo, se on nykymaailman aikaan mun mielestä kiva yllätys.
Julkisia kulkuneuvoja en käytä juuri lainkaan..
Koko ketjua en lukenu..
Kissoille höpötteleminen on jo nykyään ihan hyväksyttyä hassuutta. 70-luvulla muistan, että ohikulkijat naureskelivat mulle, kun juttelin kotipihassa kissalleni.
Mullakin on 1-3 kollipoikaa. Eli yks on minun oma, yks on naapurin ja yks tuntematon kollikissa asettui viime kesänä meille asumaan. Se on varsinainen höpöttelijä ja avulias puuhastelija. Yritti syödä jouluvalotkin. Sain kaivaa lamppuja sen suusta pois. Näiden kollikissojen pomona on tyttökissa, kaikkien aikojen hiirestäjäkuningatar. Katti on löytöeläintalosta haettu, kuten se varman päälle oma kollipoikakin. Niillä on mikrosirut niskassa. Jos se höpöttelijäkissa jää meille, niin laitatan sillekin sirun.
Ja jos vaan tuntemattomalle puhuu, heti pidetään omituisena? Niin, jäykkiä on jotkin, et ihan puistattaa.
Aivan. Olen asunut useamman kerran yksin paikkakunnalla, jossa minulla ei ole ollut sinne mennessä yhtä ainutta tuttua ihmistä. Itä-Suomessa kävin ekalla asumisviikolla kauppahallissa ostamassa karjalanpiirakoita. Kun menin seuraavan kerran sinne asioille, rouva kyseli kuulumisia kuin vanhalta tutulta. Naisella oli ymmärrys sosiaalisten kontaktien merkityksesta bisneksessä, ja hänen luona oli mukava käydä ostoksilla jatkossakin. Länsirannikolla ei edes lähikaupassa kukaan sanonut mitään ylimääräistä koko sen vuoden aikana, jonka siellä asuin. Tosi ankee paikka!